maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kevätloikka


Hei, missä kevät luuhaa?




Mustarastaat tulivat sankoin joukoin jo pari viikkoa sitten. 


Punarinta lensi viime viikolla ihmettelemään lumista maisemaa.




Nyt onneksi on luvattu pääsiäisviikolle aurinkoista. Joko voisi...


...loikata kevääseen?


Aurinko paahtaa päivällä ja hautoo Unnan masuasukkeja.


Jokohan pääsiäispyhinä voisi lämmittää rantasaunan?


Kevät tulee yhtä varmasti kuin pääsiäispupu vaihtaa valkean turkkinsa ruskeaan. 



Iloisia loikkia kevääseen!


torstai 11. huhtikuuta 2019

Poroaidalla ja Inarin rannalla

Kevät ilman Lapin reissua on kuin pilvinen päivä ilman poroja ja koiria. Minä sain  nämä kaikki matkalla Ivaloon: aurinkoiset päivät, porot ja koirat!


Päätapahtuma oli porokisat Rajajoosepin erotusaidalla, joka kuuluu Lapin paliskuntaan.  Vuotsolainen poromies Jouko Hetta ja hänen koiransa Runne ( Pilvipolun Neakkel-Runne) olivat asuneet aidalla kämpässä helmikuusta lähtien. Oli ihanaa nähdä, kun Unnan vuodenikäinen pentu Runne on päässyt elämään oikeaa porokoiran elämää!


Lapin paliskunnalle suuret kiitokset hienoista puitteista. Aidat olivat riittävän tilavat ja turvalliset ja kilpailurata sopivan haastava koirille. Jouko Hettan perheen pitämässä kahvituvassa maistuivat keitot ja herkulliset leivonnaiset.Täällä viihtyisi pitempäänkin niin kuin kuukkelit ja lapintiaiset!


Porokoirakerhon väelle kiitokset ison urakan läpi viemisestä.


Pari ensimmäistä yötä vietimme Nellimissä, jonne ajelimme varsin kuoppaista keskeneräistä tietä. Maisemissa ei kyllä ollut valittamista. Heidi Hänniselle kiitos vieraanvaraisuudesta. Kävimme Heidin kanssa tutustumassa Paatsjoen lähellä olevaan poroaitaan. Heidi hoitaa vanhempiensa kanssa poroja Paatsjoen paliskunnassa. 


Emme toki kyselleet porojen määrää. Sehän ei ole sopivaa. Molemmin puolin puuta niitä tuntui riittävän.


Loput yöt vietimme Inarijärven rannalla ja nautimme auringonlaskuista ja -nousuista. Tiina ja Rannu iltalenkillä.




Iloinen matkakaverimme Rannu suoritti taipumustestin naama hymyssä jo perjantaina.


Rannun ja Mansin poika Pilkki ( Pilvipolun Velho-Pilkki) tuli Sipoosta, näki elämänsä ekat porot ja läpäisi taipumustestin kunniapalkinnolla.


Veli Sahfi ( Pilvipolun Velho-Sahfi) selviytyi hienosti testistä  sunnuntaina.


Niinpä iskä Rannu (sekä Mansi ja kasvattaja) voivat olla tyytyväisiä. Kuvassa Rannu ja Tiina, Sahfi ja Milla, Tilko ( Plvipolun Velho-Tilko) ja Tytti. Tilko on suorittanut testin kunniapalkinnolla jo kaksi vuotta sitten eli viidestä pojasta jo kolme on osoittanut poropaimennustaipumusta. Mukana oli myös vuoden ikäinen Benne ( Pilvipoun Neakkel-Benne). Se oli vielä vähän liian raisu ja suositeltiin testattavaksi uudelleen vähän vanhempana. Olipa hienoa tavata niin paljon omia kasvatteja ja heidän perheitään!


Maanantaina Porokoirakerho järjesti Tiina Pulskan johdolla paimennusharjoitukset poromiesten koirille. Runne pääsi ekana aitaan.




Runnella riittää innostusta. Vuoden ikäisellä porokoiralla on tietysti vielä opittavaa.  Paljon se on jo oppinutkin Joukon taitavalla opastuksella. Runne osaa haukkua käskystä ja rakastaa kelkan kyydissä olemista.


PR-hommat ovat Runnella jo hyvin tassuissa.


Maananataina Yle Oddasat oli tekemässä ohjelmaa porokoirista ja Runne antoi oman haaastattelun.




Vielä kiitokset huippumatkaporukalle: Rannulle, Tiinalle ja Tarjalle!

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Joko riittää? Yhdestoista hetki Kolilla

Kymmenen vuotta Kolin Kortelahdessa riittää...






...siihen, että juurrun aina vain syvemmin tähän maisemaan ja suru siitä, että minun on joskus lähdettävä, kaihertaa välillä mieltäni.


Tämä on yhdestoista hetki, Kortelahden yhdestoista kevät!


Aprillipäivänä 2009 muutin Kolille Piparin ja Silvan kanssa. Olen levittänyt molempien tuhkat Käränkän maisemiin.


Nyt kaverina ovat Mansi ja Unna. Täältä on lähtenyt maailmalle 27 Pilvipolun pentua. Eikä sekään taida riittää, pentuja on taas suunnitteilla.


