Pennut biitsillä

Täydenkuun karhupennut ovat nyt seitsemän viikkoa. Eilen ne kävivät eläinlääkärintarkastuksessa Joensuussa. Pennut olivat ekalla automatkalla reippaita. Kukaan ei okesntanut, muutamat kiljuivat ennen nukahtamista. Eläinlääkäri totesi kaikki terveiksi.

Palkkioksi reippaasta eläinlääkärireissusta pennut pääsivät elämänsä ekalle retkelle Häkinniemen hiekkarannalle emo Lunan, Lunan emännän Sannan ja kummin Maritan kanssa.

Lämpimät kiitokset Sannalle hienosta yhteistyöstä, joka alkoi yhteisellä Lapin matkalla Hettaan  reilu neljä vuotta sitten. Sieltä haimme Lunan tavoitteena tehdä sillä ainakin yhdet pennut. Nyt Luna siirtyy kokonaan Sannan omistukseen. Yhteiset seikkailumme varmasti jatkuvat. Koiraharrastuksen avulla löytää koirien lisäksi ihania ihmisiä. 

Kiitos Lunalle. Raskaus ja synnytys olivat rankkoja, mutta hyvin Luna kesti ja pysyi koossa kaikissa vaiheissa. Luna sai aikaan upeat pennut.

Heippa lapsoset, tavataan! Luna lähti ansaitulle vapaalle omaan kotiinsa. Pennut ovat vielä viikon minun, Mansin ja Unnan sekä muun Kortelahden väen ilona.

Kipparikissa Maija

Aloitan pikkusiskoni Johanna Hassisen kanssa uuden projektin. Johanna riimittelee loruja minun kuviini. Silloin tällöin niitä ilmestyy tänne blogiin. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä niistä jotain myös painettavaksi. Tässä ensimmäinen:

Käränkän kipparikissa Maija

Seikkailen ja keikun kajakissa.

Heikun, keikun

tasapainon taituri

mä oon

Maija Käränkän kipparikissa.

                                                                  

Eikun, keikun

portaat ylös

uskallanko vaiko en.

Auta mua, kili kiltti.

Veteen pudota en tahdo

ja älä tuijota kuin kahjo.

Heitä köysi taikka naru,

muuten lopputulos voi olla karu.

Tassuista kuononpäähän

litsis, lätsis litisen,

turkin pilaantuneen näet,

loppupäivän kitisen.

Siis auta kili kiltti.

runo: Johanna Hassinen

Täydenkuun karhupennuille sattuu ja tapahtuu

Nyt mennään vauhdilla. Mittarissa viisi ja puoli viikkoa. Pennut osaavat jo itse kulkea rappusia ulos ja sisään. Ulkona viihdytään ja se helpottaa emännänkin hommia. Vähemmän siivottavaa sisällä.

Kissat sietävät kärsivällisesti riiviöitä ja samalla opettavat, ettei kissa ole mikään koiranpennun lelu.

No, mitäs sulle tapahtui? Pentu sukelsi kanojen juomakuppiin.

Pää märkänä on hyvä vähän miettiä.

Tuijotusta. Sulevi ja kanat tarkkailevat  pihan uusia tulokkaita.

Apua, pommitus! Turvaan!

Leikitään ja painitaan yhdessä.

Lampaat tuli ja meni

Sain kun sainkin tänäkin kesänä lampaita Kortelahteen. Satuhakan Mariko otti hoitoon pienen lauman rescuelampaita, jotka nyt tarkastuksen ja madotuksen jälkeen pääsivät jatkamaan elämäänsä  vuohikilien kanssa samalle laitumelle. Kuusi ruskeaa suomenlammasrouvaa tai neitiä, iät 4- 2v oilivat ensin  pari viikkoa Rasimäen kylätalon pelolla. Kyläjuhlissa lampaat ristittiin karjalankielisillä nimillä. Onhan Rasimäki alunperin Karjalan evakoille perustettu kylä. 

Johtajalammas Olga kurkistaa pakettiauton takakopista , minne meitä nyt viedään.

Kun Huuru käy moikkaamassa, lampaat vetäytyvät epäluuloisina  takaisin autoon.

No kili ei olisi kili, jos ei tästä riemastuisi.

Houkuttelin Huurun ja Niken kauemmaksi, niin että lampaat uskalsivat tulla autosta.

Tutustuminen kileihin jäi hieman hätäiseksi.

Uuhet häipyivät laitumelle. Aamulla näin niistä vilauksen metsässä. Syötävää riittää ja aidat ovat hyvät, jopa kilin pitävät, joten eiköhän lampaatkin siellä pysy.  Vähän ehkä joutuu tekemään töitä, että tutustutaan ja saan koulittua näistä villilampaista valokuvamalleja.

Pihan hevosia

Pilven Poika ja Laura Lilja Rehulan tallilla Porissa 2006.

Elotar kuvattuna kotitallillaan Kontiolahden Pyytivaaralla joskus 1990-luvun alussa.

Meidän perhe kasvatti 1990-luvulla viisi suomenhevosvarsaa, joiden kaikkien emä oli upea periyttäjätamma Elotar.  Aatelitamman arvonimen saaneen Elottaren varsat Pilven Poika ( s. 1989), Pilvetär, Pilven Humu,  Pilven Velho, Pilven Toivo olivat kaikki lahjakkaita ja toivat elämäämme iloisia yllätyksiä ja unohtumattomia hetkiä. Tietysti myös pettymyksiä, huolta ja rahanpuutetta.  Hevoskasvatus ja hevosharrastus on elämäntapa, joka vaatii pitkää pinnaa ja uskoa unelmiin.

Pipo asui nuoruudessaan Lauran opiskelujen aikana Romolla Tiinan hoivissa. Tässä Pipo saapuu Pihan tallille 2005.

Pipon ( Pilven Poika) kuoleman jälkeen ei meillä ole ollut hevosia. Siksi onkin ollut ihanaa, että ystävämme  Tiina ja Janne Kuosmanen Kontiolahden Romolla jatkavat hevoskasvatusta. He kasvattavat sekä suomenhevosia  että lämminverisiä.  Siellä voin käydä fiilistelemässä ja kuvaamassa. Keskityn tietysti suomenhevosiin.

Pihan tallin uusi siitostamma,  hyväaikainen ravuri Novan Vuokko.

Ai mikä mun nimi on? Ikää orivarsalla on viikko eikä sillä vielä ole nimeä.

Pihan Pilviveikosta on kasvanut komea kolmivuotias. Veke on Pilven Pojan viimeisen ikäluokan varsa.

Veken tyttöystävä  Meijän Ilona.

Pihan Pilviveikko on näyttävä raameiltaan.

Luoneeltaan se on kiltti ja yhteistyöhaluinen. Tietysti tammat saavat nuoren orin innostumaan.

Tästä yhdistelmästä toivotaan varsaa ensi kesäksi.

Meijän Ilonan omistaa Elli Sirviö.