Lunta ja ketkupolkkaa Räpsöössä

Eräs porilainen ystäväni sanoi, että olet kyllä onnekas, kun ensimmäinen kesäsi ja talvesi Reposaaressa ovat näin hienoja. Ei kesät ja talvet kuulemma täälläkään ole aina täydellisiä. Minulla onkin tunne kuin olisin muuttanut Carl Larssonin maisemakuviin, jossa idyllisessä pikkukaupungissa on aina ihana kesä tai kaunis luminen talvi. 

Satamapuisto ja Kaupparannan kioski talvimaisemassa

Reposaarelaiset ovat innokkaita pilkkijöitä ja sitäkin tehdään porukassa. 

Pieta ensi kertaa suksilla Satamapuistoon tehdyllä ladulla. 

Reposaaressa nautitaan talvesta kaikin tavoin. Räpsööläisten jäätaidetta ja jäälyhtyjä Satamapuistossa. 

Junnilassa on käsipelillä kolaten aurattu koko lammen kiertävä luistinrata. Ihailtavaa talkoohenkeä. Urheilukentän kaukalossa on lisäksi jäädytetty luistinrata. Täällä pidetään huoli, että lapset pääsevät nauttimaan talvesta.

Nyt räsööläiset liikkuvat potkureilla. Reposaaren leveät, hiljaiset kadut ovatkin mainioita kelkkailuun. 

Muistan, kun viime kevättalvella Kolilla jätin haikeana hyvästejä potkukelkkailulle. Kun punainen kelkkani sitten varastettiin, ajattelin, että eipä tuo haittaa. Turhaa olisi vain tilaa vienyt muuttokuormassa. Onneksi sain Lauran perheeltä aidon räpsööläisen potkurin. Nyt olemme jo yli viikon verran ketkupolkkaileet koirien kanssa. Lupaavasti näyttää siltä, että kelkkakelejä riittää ainakin koko tammikuun. Voi kun me nautitaan!

Tiedoksi blogini lukijoille, että aloitan kolumnistina Kodin Pellervo-lehdessä. Ensimmäinen kolumni ja minun esittelyni on lehdessä 1/21, joka ilmestyy keskiviikkona 20. 1.  2021.

 

Pakkaspitsiä ja lumihuntuja

Eilen loppiaisaattona oli ensimmäinen  pakkaspäivä Reposaaressa. Lunta ei vielä ole tullut, mutta merellä syntyvät pakkasusvat koristelivat saaren puut ja talot. 

Metsäkatu

Kävin Takarannassa usemman kerran päivän aikana. Aurinko piristi kummasti.

Liikkeellä oli muitakin valokuvaajia. Räpsöössä onkin paljon valokuvauksen harrastajia. 

Auringonkilo ja kalastusvene.

Junnilan lampi oli jo jäässä. Muutama pakkaspäivä ja sinne pääsee luistelemaan. 

Kohti valoa

Eilen oli talvipäivänseisaus ja nyt ajatukset kääntyvät kohti valoa. Monet meistä joutuvat viettämään erilaisen joulun yksin tai pienemmällä porukalla. Yritetään löytää valon pilkahduksia pimeään. Sytytän aamulla mehiläisvahakynttilän ja lähetän lämpimät ajatukset kaikille ystävilleni ja  lukijoilleni.

Yksinäisen aamukahvihetki. On lohdullista lukea kaukana olevien ystävien kuulumisia kännykän avulla. Vaikka meitä kuinka moititaan nettiriippuvuudesta, niin on se kuitenkin helpottanut paljon elämää korona-aikaan. Yhteyttä voi ja kannattaa pitää monella tapaa. Minäkin olen saanut nettiviestien lisäksi puheluita, kortteja  ja jopa vanhanaikaisia kirjitä. Kiitos kaikille tervehdyksistä!

Itse en tänä vuonnakaan lähettänyt kortteja, vaan laitoin korttirahat Unicefin ilmastonmuutospakettiin lapsille.

Siitä lähtien, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi, olen tehnyt valokuvakirjasarjaa Mummin aarreaitta. Kirjoja on nyt jo 6 kappaletta. Näin joulun aikaan on ihana muistella ja selailla kuvia yhdessä lasten kanssa. Ehkäpä tänä jouluna ilmestyy taas uusi kirja!

