Pilvipolun lapinporokoiria 20 v

Tarkkaan ottaen juhla olisi vasta toukokuussa, sillä ensimmäiset Pilvipolun lapinporokoirapennut syntyivät 19. 5. 1999. Oletan, että minulla on toukuussa  niin paljon muuta tekemistä, että on parasta juhlia nyt talven pimeimpään aikaan. Olen päivittänyt Pilvipolun lapinporokoirasivuja ja selannut läpi vanhoja kuvia.  Kuvat ovat temmanneet minut mukaan ikimuistoisille retkille koirieni matkassa. Koirani ovat vieneet minut  Pohjolan kauneimmille paikoille. Pilvipolun lapinporokoirien syntymäpäiväkakun koristelen Kolin maisemilla.

Toukokuussa 2008 Piparin kanssa Mäkrällä. Ylemmässä kuvassa tähyämme kohti Käränkää, josta tuli vuoden kuluttua kotivaaramme.

Pilvipolun Pipariakka

Pilvipolun Silva Ukolla toukukuu 2018

Koli veti minua puoleensa, kun asuin vielä Kontiolahdella. Retkellä Ukon  huipuilla Silvan kanssa maaliskuussa 2008.

Helmikuussa 2011 Kolilla oli komeat tykkylumet

Kasvattini Pilvipolun Maa-Tushka (Tarra) ja sulhanen Nequam Jesse Juntamo (Unski). Moni pilvipolkulainen on tuonut myös omistajansa ihailemaan kansallismaisemaa ja saanut heidät rakastumaan Koliin.

Pilvipolun Mansi ja ystävänsä  Saima Kolin ilta-auringossa helmikuussa 2013.

Silva ja Pipari muuttivat kanssani Loma-Kolille Kortelahteen Käränkävaaran juurelle keväällä 2009.

Molemmat saivat viettää monta onnellista vuotta Kolin maisemissa.  Pipari sai täällä myös kahdet pennut. Nyt molempien tuhkat ovat leijailleet Käränkän rinteille ja suolle.

Pilvipolulla vaeltavat nyt kanssani Pilvipolun Mansi ja...

Unna

 Käränkän jäällä

Rintasenvaaralla

Pilvipolun uudistetuilta kotisivuilta voit lukea  Pilvipolun lapinporokoirien 20-vuotisen tarinan. Sieltä löytyy paljon uusia kuvalöytöjä lapinporokoirista, jotka ovat jättäneet jälkensä Pilvipoluille.

Talven ihmemaa

Laila Kinnunen : Talven ihmemaa soi korvissani, kun kahlaan kamera kaulassa Kortelahden talvisessa pihapiirissä. Tänä jouluna kevyt pakkaslumi koristeli maiseman.

Käpytikat odottavat  satasarvisten latvustossa vuoroaan ruokintapaikalle.

Koivut, sydänpahka ja Käränkävaara

Neiti Halla ja Herra Pakkanen (Kai Hyttinen) ovat panneet paratsaan.

Neiti Halla ja Herra Pakkanen ovat lohtineet pihaan vaikuttavan lumipuiston. Pihatietä reunustaa oikealla komea kotoisa mänty ja tuomi. Vasemmalla  maitolaituri ja makedonianmäntyjä.

Pohjoiseen pihaa vartioi vankka mäntyrivistö ja sitkeä kataja.

Pihan länsireunalla on pienoisarboretum, jonka on aikoinaan perustanut vuokraemäntäni Liisa Saarelaisen äiti. Kesälampaat ovat saaneet aluskasvallisuuden kuriin. Rehottavsta pusikosta on kuoriutunut kaunis puistikko.

Pihtakuuset ja tammi

tammi

Lehmus

Lehtikuuset

On mummon mökki linna ihmemaan.

Jouluetkot

Tänä vuonna Kortelahdessa vietettiin joulua pari päivää etuajassa vuoden pimeimpänä päivänä eli talvipäivänseisauksen aikaan.

Päivä nyt ei kyllä ollut ollenkaan pimeä, kun pikku Pieta, päivänsäde, valaisi sen.

Valoa oli ulkonakin , kun luonto oli pukeutunut kuuraiseen juhlapukuun.

Pieta  matkusti yöllä läpi Suomen. Aamulla hän  heräsi iloisena ja riemastui Maija-kissasta.

Tukka poninhännälle ja menoksi.

Aai, aai Pieta sanoi ja silitti hellästi Liinu-kissaa.

Pietan joulukalenterista rakentuu hieno junarata, jonka äidit olivat ostaneet kirpparilta.

Sitten joulukuusen hankintaan...

Joulupuuroa  tarjoo kunnon väki.

Kuusen koristelun jälkeen mentiin perinteen mukaan  joulusaunaan.

Puhdasta rakkautta

Pieta jakoi kaikille itsetekmänsä joulukortit.

Pelattiin

ja Pieta luki mummin uutta valokuvakirjaa, josta on tarkoitus painaa ihan oikea kirja. Pieta ainakin tykkäsi, kun oli paljon kissojen kuvia.

Pietalta sujui kävely jo taitavasti.

Pietan perhe viettää tämän joulun toisen isoäidin eli mamman  luona, ensi vuonna sitten taas täällä Kortelahdessa.  Iloista joulua Pietalle ja kaikille muille!

Kortelahdessa otetaan jouluaatto vastaan pienemällä porukalla.

Joulukorttirahoilla ostin vuohen Word Vision kautta kehitysmaan perheelle. Jotenkin ensi kesää ajatellen vuohi tuntui juuri sopivalta.