Pilanesbergin kansallispuisto on Etelä-Afrikan neljänneksi suurin. Se sijaitsee melko lähellä Johannesburgia. Läksimmekin Sebatana Rhino Lodgesta ajamaan aamuvarhain puoli kuusi kohti Pilanesbergiä.
Nouseva aurinko värjäsi kauniisti Waterbergin vuoriston. Ajoimme läpi heräävän kaivoskaupungin. Pilanesbergissa siirryimme isoon avojeeppiin ja saimme kuskiksemme paikallisen oppaan. Puistossa saa kiertää myös omilla autoilla. Alue on muinainen tulivuoren kraaterin pohja, jota ympäröi jylhät vuoret.
Välillä tiellä oli ahdasta.
Afrikanhanhet
Töyhtöturako (go away bird)
Iibislintuja
Sarvikuonojen sarvista maksetaan jopa enemmän kuin kullasta, vaikka myynti on kiellettyä. Sarvikuonoja on siirretty turvaan esimerkiksi suuresta Krugerin kansallispuistosta pienempiin, helpommin vartioituihin puistoihin. Oppaamme kertoi, että muutama päivä sitten olivat salametsästäjät taas tappaneet kolme sarvikuonoa, joista yksi kantava naaras. Sarvikuonojen salametsästys on järjestäytynyttä rikollisuutta ja se pitäisi pysäyttää maailmanlaajuisin keinoin.
Kuvan sarvikuono oli onneksi vahvasti elossa ja löntysteli rauhassa automme edestä ruovikkoon.
Tästä salaa tapetusta sarvikuonosta sen sijaan ei ollut enää paljon jäljellä. Afrikanvaris vartio tomerana saalistaan.
Tien toisella puolella noin kymmenen metrin päässä autostamme lepäili 2 nuorta urosleijonaa.
Lähistöllä makaili myös vaippasakaaleita.
Yhdelle tuli nälkä...
afrikanvaris luovutti
Leijona valpastui
Piti vain muistuttaa, kuka on tämä paikan kingi.
Masu on täynnä ja on kuuma, syökööt!
Kalliotamaani valppaana. Syytä ollakin, koska vähän aikaa sitten paikalla oli leopardi, joka oli vaaniskellut laiduntavia kuduja. Vastaantulleesta autosta keski-ikäinen nainen kertoi silmät pyöreinä, että leopardi oli luikahtanu tien toiselle puolelle hänen autonsa ali. Ihmettelimme, että miten se oli mahtunut henkilöauton alitse. Toisaalta puiston eläimet pitävät nähtävästi autoja yhtä vaarattomina kuin kiviä. Nainen aiheutti tiellä ruuhkan, koska halusi kertoa kaikille vuolaasti kokemuksestaan. Oppaamme harmistui, sillä ilman viivästystä mekin olisimme nähneet leopardin. Nyt vain edessä istuva Tytti ja opas näkivät sen vilahtava pusikkoon.
Ruskohyeena
Virtahepoja
Kapealla nimellä loikoili kaksi krokotiilia. Olin tyytyväinen, että jaksoin raahat 600 millin zoomin mukanani. Afrikan runsaassa valossa se toimi ilman jalustintakin. Tosin tämän retken jälkeen käsiäni särki melkoisesti.
Kirahveja näimme paljon ja ne olivat hauskoja kuvattavia. Big Fivestä näin kolme: leijonan, norsun ja sarvikuonon. Ja niitä sain myös tarkkailla pitkään ja läheltä ja tietysti kuviakin tuli runsaasti. Gebardi korvasi hyvin leopardin. Puhveli jäi näkemättä. Mutta eipä tuo harmittanut. Näinhän virtahepoja ja krokotiilin! Kaiken kaikkiaan näin paljon ja monipuolisesti erilaisia Afrikan eläimiä.
Kun odotimme koneeseen pääsyä Johannesburgin lentokentällä, alkoi sataa. Saateesta elpyvä luonto olisi ollut ihana nähdä. Se jäi haaveeksi. Toivottavasti sadetta tulee riittävästi, että luonto puhkeaa kukoistamaan ja eläimet ja ihmiset pääsevät kuivuuden piinasta. Hyvästi Afrikka!
