sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Unnan pennut saivat nimensä


Yläkuvassa viikon ikäiset pennut alakuvassa kaksiviikkoiset.


Hei, nyt meillä on silmät auki ja on aika saada nimet!

Pilvipolun 19. lapinporokoirapentueen nimien teema on Näkkälä, saameksi Neakkel. Pyörittelin  Kaamos-Skábma-teemaa, mutta ei se kuitenkaan napannut. Pentujen emä Unna on Näkkälästä ja Unna aloittaa uuden sukulinjan lapinporokoirissa. Nimen loppuosa tulee perinteisistä saamenkielisistä porokoirien nimistä. Ne perustuvat usein väriin, merkkeihin tai luonteeseen.


Pilvipolun Neakkel-Rino, Rino tarkoittaa mustaa koiraa, jolla on valkoista kuonossa


Vasemmalta Pilvipoun Neakkel-Muste, Neakkel-Mánnu ja Neakkel-Benne. Muste on musta koira, Mánnu on saameksi kuu. Lisäksi nimessä on mukana sekä emän Unnan että isän Manun nimi. Benne-nimi annetaan pienelle koiralle. Tällä hetkellä pentueen pienin. Kokoerot eivät kyllä ole kovin merkittäviä. Eli aikuisena Benne ei välttämättä ole pienin. Se on kuitenkin hyvä koirannimi.

Vasemmalla Pilvipolun Neakkel-Hálle. Hálle on saameksi ahne koira, toivottava ominaisuus porokoiralle.  Hállen vieressä Neakkel-Muste, sitten Neakkel-Ránne. Ránne tarkoittaa harmaata.
Viimeisenä kuvassa Neakkel-Benne.


Tässä keskellä röhnöttää Pilvipolun Neakkel-Runne. Runne on ruskea koira.


Käytän pennuista nyt näitä nimen loppuosia niiden täällä ollessa. Uudessa kodissa pennulle voi tietysti antaa uuden kutsumanimen.


Mansikin saa vähän jo hoitaa pentuja.


Unnalla on aika rankkaa seitsemän veljeksen kanssa. Hyvin se on  selvinnyt ja maito on riittänyt.
Pennuista mahdollisesti vielä yksi vapaana.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Unnan ja Manun Skábma-pennut



Unnan ja Manun lapinporokoirapennut laitettiin alulle marraskuun lopulla, kun porokoirien syntysijoilla aurinko ei nouse horisontin ylle enään ollenkaan. Kaamos-sana tulee suomenkieleen saamenkielestä. Pimeyden aikaa kutsutaan  pohjoissaameksi skábmaksi.


Lumi tuo valoa kaamosaikaan. Kolilla Unna sai nauttia koko odotusaikansa lumen riemuista.


Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.
Unnan on vilkas, ystävällinen ja sinnikäs pikku porokoira. Se on rotuunotettu ja viettänyt varhaispentuaikansa Näkkälän keväthangilla. Täällä Kortelahdessa Unna tottui nopeasti kotieläimiin. Minä en ole varsinaisesti kouluttanut Unnaa, vaan se on oppinut esimerkiksi paimentamaan kulkiessaan minun ja vanhempien koirieni mukana. Meille tulee aina keväisin koiriin tottumattomia lampaita. Vaatii hyvää silmää ja sinnikkyyttä paimentaa niitä lohkolta toiselle. Unnasta on ollut paljon apua tässä työssä.
Tässä pari videota viime kesältä:
 Unna kuljettaa lampaita kesäk.17 (Muutama lammas oli alkukesästä aika hankala ja yritti panna hanttiin paimenelle)
Unnan kanssa siirretään lampaita elok. alku ( tässä lampaat olivat aluksi "häkissä" eli olivat tunkeutuneet omenapuuta suojaavan verkon sisään. Vaativa on myös aitauksien välissä oleva jyrkkä käännös alas portille. Lampaat olisivat menneet mieluummin pihaan syömään )