Reposaaressa osallistuin Reposaari-yhdistyksen joulukalenteriin, jossa jouluiset luukut avautuvat ympäri saarta asukkaiden ikkunoilla tai pihoilla.

Ulla-Nalle odottelee toiveikkaana potkukelkkakelejä Toivolan talon edustalla.

Joulun suurin ilo on nähdä joulu lasten silmin. 

Toivoa ja rauhaa jokaisen jouluun ja tulevaan vuoteen!

Maatiaismuorin suakkunat jatkuvat

Kesäkuussa 2008 olin juuri päässyt eläkkeelle opettajan työstäni ja tulin kuvaamaan Kolin kyyttöjen laitumellelaskua. Tästä alkoi Maatiaismuorin tarina. (Kuva Tuuli Jansson)

Kun muutin Reposaareen, minulle ehdotettiin, että voisin muuttaa blogini nimen Merimuoriksi. Hyvä nimi muttei minulle. Merestä minä tiedän hyvin vähän, mutta maatiaisista paljon. Maatiaisten kanssa olen elänyt jo yli 40 vuotta ja Maatiaismuorina kymmenisen vuotta. Maatiaiset ovat opettaneet minulle paljon luonnosta, sen monimuotoisuudesta ja Suomen historiasta. Maatiaisten avulla olen löytänyt ja pystyn toteuttamaan elämänarvojani, joita ovat kohtuullisuus, ekologisuus, solidaarisuus ja yhteisöllisyys. Maatiaiset ovat innoittaneet hevosten, lampaiden, kanojen, koirien ja kissojen kasvatukseen, käsitöihin, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Maatiaisten kautta olen saanut parhaat ystäväni.

Kotisivuillani lisää tietoa maatiaisista

Viimeinen kesä Kolin Kortelahdessa. Olin touteuttanut unelmani ja saanut elää unohtumattomia kesiä ja talvia kotieläinteni kanssa. Yksi kuvaustavoite oli mahdollisimman monta maatiaista samassa kuvassa. Tässä niitä on viisi eri eläinlajia. 

Maatiaisten kanssa on mukavaa, mistä kertoo Maatiaismuori-blogin valikkoon kokoamani suosituimmat blogipäivityksenikin. Niiden seurassa ovat viihtyneet tuhannet lukijanikin. Olen koonnut suosituimmat jutut linkkisivulle blogin alkuun. Nyt ne on helppo löytää. 

Tarinoita eli karjalaksi suakkunoita suomenhevosesta maatiaiskanoihin eli elämää maatiaisten kanssa:

Kuvatarinoita maatiaisista vuodesta 2012

Nyt minulla on maatiaisista seuranani vain lapinporokoirani Mansi ja Unna. Mutta onhan maatiaisia täällä Satakunnassakin. Odotan innolla kuvausvinkkejä lampaiden, vuohien, hevosten jne luo. Aikoinani löysin Karkun Horniosta maatiaiskanakannan. Niitähän voisi muuttaa  vallan mainiosti tänne Räpsööseenkin. Katsotaan, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

Maatiaismuorin tarinat  jatkuvat. Vuosina 2018-19 kirjoitin Maatiaismuorin blogia Kodin Pellervoon

Ensi vuoden alusta kirjoitan kolumneja Kodin Pellervon printtilehteen. Mieluinen tehtävä, jota odotan innolla. 

Hetken harmaus

Vuodenkierrossa on se aika, kun lähes kaikki luonnon valot on sammutettu ja värit ovat muuttuneet harmaan sävyiksi. Harmaa on hyvä väri, laulaa Alankokin. Mustavalkokuvista on hyvä lähteä kohti joulun valoja. 

 Talven ensimmäinen lumisade. Kirkkokadun perjantai-illan rauhaa.

Ei sentään ihan hiljaista. Kirkon mäellä lapset leikkivät kirkonrottaa.

Kävelyllä voi katsella räpsööläisten omaa joulkalenteria, joka rakennetaan ympäri kaupunginosaa talojen ikkunoihin tai etupihalle. 

Minulla joulun odotus alkaa, kun olen ripustanut  rauhankyyhkyn ikkunaan. Se on valaissut perheemme joulua jo neljässä kodissa. 

Pietan kanssa teimme ja söimme jo ekat piparit. 

Valmu ja Pieta. Isosiskon kanssa ensimmäiseen jouluun.