Hornionkannan maatiaiskanat ovat tepastelleet Kortelahden pihalla jo kahdeksana kesänä. Kortelahdesta on lähtenyt tipuja myös muutamalle säilyttäjälle. Kukkovaltikka on vaihtunut neljästi: Taisto, Ukko, Yrjö ja nyt Sulevi. Sulevilla on tällä hetkellä seuranaan 8-vuotias kanarouva Hella. Eihän se riittä! Toivottvasti saan ensi kesäksi Suleville muutaman nuoren kananeidon.


Ensimmäisenä syksynä taloon tuli maatiaiskissa Hilla. Vauhdikas koirien yli hyppivä kissatyttö on nyt kohta 10 v. Hyppykykyä, ystävällisyyttä ja ja huumorintajua se on periyttänyt tyttärelle Liinulle ja  tyttärentyttärelle Maijalle.






Rakastettuja maatiaiskissanpentujakin on lähtenyt maailmalle Hillalta kolmen pentueen verran, Liinulta kaksi ja Maijalta yksi pentue. Se kyllä valitettavasti taitaa riittää, koska kaikki kissat ovat nyt leikattuja. Onneksi mainio suku jatkuu ainakin kahden kissamamman voimin Kontiolahdella.


Kortelahti on pieni pala paratiisia maan päällä. Olen ylpeä, että olen saanut olla mukana säilyttämässä suomalaista perinnemaisemaa ja maatiaistemme monimuotoisuutta.


Täällä ovat syntyneet myös kolme kirjaani. Eihän se riitä! Neljäs on valmiina, kunhan löytyy kustantaja.  Ideoita ja puolivalmiita käsikirjoituksia on odottamassa.


Tämä maisema riittää minulle. Sitten kun olen vanha ja ehkä dementoitunut, näyttäkää minulle näitä kuvia, että vielä tavoittaisin onnentunteen.

Aprillipäivän muistoja

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Pirteä Pässi, luontoa, perinnemisemaa ja maatiaiskotieläimiä


Pirteä Pässi, Heinäveden Vihtarissa: luontoa, perinnemaisemaa ja maatiaiskotieläimiä

Heinäveden Vihtarissa elänyt, erakoksikin  mainittu Ilmari Räsäsnen kuoli 2012 noin 90-vuotiaana. Ilmari seurasi tarkasti maailman tapahtumia. Hän matkusteli paljon aina Amerikkaa myöten, mutta vietti kotitilallaan erakkoelämää. Hän testamenttasi koko omaisuutensa Suomen Luonnonsuojeluliitolle (SLL). Testamenttiin kuului yli 200 hehtaaria suojelumetsää, 40 hehtaaria talousmetsää ja useita rakennuksia. Ilmari oli määritellyt testamentissa tarkasti, kuinka luonnonsuojelua pitää tilalla edistää. Ehtona oli, ettei suojelumetsässä saa metsästää eikä kalastaa. Talousmetsää oli puolestaan hoidettava luonnonmukaisesti ilman avohakkuita ja ojituksia. Suojelumetsästä löytyy majavalampi asukkaineen, yli satavuotiaita puita, kaikki tikkalajit, kuukkeli ja liito-orava.



SLL kunnosti asuinrakennuksen ja muut tilat. Nyt maatilaa hoitaa entinen SLL:n pääsihteeri Risto Sulkava ja hänen vaimonsa Jaana Sulkava. Heillä on oma yritys Pirteä Pässi, joka tarjoaa ammattitaitoisia luonto- ja hoivapalveluja. Pirteä Pässi järjestää mm erilaisia kursseja ja leirejä, vanhusten perhehoitoa ja kesäisin pyörii lammaspaimenviikot.
Tutustu Pirteän Pässin tarjontaan!



Luonnonsuojeluliitto Risto Sulkavan johdolla haluaa näyttää Vihtarin tilalla, että jatkuvan kasvun hakkuu on taloudellisesti kannattavaa ja kaikinpuolin hyvä vaihtoehto avohakkuiden sijaan. Tilan talousmetsän harvennushakkuissa korjattiin vain suurimmat tukkipuut. Rahat käytettiin tilan kunnostamiseen. Parissakymmenessä vuodessa nuorempi puusto on kasvanut ja metsästä saadaan taas tarvittavat remonttirahat.


Navetassa on leppoisa vanhanajan tunnelma. 



Kainuunharmaita maatiaislampaita





Maatiaiskana, alhonkantaa.


Jazz-uuhi teki reippaat neloset.


Karitsoiden kimeät ja vaativat määkäisyt ovat minulle kevään fanfaari. Oli ihanaa päästä taas kuuntelemaan ja haistelemaan lampolan tunnelmaa.





Talon ystävällinen vahti, lapinporokoira Ursus.


Lampaiden villa innosti Jaanan käsitöihin. Kehrääminen sujuu ja Risto sai omien lampaiden villoista kehrätyn ja neulotun kalastajapaidan.


Rukin  ja villan lumoissa



Kirjoittaja tulee aina onnelliseksi, kun huomaa, että hänen kirjaansa arvostetaan.
Kiitos Jaana ja Risto ihanasta luonnonläheisestä ja villantuoksuisesta sunnuntaipäivästä!

Pirteä Pässi pitää nähdä myös kesällä!