keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Tyyne kananen ja kaverit



 Horniolainen Tyyne-kana on oman tiensä kulkija, utelias ja ennakkoluuloton kana.

Tyyne on kuoriutunut pääsiäisenä 2012. Se ei vieläkään tiedä, mikä siitä tulee isona. Se haluaa kokeilla erilaisia töitä ja yhteisöjä, missä voisi elää ja toteuttaa itseään.

Ensimmäisen kesänään Tyyne harjoitteli matkailualalla. Se esitteli itseään ja muita horniolaisia maatiaiskanoja Kolin kansallispuistossa Mattilan tilalla.

Talveksi Tyyne muutti nuoren Ukko-kukon ja kahden muun kanan kanssa Kolin Kiekaukseen Kortelahteen. Tyyne halusi johtajakanaksi ja Ukon suosiolla se näytti onnistuvankin.
Seuraavana keväänä tapahtui jotain kohtalokasta. Mattilan isäntäväki haki Ukon ja kolme kanaansa taas kesätöihin kansallispuistoon. Hämärässä kanalassa tapahtui kuitenkin virhe. Tyynen sijasta he ottivatkin vahingossa melkein samanvärisen Anna-Liisan.
Ukko-kukko kaipasi suosikkiaan ja alkoi kiukutella. Lopulta siitä tuli niin vihainen, että se alkoi häätää turisteja Mattilan pihalta.Siihen päättyi Ukko-kukon tarina.

Tyyne jatkoi elämäänsä Kolin Kiekauksessa Kortelahdessa neljän muun kanan ja Yrjö-kukon kanssa. Kovista yrityksistä huolimatta se ei päässyt Yrjö lempivaimoksi. Yrjö valitsi Hertan tai paremminkin Hertta valitsi Yrjön. Hertta oli hyvin päättäväinen ja jopa häikäilemätön kana ja Yrjö nuori, epävarma kukko. Kun Hertta joutui kanahaukan kynsiin, sen paikalle pääsi Miina.

Seurallisena kanana Tyyne alkoi etsiä kavereita muista eläimistä. Ihmiset ja erityisesti emännän se huomasi erittäin hyödyllisiksi ystäväksi. Sekä emäntä ettäTyyne ovat herkkusuita ja emännän kahvipöydästä liikenee aina jotain Tyynellekin.

Tyyne kiirehtii aina pihalla sinne, missä tapahtuu. Se selvästi rakastaa huomion keskipiteenä olemista. Se haluaa julkkikseksi.
Se Tyynen toive toteutuikin. Onhan se yksi päätähti kirjani Omat kanat, omat munat  kuvituksessa ja esiintyy mielellään myös kaikille toimittajille. Niitä vierailikin runsaasti viime kevään ja kesän aikana.

Valokuvamallin työssä Tyyne onnistuu erinomaisesti. Se poseeraa mielellään ja sen saa houkuteltua sopiviin kuvauspaikkoihin. Kaunis kiitos Tyynelle hyvästä pr-työstä. Olemme hyvä tiimi!

Kissanpentujen kanssa Tyyne seikkaili kotipihan metsikössä.

 Mutta ehkä lampaat olisivat luotettavampia kavereita.

Uteliaat karitsat ovat kyllä aika rasittavia.

Alman kanssa aamukasteisella pellolla Tyyne viihtyi.

Koirien kanssa Tyyne pärjää hyvin.

Unna antaa jopa maistella ruokaansa.

Tyyne kulkee usein hieman muusta kanalaumasta erillään. Ainut kuva, jossa se löytyy parven keskeltä on varhaiskeväältä. Tämä on myös viimeinen kuva, jossa viime talvinen parvi on kokonaisuudessaan. Kesän aikana kaksi kanaa, Hertta (oik.) ja vieressä oleva Musta Ruusu joutuivat kanahaukan saaliiksi. Molemmilla kerroilla kanahaukka vieraili pihassa silloin, kun itse olin matkoilla. Minulla oli kyllä eläimillä hyvä hoitaja ja kotimies. Kotimies ei kuitenkaan viettänyt aikaansa niin paljon pihalla kuin minä koirien kanssa. Kanahaukka huomasi tilaisuutensa tulleen.

Yrjö-kukko on kiltti. Se ei kuitenkaan ole vielä oppinut huolehtimaan parvestaan  niin hyvin kuin sen isä Taisto.Vaaran tullessa se pakenee ensimmäisten joukossa. Sehän joutui alle puolivuotiaana veljiensä kanssa kanahaukan hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka se selvisi naarmuitta, muisto siitä on opettanut sen varomaan.

Kolin Kiekauksessa asuu vaihdokas-Tyynen ja Yrjö-kukon lisäksi kanat Miina ja Vieno sekä tänä kesänä kuoriutunut musta kukkopoika tai kananuorikko. En ole vielä varma kumpi, koska ei ole vertailukohtaa.
Kolin Kiekauksen toiminta poikastuottajan päättyykin tähän kesään. En aio enää lisätä kanamäärää, koska elämässä on tullut muita haasteita. Nykyiset saavat elellä Kortelahdessa niin kauan kuin minäkin asun täällä.
Ainakin kaksi kanalaa jatkaa täällä Itä-Suomessa horniolaisten kasvatusta Kiekauksen jälkeläisistä. Itse keskityn kanojeni kanssa elämästä nauttimiseen, kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja maatiaisista kertomiseen.

Mummolan maatiaiset Jyväskylässä avoinna 19. 10. asti.


Tyynen seikkailut jatkuvat edelleen. Ennustan, että se tulee työntämään uteliaan nokkansa vielä moneen soppaan.












2 kommenttia:

  1. Olipa kiva juttu Tyynestä! Ja ihastuttavat kuvat, kuten aina.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kana! Luin juuri kirjasi kanoista, ja tykkäsin. Sai lisää kipinää laittaa pihapiiriin oma kanala, ja nimenomaan maatiaiskanoja.

    VastaaPoista