perjantai 29. toukokuuta 2020

Pieni kesäsinfonia, kapellimestarina kottarainen






Minulle oli iloinen yllätys, että täällä  Räpsöössä sain taas naapurikseni lapsuuteni linnut. Olen kuljeksinut parina aamuna ja iltana Reposaaren katuja kottaraisia bongailen.  Toivottavasti räpsööläiset eivät kummeksu kamera kaulassa maleksivaa  hiippailijaa.
Satamapuiston nurmikolla oli yhtä aikaa ruokailemassa kymmenkunta lintua.  Maatalouden ja karjatilojen vähentyessä kottarainen alkoi uhkaavasti harvinaistua. Nyt kanta on pikkuhiljaa lisääntynyt. Kottarainen viihtyy myös puutarhamaisessa ympäristössä, jossa se löytää ruokansa leikatuilta pihanurmikoilta. Ensi kesäksi pitää yrittää saada kottaraisenpönttö pihapiiriin.


Mansi ja Unna ovat yleensä mukana ja odottavat kärsivällisesti, kun minä tähtäilen kameralla lintuja. Käytän 600mm putkea, joten voin kuvata lintuja kauempaa niitä häiritsemättä.


J H Erkon runo kottaraisesta:

Murhelintu

Kottarainen, se murhelintu,
jota harvasti mainitaan,
oli oppinut elämältä
pienen, pienosen laulun vaan.

Kottarainen, se tumma lintu,
lauloi pienosen säveleen,
minkä lauloi, sen totta lauloi,
se koski kuulijan sydämeen.


Murhelintu sopii hyvin koranakevään tunnelmaan. Murhe kuitenkin kirkastaa tärkeät asiat ihan niin kuin kottaraisen musta väri voimistaa sen sulissa välkkyvän metallinkiiltoisen turkoosin ja violetin, purppuran ja keltaiset pilkut. 
Kottaraisen oma laulu on melko vaatimaton, mutta se on taitava matkija. Ja totuushan on aina kuulijan korvissa. Siitä olen taas tänä keväänä saanut muistutuksen.


Kiirettä piisaa  kottaraisilla. Katonrajan pesässä taitaa olla kohta poikaset. Haahkaemot jo hoivaavat omiaan.




Kottaraisen myötä toivotan kaikille armasta aikaa ja suloista suvea!

2 kommenttia:

  1. Onpa jännä juttu, minulle kottarainen on ilolintu, en pysty kuvittelemaan sitä suruisaksi. Sehän säkenöikin kuin salaperäinen jalometalli. Laulu on niin hauskaa kujertelua, naksuttelua, luritusta. Täällä on pöntöstä kuulunut kova huuto jo 10 päivän ajan aina, kun emo on pyrähtänyt sieltä pois hakemaan lisää ruokaa ♥

    VastaaPoista
  2. Runoilijan vapaus. Ehkä hän oli pettynyt johonkin ja purki suruaan kottaraisen kautta. Kyllä minunkin lapsuuden kottaraiset olivat kesän ja ilon lintuja.

    VastaaPoista