Rotuunottotarkastus keväällä 2017, jalostustarkastaja Mari Lackman: Yleisvaikutelma rodunomainen, koko 45, 5 cm, purenta normaali, tyyppi erittäin hyvä, mittasuhteet erinomaiset, nartulle sopivat, sukupuolileima selvä, kallo vahva, ilme rodunomainen, ilmeikäs, kuono vahvahko, kirsu ok,  otsapenger normaali, voimakkaat kulmakaaret, korvat hieman leveäasentoiset, silmät pyöreähköt, keskiruskeat, luusto keskivahva, kokoon sopiva, ylälinja hyvä, selvä antikliinipiste, alalinja nouseva, rintakehä hieman pyöreä, rintalasta saisi olla pidempi, eturaajat hyvänasentoiset, eturaajojen kulmaukset erittäin hyvät, lanne joustava,tilava, lantio laskeva, takaraajat ok, takaraajojen kulmaukset erittäin hyvät, liikunta kevyt liike, suora, keskipitkä, tasapainoinen askel, käpälät hyvät, soikeat häntä normaalipituinen, liikkuessa kiertyy, karvapeite hieman pehmeä, pituus ok, väri riistanvärinen, yleiskunto erinomainen, luonne rodunomainen.


Korpikairan Ikirouta eli Manu asui Kortelahdessa viikon, kun se oli heilastelemassa Unnaa. Se sopeutui hienosti, oli ystävällinen, rauhallinen, varma käytöksinen ja erittäin hyvä astuja. Manun omistaja, Ruskaroihun kennelin Emilia Soidunsaari kertoo Manusta: "Manu on hyvin charmikas, energinen ja kuuliainen herrakoira, joka välillä yrittää hieman kukkoilua harjoittaa. Manu on mahdottoman kiltti ja lutuinen sohvakaveri, mutta tarpeen tullessa hyvin toimelias ja menevä poika. Vaikka Manulta löytyy itsenäisyyttä ja tiettyä itsepäisyyttä, niin poika on kyllä halutessaan hyvin yhteistyöhaluinen." Manusta löytyy MH-luonnekuvaus koiranetistä. Manu on saanut näyttelystä ulkomuodostaan arvion  EH (erittäin hyvä).


Unnalla ja Manulla on molemmilla tutkitusti terveet silmät, lonkat B ja kyynärät ok. Molemmat on geenitestattu eivätkä kanna prcdPRA-silmäsairautta. Unnalla on pompentaudin kantajuus, mutta Manu on sen suhteen terve, joten pennut eivät voi sairastua myöskään pompentautiin. Kantajuus voi kuitenkin periytyä Unnalta, joten ennen siitoskäyttöä Unnan jälkeläiset pitää geenitestata.

UnnaxKorpikairan Ikirouta pentujen sukutaulu kertoo yhdestä tärkeimmästä tavoitteestani. Haluan tuoda lapinporokoiriin uutta geeniainesta, joka pohjautuu pohjoiseen, alkuperäiseen porokoirakantaan. Suvussa omat rotuuntuomani kantakoirani Cikki (Kautokeino)ja Unna (Näkkälä) sekä Piekku (Salla), jonka  rotuun saamiseen olin aikanani vaikuttamassa. Omista rotuunotetuista ja Piekun jälkeläisistä enemmän Pilvipolun lapinporokoirat -kotisivuilla



Tammikuun puolessa välissä kaamosaika on pohjoisessakin ohi. Unnan synnytys lähestyi.
Pentumasu ei paljon vauhtia haitannut.


Mansi selvästi tiesi, mitä Unnalle on kohta tapahtumassa.


Mansi otti doulan tehtävät vakavasti ja huolehti Unnasta. Tuli itsekin valeraskaaksi.


Pennut syntyivät lauantaina  27. 1  muutaman päivän etuajassa . Ensimmäinen pentu oli niin iso, että Unna tarvitsi vetoapua sen synnyttämisessä. Seuraavat kuusi tulivat maailmaan sitten helpommin. Urakka oli Unnalle rankka, koska pennut olivat isokokoisia. Kaikkiaan synnytys kesti yhdeksän tuntia. Unna  jaksoi kuitenkin alusta asti hoitaa pentuja hyvin .
Pilvipolun kenneli heräsi oikein kunnolla melkein kolmen vuoden talviunestaan seitsemän uroksen voimalla.  Edelliset pilvipolkukaiset pennut ovat syntyneet keväällä 2015.


