tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vähän ennen kuin käki kukkuu

Kevään valo helisee.


Vielä hetken talvesta tutut linnut viivähtävät pihapiirissä ja ylistävät riemukkaasti kevättä.


Järripeipot ovat värikkäitä kevätvieraita.




Suo iltavalossa


Aamulla lammella on usein kevyt sumuhuntu.


Aamukahvilla lammen rannalla



.Muutama päivä ja koivujen silmunruskea muuttuu hiirenkorvanvihreäksi.


Telkkäpariskunta on saapunut lammella ja aloittanut häävalmistelunsa.




sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Maatiaismuorin pääsiäiskissat

Kyöpelivuoren pääsiäisnoidalla on musta kissa, mutta maatiaismuorilla tietysti oranssi. Kissoja on kaksi Hilla ja sen tytär Liinu.


Hilla on ilostuttanut elämääni kohta viisi vuotta. Hillassa on kaikki mitä kissalta voi toivoa ja vähän enemmänkin.


Nuorena Hilla hauskutti minua ja koiria lentämällä.






Liinu rakastaa luontoretkiä minun ja koirien kanssa. Retkillä kissat pysyvät hyvin meidän mukanamme. Nyt lintujen aloittaesa pesinnän emme tietenkään mene enää lähisuolle tai metsiin kissojen kanssa ja koiratkin saavat olla vapaana vain omassa pihassa.



Liinun bravuuri on vanhoihin keloihin kiipeily ja valokuvamallina poseeraaminen.


Ensi kesänä pihapuut voi taas koristella oransseilla kissanpennuilla


Liinu odottaa toisia pentujaan. Halusin vielä kerran pennut tästä upeasta maatiaiskissasuvusta. Hilla on leikattu. Liinun luona vieraili sama kulkukolli kuin viime vuonnakin ja pentuja odotellaan toukokuun puolessa välissä.
Liinussa on pisara villikissaa. Viimeksihän se teki pennut naapurin riiheen. Toivottavasti nyt suostuu tekemään kotona, kun Hillalla ei ole omia pentuja.


Pentujen hoito ja kasvatus varmasti sujuu yhteistuumin niin kuin viime kesänäkin.


 Maagista ja makeaa pääsiäistä!




tiistai 15. huhtikuuta 2014

Luvassa kesäksi villapilviä kaikissa väreissään

Kortelahdessa on taas tarjolla kesätöitä lampaille.


Viime kesän mainiot maisemanhoitajat olivat Haukivillan lampolasta Lapinlahdelta


 Ilona hakemassa palkkaansa.



Nyt onneksi aidat ovat jo rantapellolla valmiina. Jos kevät etenee tätä menoa, lampailla on hommia ja syömistä jo toukokuun puolessa välissä.

Kävin tekemässä alustavat työsopimukset Saramaon lampolassa Valtimolla.Saramossa kasvatetaan sekä suomenlampaita että kainuunharmaksia.


Harmaksia eri sävyissä. Nämä nuoret uuhet saavat syksyllä ensimmäiset karitsansa.






Saa nähdä, mitkä näistä ihanista rouvista  koristavat Kortelahden pihaniittyjä.


Komeita harmaspässejä


Lempeäilmeiset  kainuunharrmas- ja suomenlammaspässi.


Kiitos Marikolle lampaiden esittelystä!


Saramon tämän kevään ensimmäiset karitsat, kainuunharmasuuhen neloset.


Pieni suklaasydännenu toivottaa kaikille suloista pääsiäistä!



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Onnekkaat elämänkeväässä

 


 Kaksi vuotta sitten 11. 4. 2012 syntyivät Pilvipolun Pipariakan toiset pennut,  rekisteröimättömät porokoirasukuiset Onnekkaat.

