torstai 31. joulukuuta 2015

Kissa liukkahalla jäällä


Joulunpyhien jälkeen pakkaset kiristyivät ja aurinko tuli pesästään. Maassa on enemmän kuuraa kuin lunta.


Pakkanen loihti Käränkälle liukkaan kannen. Jää kantaa jo hyvin kissan, varmaan kohta ihmisenkin.


Maatiaiset ry on valinnut vuoden 2016 maatiaiskotieläimeksi maatiaiskissan. Leikkisää ja kehräävää Uutta Vuotta!
Tietoa maatiaiskisssasta ja Kissanviikset ja katinkontit-kirjasta




Ole aina iloisella päällä niin
kuin kissa liukkahalla jäällä.



lauantai 26. joulukuuta 2015

Musta ja valkea joulu

Tänä vuonna on saatu  Kolillakin jännittää ihan loppuun saakka, tuleeko valkea vai musta joulu. Olkipukki pääsi ulos marraskuun lopussa ja silloin oli lunta maassa.

Unna tutustuu pihan uuteen otukseen.

Pari päivää ennen joula Kortelanhden suolla näytti tällaiselta. Joulun koiravieraat suolla ulkoilemasa.

Pilvipolun Syystyyni ikää jo 14v

Cane corso Ykä ja bordercollie Nuttu

Jouluaattoaamu valkeni valkoisena









Aamulla syötiin perinteinen joulupuuro.



Joulusauna aattoaamuna

Herkkua on monenlaista.




Joulun rauhaa


Tapaninpäivänä on taas maa mustana. Toivotaan kuitenkin uudeksi vuodeksi uutta lunta!

maanantai 21. joulukuuta 2015

Maatiaismuorin joulukortit


Sain jokunen vuosi sitten ystävältäni Pikolta  itsetuunatun postikortin, jossa oli mieltälämmittävä  kuva. Kuvan on tehnyt taiteilija, jonka  nimen alkukirjainet ovat MA, tarkempaa selkoa en nimestä saanut.
Tämän kortin myötä lähetän Maatiaismuorin terveiset kaikille lampaille ja lammasystäville. Tyytyväisenä aloitan joulunvieton. Omat lampaat-kirja on paketissa ja painoa vaille valmis. Kiitokset onnistuneesta yhteistyöstä toiselle kirjoittajalle Jukka Tobiassonille ja kustannustoimittajalle Paula Zittingille.


Horniolainen Yrjö-kukko paistattelee kanalan ikkunasta pilkistävän joulukuun auringon valossa. Iloiset jouluntoivotukset ja maukkaat herkut kaikille kanaihmisille ja heidän kanoilleen. Kiitokset monista mukavista yhteydenotoista Omat kanat-kirjan tiimoilta!


Joulutervehdys kaikille Pilvipolun koirille ja heidän ystävilleen. Erityisterkut ja rapustukset Mansin ja Rannun pennuille. Olkaahan pojat kilttejä, niin joulupukki tuo varmaan jotain herkkua!


Kehräävät terveiset kaikille Hillan ja Liinun  lapsosille ja heidän perheilleen!


Tänä jouluna rekiajelu taitaa jäädä haaveeksi. Toivotaan valkeita jouluja vielä tulevaisuudessa!



tiistai 15. joulukuuta 2015

Joululahjoja ja henkilökohtainen ilmastolupaus



Tämän vuoden joululahjaan minua innoittaa Pariisin ilmastosopimus. Vaikka se ei ole paras mahdollinen, vaan kompromissi, tuo se kuitenkin toivoa maailmaan. Itse olisin toivonut, että rikkaat teollisuusvaltiot ja korkeasta elintasosta pitkään nauttineet valtiot kuten Suomi olisivat osallistuneet suuremmalla panoksella talkoisiin.
Viime vuosikymmenien aikana on monta kertaa vähätelty, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa. Ympäristöhihhuleille ja viherpiipertäjille on naurettu. Minä kuitenkin uskon, että ihmiset, jotka ovat omalla esimerkillään pyrkineet vaikuttamaan ja muuttamaan elämäntapaansa  niin, että mahdollisimman vähän kuormittaisivat ympäristöä, ovat todella vaikuttaneet.  Nyt moni kuuntelee heidän kokemuksiaan ja oppejaan tarkalla korvalla. Kun tarpeeksi moni välittää, saadaan jotain aikaan.

