keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Säpinää kesälaitumilla




Eilen siirsimme Tiinan kanssa vuohet samalle laitumelle lehmien kanssa.


Apua, lehmät tulloo!



Hyvin kyytöt hyväksyivät vuohet kavereikseen.  Mitä nyt ensin vähän säikyteltiin. Yöllä nukuttiin jo yhdessä pihtakuusien alla.



Kissatkin uskaltautuvat laitumelle. Hilla oli saalistanut myyrän pellolta.


Punaa kiinnosti, mitä Hillalla on.


Pihlakin halusi tutkia saalista.



Höh, saalis jäi sinne. Hilla haki sen kyllä myöhemmin.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Tässä kylässä, tässä talossa ollaan veljeksiä

Kortelahden kesä on alkanut ja perinnemaiseman entisöijät ovat saapuneet.  Maisemaa kunnostetaan yhteistyössä Satuhaan ja  Pihamäen perhekodin kanssa.




Sulevin uudet tyttöystävät Lumi-Vuokko ja Lumi-Vappu kotiutuivat nopeasti. Pitkästä aikaa minä saan taas omien kanojen munia.




Maijan piti tietysti ensin vähän kokeilla kanojen hermoja.


 Kun kanat eivät olleet moksiskaan, Maija luovutti.


Kanat olivat selvästi tottuneet koiriin. Heti oltiin kavereita Unnan ja Mansin kanssa.




Pihamäen perhekodista Kontiolahdelta saapui kaksi kyyttöhiehoa kesälaitumelle.


Pihla sai kaulaansa kaunisäänisen lehmänkellon.


Puna


Hilla ja Liinu menivät ystävällisesti tervehtimään lehmiä laitumelle. Nämä neitilehmät olivatkin paljon vilkasliikkeisempiä kuin viime kesän sonnipojat. Toivottavasti kesän aikana kaveruus lämpenee.
Liinun ja kyyttöjen vauhdikas kohtaaminen
Kyyttöjen yksi tehtävä on olla bodygardeja vuohille ja kileille. Mutta eihän Liinu mikään ilves ole!


Myös vuohet tulivat Pihamäestä.


Nikke palasi tutulle kesälaitumella rupukkina.


Se kerkisi kuitenkin talven aikana siittää maailmaan Jussin


ja Lempin.


Kilien emä on Pökö.  Kuvassa myös Pökön ja Päkän emo, vanharouva Juulia.


Nikke kerkisi ennen kastraatiota astua luvatta myös Päkän, joka saa kilit heinäkuussa.


Seitsemän vuotta sitten tein yhteistyössä Tarinayhtye Tarukin kanssa multimedian "Luona vanhan veräjän, Mummolan maatiaiset". Siihen Iiris Brocke teki pyynnöstäni laulun  "Tässä kylässä, tässä talossa ollaan veljeksiä", joka kertoo unelmastani mummolasta, jossa Maatiaismuorin kanssa sulassa sovussa elävät kaikki maatiaiskotieläimet. Tätä unelmaani olen elänyt kesä kesältä täällä Kortelahdessa jo 10 vuotta. Nyt multimedia on katsottavissa YouTubessa.

Luona vanhan veräjän

perjantai 17. toukokuuta 2019

Geenivirtaa pohjoisesta etelään ja takaisin, Unnan narttupentu etsii kotia poronhoitajaperheestä


Unnan ja Pilvipolun Eemelin pennut syntyivät 15. 5. 2019. Synnytys kesti koko yön. Unna selviytyi urakasta hienosti. Neljän pennun jälkeen se lepäsi muutaman aamuyön tunnin ja sitten synnytti vielä kaksi pentua aamulla. Kaikki pennut ovat virkeitä ja melko samankokoisia. Poikia syntyi kolme ja nyt vihdoin myös tyttöjä kolme. Edellisessä pentueessahan Unnalla oli 7 poikaa ja Eemeli on syntynyt viiden pojan pentueeseen. Välillä jo mietin, että eikö tässä sukulinjassa synny tyttöjä ollenkaan.


Tämä pentue on minun parinkymmen vuoden koirankasvatusprojektini "päättötyö". Tärkeimpänä tavoitteenani on ollut säilyttää porokoirien hyvät käyttöominaisuudet ja laajentaa lapinporokoirien geenikantaa. Geeniperimältään tämä pentue tuo varmasti monimuotoisuutta lapinporokoiriin. Siitä kertoo Eemelistä ja lähisukulaisista tehty geenikartoitus. Alla olevasta linkistä löytyy myös viime vuonna rotuunotetun Pilvipolun Eemelin tarkka sukutaulu.
 Pilvipolun Eemelin, Mansin ja Velho-Pilkin geenikaroitus .

Pilvipolun Eemeli

Eemelin sukutaulusta löytyy jo kolmannessa polvessa vanhan ajan kuuluja porokoiria, kuten Joonas Pudaksen Tsahpi eli Sahfi (s. 1980) Muonion plk, Cikki (s.1997) Nils Peder Sirin porokoirasuvun kasvatti Kautokeinosta, Veikko Jomppasen  Iresa Jytäjoonas eli Joksa ( s. 1994) Lemmenjoelta ja edellisessä polvessa Iisak Juuson Tilkku eli Tilhku (s. 1977) Raittijärveltä.
Eemeli on suorittanut poropaimennustaipumuskokeen 2007. Se on osoittanut vahvaa työmoraalia ja jämäkkyyttä sekä paimennuksessa että pelastuskoiratoiminnassa hälytyskoirana VaPePassa.