Seisemän poikaa! Yksi parkki, ainakin yksi hallava ja loput mustia valkein merkein. On nelisilmää, valkoista sukkaa ja otsaviirua.


Pennut luovutetaan 8 viikkoisina 23. 3. alkaen, kun kesäaika alkaa. Pennut asuvat minun, kolmen kissan ja kahden koiran kanssa. Ne pääsevät ulkoilemaan Kortelahden pihalla säiden mukaan viisi- kuusiviikkoisina. Noin kuusiviikkoisina on vuorossa  pentutestaus ja käynti eläinlääkäritarkastuksessa. Pennuille syötetään enimmäkseen raakaruokaa. Mutta totutetaan myös hyvänlaatuiseen kuivamuonaan ja kotiruokaan niin, että tulevat omistajat voivat valita oman ruokintatapansa. Tavoitteeni on tarjota pennuille monipuolinen, virikkeellinen ympäristö niin, että niillä on paljon positiivisia kokemuksia ja hyvä vastutuskyky tulevaa elämää varten.
Jos voit tarjota kodin, jossa koira saa elää koirana perheen kanssa, ulkoilla ja retkeillä luonnossa, ota yhteyttä sähköpostilla kirsti.hassinen (at) gmail.com tai puhelimitse 0400 725427. Olen kiinnostunut sijoittamaan yhden uroksen poronhoitajaperheeseen, jos joku poromies tai -nainen on valmis ottamaan vastuun porokoiran koulutuksesta.
Voit seurata pentujen elämää facebookissa Pilvipolun koirat-sivuilla

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Puukansa pukeutuu valkeaan


Minut kutsuttiin puukansan hiljaisiin hautajaisiin Kolin Akalle.









Hiljaisuuden alttarilla


Puupastori puhuu




Juhlapöytä on katettu Pahalle.


Hautajaisväkeä


Lyhdynkantaja




Luonto on näyttänyt voimansa. Meidän ihmisten pitäisi ymmärtää, että maapalolla on omat aikayksikkönsä niin perhoselle kuin ikihongalle. Kaikkien elämä on arvokas ja tarkoituksenmukainen. Toivottvasti me ihmiset suuressa ahneudessamme emme sotke näitä luonnon mittoja.


Elämä jatkuu! Tervetuloa Akalle!


Nyt on metsurilla töitä.


Aurinko on aloittanut urakkansa.


Muistakaa kulkea varoen!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Värikkäitä yllätyksiä lintulaudalla

Lintujen talviruokinta on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Pystyn seuraamaan lintuja työpöydältäni makuuhuoneen ikkunasta. Niinpä koneella työskentely keskeytyy aina mukavsti, kun lintulaudalla tapahtuu jotain.



Jotain värikästä vilahti silmissäni. Uusi tuttavuus lintulaudalla! Tikli on kulttuuriseutujen  lintu Etelä-Suomesta. Satunnaisia vierailijoita voi eksyä pohjoisempaan. Tikli on saanut nimensä iloisesta viserryksestä "tiklit, tiklit"


Tiklejä on kaikkiaan kuusi.




Hyvin tikli sopii Kortelahden värikkääseen lintulautaseurueeseen. Punatulkut, urpiaiset ja tiklit syövät kaikki auringonkukansiemeniä maasta. Tarjolla on myös pähkinärouhetta.


Yksinäinen pikku urpiainen on viihtynyt koko talven Kortelahdessa.


 Viherpeippoja on yli kymmenen linnun parvi.


Viherpeippo


Närhiä on ainakin viisi. Yhdessä tikkojen kanssa ne rohmuavat talipötkön aika nopeasti.


Käpytikka


Harmaapäätikka




Talitiaisia on runsaasti, useampi kymmen, sinitiaisia muutamaja yksi hömötiainen.


 Värikästä vilskettä lintulaudalla riittää. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna on perinteinen Pihabongaus 2018


Toivottavasti tiklit viihtyvät siihen asti.