Mitä minä voin tehdä?  Olen  yrittänyt tehdä aiemminkin ympäristöystävällisiä valintoja. Nyt teen  niitä vielä ponnekkaammin, koska meillä on toivoa.
Minä edustan suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntyneitä, jotka täyttivät 50-ja 60-luvulla kansakoulut ja oppikoulut. Me astuimme 60-luvun lopussa vapaaseen, innostavaan yhteiskuntaan ja meillä oli tahto ja tunne, että voimme muuttaa maailmaa. Tuon innostavan tunteen, soisin myös nykyisille ja tuleville nuorille. Heilläkin on oikeus unelmaan ja mahdollisuuteen.
Nuoruuden jälkeen on suurten ikäluokkien elämässä seurannut monenlaista riippuen kunkin tiestä ja valinnoista. Olemme kuitenkin mielestäni sukupolvi, jolla on aika usein ollut kultalusikka suussa.
Haastankin suuret ikäluokat. Lähdetään mukaan ilmastotalkoisiin! Ollaan vielä kerran radikaaleja. Näytetään, että vielä vanhakin voi muuttaa elämäntapojaan! Pääsetään taas solidaarisuus sydämiimme, tehdään yhteistyötä ja luodaan hyviä yhteisöjä!

Omasta puolestani lupaan siirtyä tiukemmin kasvisruokaan. Lihasta sallin harvoin riistan, poron ja luonnonlaitumilla tuotetun lampaanlihan. Maito- ja juustotuotteissa pyrin myös eettisiin valintoihin ja perehdyn myös kasvisperäisiin vaihtoehtoihin. Edelleen puhun autottoman elämäntavan puolesta ja vältän lentämistä. Tietysti kierrätän ja vältän turhaa kuluttamista.
Tämän vuoden joulukortti- ja joululahjarahat menevät Unicefin kautta maailman hätääkärsiville.
Luonnonrauhaa ja rakkautta ihmisten ja eläinten kesken koko maailmaan!




tiistai 8. joulukuuta 2015

Pikkujoulut Tampereella

Olipa inspiroivaa sisustaa Tampereen Viinikan kaksioni kirpputori- ja kierrätyskeskuslöydöillä sekä omista ja ystävän kätköistä löydetyillä tavaroilla.
Tärkein on tietysti keittiön ruokapöytä. Huutonetistä löysin  haaveilemani pyöreän pöydän ja siihen tukevat pinnatuolit. Koko paketti kotiin tuotuna sata euroa.  Viiskytluvun tunnelmaa lisää pieni radio- ja lehtipöytä, joka löytyi kirpputori Silineristä kadun toiselta puolelta.Priimakunnossa ja pikkasen kalliimpi kuin ruokapöytä.

Olohuoneeseen sain ystävän varastosta viidelläkympillä aivan upean sohvapöydän, joka sopii kuin nakutettu nakkilalaisen keinuni ja rautasohvan kanssa. Pöydässä on vielä jatkopala. Sen ympärillä on hyvä isommallakin sakilla kahvitella tai pelata lautapelejä.

Makuuhuoneeseen löysin laadukkaan runkopatjan Nekalan kierrätyskeskuksesta.

Itsenäisyyspäivän aattona vietimme pikkujoulua.

Riisipuuro maistui Peetulle

Herkuteltiin

Hugo kertoo jouluvitsin.
Mukava oli viettää pikkujoulua Tampereella, tavata lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä. Tästä tulee varmaan perinne.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Maatiaismuori Tampereella


Terveiset Tampereelta. Olen täällä Unnan kanssa kokeilemassa, millaista olisi Maatiaismuorin ja koirien elämä kaupungissa. Tampereella on ainakin tyylikkäät jouluvalot.

Tallipihalta löysin suomenhevosen ja komeat kiessit.

Amurin Helmessä on mukava vanhanajan tunnelma.

Kahvi tarjoiltiin oikein kunnon kahvipannusta.

Amurin Helmessä kävin ystäväni Tepan kanssa läpi Omat lampaat-kirjan taiton. Oli mukava kuulla merkittävän uran tehneen elokuvaleikkaajan mielipide tulevasta kirjasta. Hyvillä mielin odotan painosta helmikuussa.

Unna on sopeutunut kiitetettävästi kaupunkielämään kerrostalossa. Ei hauku sisälllä eikä ulkona nähdessään muita koiria. Matkustaa reippaasi junassa ja bussissa. Kavereita Unna selvästi kaipaa. Onneksi se sai vieraakseen lapinporokoirapennun Murun. Murun kanssa  Unna sai viilettää Iidesjärven rantapellolla.



torstai 19. marraskuuta 2015

Maatiaiset maisemassa



Maatiaiskotieläimet ovat kehittyneet suppeilla alueilla Suomen syrjäseuduilla. Niitä ei ole jalostettu, vaan ne ovat paremminkin jalostuneet luonnon olosuhteisiin ja ihmisten tarpeisiin sopiviksi. Kaikkien nykyisten kotieläinrotujen takana löytyvät maatiaiset. Samanaikaisesti kun on jalostettu kotieläimiä haluttujen tuotanto-ominaisuuksien parantamiseksi, on menetetty monia ominaisuuksia. Siksi on tärkeää säilyttää maatiaisrotumme, jotka ovat geneettisesti rikkaita ja monimuotoisia. Ne ovat meidän elävä geenipankkimme, joka turvaa kotieläinjalostuksen mahdollisuuksia laajempaan geenipooliin ja on myös arvokas tutkimusaineisto kotieläintutkijoille.
Maatiaiset ovat osa kulttuuriamme ja suomalaisten sielunmaisemaa.