Unnan löysin keväällä 2014 Näkkälästä, jossa Anni-Marja Vanhapiha oli kasvattanut muutaman pentueen Unnan emällä Nastilla. Nastin pennuista olivat poromiehet saaneet hyviä työkoiria. Unna ja sen veli Rannu hyväksyttiin lapinporokoirarotuun 2017. Molemmilla on jo jälkeläisiä, joiden perusteella voidaan päätellä niiden periyttävän hyviä paimennusominaisuuksia kuten työintoa, yhteistyöhalua ja laumanlukutaitoa.

Pilvipolun Neakkel-Runne ja Jouko Hetta Lapin plk

Unna sai ensimmäiset pennut tammikuussa 2018 Korpikairan Ikiroudan eli Manun kanssa. Pennuista kaksi meni porotilalle ja molemmat ovat lupaavia porokoiranalkuja. Pentutapaamisessa Saajomannussa yksivuotiaista 7:stä Neakkel-pojasta paikalla oli 5. Mielestäni niistä kaikki osoittivat innostusta paimennukseen ja sain nähdä hyvin lupaavaa työskentelyä poroilla.


Unna itse toimii apunani Kortelahden pientilalla kesän maisemanhoitajien siirrossa laitumelta toiselle. 

Keväällä 2015 astutin Mansin Unnan veljellä Rannulla. Tein tämän rekisteröimättömän pentueen tavoitteena saada talteen olettamani hyvät porokoirageenit. Syntyi viisi Velho-poikaa, jotka pääsivätkin sitten rotuun viime vuonna samalla kun vanhemmat. 
Nyt pojat ovat nelivuotiaita eli niistä tietää jo aika paljon. Unnan pennuillehan tulee sama sukutaulu kääntäen, joten eiköhän perimässäkin ole  samoja ominaisuuksia. Terveystutkimukset ja luonnetestit näkyvät koiranetistä. Neljältä on jo tutkittu luustoa. Lonkat melko hyvät, selässä parilla pientä häikkää, joka ei kuitenkaan haittaa koiran elämää. Siitosvalinnoissa selät tietenkin otettava huomioon. Silmät, polvet ja kyynärät kaikilla neljällä terveet. Yhdellä kivesvika.
Unna on pompentaudin kantaja, Eemeli on terve eli pennut voivat kantaa pompentautia ja ne kannattaa ennen siitoskäyttöä geenitestata. Itse pennut eivät voi sairastua tähän tautiin. Silmäsairauden prcdPRA suhteen  Unnan ja Eemelin pennut ovat terveitä.

Pilvipolun Mansi ja Velhopennut koiraNetissä

Pilvipolun Eemeli KoiraNetissä

Pilvipoun Velho-Pilkki taipumuskokeessa Rajajoosepissa 2019

Pojista kolme on suorittanut  hyväksytysti poropaimennustaipumuskokeen, kaksi on saanut kunniapalkinnon.

Unnan pentueesta on yksi uros varattu poromiehelle, joka saa siitä toivottavasti hyvän työkaverin. Yksi menee pelastuskoiraoppilaaksi ja varmasti saa kokeilla myös paimennusta. Kolmas uros menee perheeseen, jossa on syntymäkodin tapaan lampaita, kanoja ja kissoja. Nartuista sijoitan yhden tähän lähistölle ystävälleni, jolla se on jo kolmas minun kasvattini. Yhden koiran olen luvannut perhe- ja harrastuskoiraksi pereheeseen, joka on odottanut jo kohta vuoden Pilvipolulta pentua. Kolmannellekin nartulle olisi hieno koti vaelluskaverina ja muitakin kyselijöitä. Ajattelin nyt kuitenkin odotella rauhassa.

Pilvipolun Velho-Tilko
Haluaisin, että tästä yhdistelmästä joku narttukin menisi poronhoitajaperheeseen eli voisin ehkä palauttaa niitä geenejä, joita olen sieltä lainannut. Voisin joko sijoittaa tai myydä yhden nartun poronaiselle tai -mehelle. Jos koira osoittautuu terveeksi ja kelvolliseksi, toivoisin, että sillä tehtäisiin ainakin yhdet pennut. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä joko sähköpostilla kirsti.hassinen (at) gmail.com tai puh. 0400-725427.


Tällaista menoa taas tänä kesänä. Kuvassa Velho-pennut, niiden emä Mansi ja  isoäiti Pilvipolun Pipariakka sekä horniolaiset kanat ja Yrjö-kukko.


Velho pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos, kun ketunleivät kukkivat. Unnan pennut pääsevät varmaan pihalle kielojen aikaan. Suloista kesää kaikille!



sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Ja yhtäkkiä oli kevät


Kaikkina näinä Kortelahden vuosina olen yrittänyt kuvata sitä salaperäistä hetkeä, kun harmaa muuttuu vihreäksi. Aina kevät onnistuu kuitenkin yllättämään. Mikä valtava voima puiden silmuissa ja maan juurissa piileekään!




Kevät räjähtää aina silmille.





Minun mindfulness-paikkani on kuvauskoju Käränkänlammella kotisuon niemennokassa. Siellä mieleni tyyntyy, olen läsnä hetkessä. Saatan istua aamun rauhassa pari tuntia, tuntea kevään kaikilla aisteillani.










Luonto tuo tähän meditaatioon aina yllätyksen momentin. Kun maltan olla hiljaa ja rauhoittua, olen melkein läsnä lintujen elämässä.


Pääsin seuraamaan herra ja rouva Isokoskelon kuhertelua ja kalastusta