Onni
Pentueen isänä oli rekisteröimätön, porokoirasukuinen Onnenpoika Onni. Onni oli astutushetkellä jo 12-vuotias.
Kasvattajan minulla oli tässä pentueessa tärkein tavoite säilöä tulevia aikoja varten vanhojen porokoirasukujen geenejä, jotka muuten olisivat hävinneet lopullisesti. Onnia veljineen olen aikanani tarjonnut lapinporokoirien reksiteriin kaksikin kertaa. Rotujärjestössä ei kuitenkaan aika ole ollut vielä kypsä sille, että geenikannan laajuus asetettaisiin etusijalle alkuperäisen poroa paimentavan koiran säilytyksessä. Minulla ei ole halua riidellä. Toivon, että joku ymmärtää jatkaa työtäni sitten, kun en enää itse jaksa.
Onnin isä on Aila Korhosen kasvatti Tilko, Tilkon isä on Muonion paliskunnan arvostettu porokoira Sahfi eli Tsahpi (U104-80A porokoiratutkimuksen omassa rekisterissä), joka oli mukana porokoiratutkimuksessa ja tuli vanhoilla päivillään astumaan etelään. Sitä käyttivät siitokseen sekä Aila Korhonen että Helvi Tiisala 70-80-luvun taitteessa. Tilkon emä Jetta eli "Kipi" (121-83A porokoiratutkimuksen rekisterissä) oli porokoiratutkimuksen narttuja. Porokoiratutkimuksen nartut valittiin siitokseen vanhempien ja veljien poropaimennusominaisuuksien perusteella.

Anu

Onnin emä on Ard´na eli Anu. Anun emä oli kautokeinolainen porokoiranarttuni Cikki ja isä paimensukuinen lapinkoira Pilvipolun Pepe.

Cikki
Viehka

Pilvipolun Pipariakan isä on Viehka eli lapinporokoirauros Peanu Vaaprotti, joka toimii edelleenkin yli 11 vuotiaana hälytysryhmän pelastuskoirana Oulussa. Viehkan geenit jatkuvat ainoastaan tyttärensä Piparin kautta.

Santtu

Viehkan isä on suoraan porokoiratutkimuksen koirista polveutuva Helvi Tiisalan kasvatti Santtu.

Halla ja Pihkka


Viehkan emä on risteytysnarttu Halla, jonka emä on rotuunotettu  Helvi Tiisalan kasvatti Pihkka ja isä paimensukuinen lapinkoira Riskukarhin Sirma.

Onnekkaiden sukutaulu on siis täynnä porokoirien vaiheikasta historiaa. Sukutaulussa olevat koirat kaikki ovat olleet mieleenjääviä persoonia. Muistojen lisäksi toivoisin niiden geenien rikastuttavan lapinporokoirakantaa.

Jos haluat tietää enemmän porokoirien historiasta, voit lukea artikkelini Porokoiran tarinan

Olen tehnyt näille rekisteröimättömille porokoirasukuislle pentueille samat terveystarkastukset ja geenitutkimukset kuin muillekin kasvateilleni. Silmien suhteen linja vaikuttaa terveeltä muuten, mutta Pipari ja Mansi ovat PRA-kantajia. Linjassa esiintyy myös pompentaudin kantajuutta. Siksi jatkossakin on syytä tehdä geenitestit, kunnes  saadaan karistettua nämä sairausgeenit pois. Jonkun verran on myös löysälonkkaisuutta (C-lonkkaa), mutta se ei porokoiran elämää yleensä haittaa.  Sukutaulussa esiintyvät koirat ovat eläneet terveinä vanhoiksi. Cikki kuoli tapaturman seurauksena 9-vuotiaana. Kaikki muut ovat saavuttaneet 12- 14-vuoden iän.

  
Isä Onni ja poika Jehki.


 Onni jaksoi vielä lähes vuoden kasvattaa poikaansa, kunnes lähti pilvipeuroja paimentamaan.

Onnekkaiden elämänkevättä:




Mansi


Rölli


Raikuja Mansi





Raiku, Eemeli ja Mansi





Jehki ja Mansi



Eemeli on jo pitkällä pelastuskoiraopinnoissa. Ensimmäiset päivä- ja pimeäkokeet on suoritettu.


Jehki on läpäissyt poropaimennustaipumuskokeen. 


Kaikki viisi ovat rakastettuja perhekoiria, reippaita ja mukavanluonteisia. Kuvassa Rölli.


Mansi jäi Pipari-emon kiusaksi ja riesaksi. Ja minun ilokseni. Eikä minulla ole valittamista. Mansin älykkyys hämmästyttää ja riemastuttaa.