Luontokeskus Ukon  näyttelyssä esitellään Kolin kansallispuiston maisemanhoitajia. Näyttelyssä pääsee lehmisavujen ja karjankutsuhuutojen tunnelmiin. Multimediaesityksessä "Luona vanhan veräjän" lauluyhtye Tarukki esittää oman karjankutsuhuutonsa. 

Nuori suomenhevosori Pihan Just Joo kauniissa  koivikkohaassa Kontiolahden Romolla
Suomenhevonen on monipuolinen työtoveri ja luotettava kumppani, joka on ollut turvanamme vaikeina aikoina. Suomenhevonen on sisukas puurtaja, nopea ravuri ja korskea ratsu.

Maatiaisporokoira Unna syksyisellä suolla
Tervetuloa näyttelyyn luontokeskus Ukkoon Kolille!




keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Omat lampaat on laskettu

Kurkiniemen lammastilan uuhia

Nimittäin Omat lampaat-kirja on laskettu käsistä tai paremminkin koneelta. Käsikirjoitus ja pari sataa kuvaa  on nyt taittajan koneella.
Omat lampaat- kässäri oli syy blogini  koko olemassaolon  pisimpään taukoon Ilahduttavaa on, että silti ihmisiä on  ahkerasti jaksanut vierailla blogissani, vaikkei mitään uutta ole tullutkaan. Nyt lupaan parantaa tapani ja siirtyä  normaalitahtiin.

Ruskan viime hehku Käränkän suolla lokakuussa
Tämä syksy on ollut mielenkiintoinen. Pimeä aika hurahti kirjan kimpussa. Ulkona oli synkkää eikä kirjankaan kirjoittaminen aina niin iloista ollut. Välillä todellista puurtamista, pettymyksiä, ajatusten jumittumista ja mieliharmiakin niin kuin lähimmät ystäväni tietävät. Epätoivoista tietojen etsintää ja tarkennuksia. Mutta välillä ihania ahaaelämyksiä ja flow-tunnetta niin, että  meinasin unohtua koneelle liian pitkäksi aikaa.


Onneksi Mansi, Pipari ja Unna pitivät huolen päivän järjestyksestä.  Tapanani oli aloittaa työt heti aamuvarhain. Kahdeksan aikaan koirat tulivat nykimään minua koneelta, että on aika päästä ulos ja kanoja hoitamaan. Aamiaisen jälkeen jatkoin hommia.  Kun kello lähestyi yhtätoista, alkoi tassuttelu minun ja keittiön välillä. Ahneet äiti Pipari  ja tytär Mansi ilmaisivat näin, että  koirienkin pitää saada ruokaa. Iltapäivällä kahteen mennessä olin tehnyt päivän työt ja oli aika lähteä lenkille koirien kanssa. Illalla en  enää paljon mitään jaksanutkaan. Luin dekkareita ja katsoin telkkarista pohjoismaisia jännäreitä. Ne olivat sopivan rajuja tekstiä tyhjentämään aivot.


Kyllä minä kuitenkin tästä työstä pidän, pidän aivan hullun lailla. Tämä on juuri minun juttuni. Ensin kolme kesää lampaiden kanssa fiilistellen ja niitä kuvaten ja samalla kirjan ideaa kypsytellen. Ihan samalla tavalla kuin kanakirjassakin ja kissakirjassa, haluan, että eläimet ovat elävästi  mukana. Sopiva sekoitus kirjoittamista ja valokuvaamista. Kun kirjoittamisessa jumittuu, voi siirtyä kuvien valitsemiseen. Tietojen hakeminen, asioihin perehtyminen ja yhteyksien luominen sekin on antoisaa. Ihan vielä en ala suunnitella uutta projektia, mutta jotain tuolla aivojen sopukoissa jo muhii. Nyt kuitenkin on aika katsella ympärille, huoahtaa ja yrittää löytää hyviä asoita tästä joskus niin murheellisesta ja väkivaltaisesta maailmasta.


Yksi iloinen asia ja jokaisen talvipäivän piristys on lintulauta ja sen puuhakkaat vierailijat.


Tosin tästäkin asiasta voi nauttia hyvin erilaisilla tavoilla. Liinun ja minun näkemykseni linnuista ovat hyvin erilaiset. Tavoitteeni onkin, että Liinu viettää päivän valoisan ajan sisällä.


Viime talvena harmaapäätikka käväisi muutaman kerran. Nyt se on ottanut lintulautani kantapaikakseen.


Lumi tänä vuonna satoi muutama päivä sitten. Toivottavasti pysyy. Tapaamisiin, ystävät!
Omat lampaat, pienlampurin käsikirja ilmestyy helmikuussa.