tiistai 24. syyskuuta 2013

Lintusten tie etelään vie- Rääkkylän kautta



Pitkään olen suunnitellut ja vihdoin onnistuin pääsemään linturetkelle lapsuuteni maisemiin Rääkkylään. Osuin syksyn kiihkeimpiin muuttohetkiin.
Minun lapsuudessani Oravilahden pellot lainehtivat vielä vettä eivätkä viljaa. Nyt laajat kuivatetut viljavainot houkuttelevat tänne tuhatpäiset muuttolintuparvet. Syyslauluni on hanhien huutoa, joutsenten hopeatorvien toitotusta ja kurkien kailotusta. On aika jättää  hyvästit vanhalle ja kääntää mieli hiljalleen kohti uusia haasteita. Miten siinä lapsuuden koululaulussa sanottiinkaan:
"Syksy jo saa
harmaa on maa.
Koivuista lehdet pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie.
Siellähän kevätkin ikuinen lie.
Veikkoset hei,  surra tok ei
vaikk kesä mennessään paljonkin vei.
Työhön me vaan ahkeraan.
Kesää ei muisteta, kaivatakaan."

Oravilahden kuivatusalueen pellot. Oravilahti sijaitsee kirkonkylän kupeessa.
Alueetta kiertää molemmin puolin pengertiet, joista lintuja on helppo häiritsemättä tarkkailla. Juuri on saatu valmiiksi lintutorni noin kolmen kilometrin päähän Rääkkylä-Liperi -tiestä Liperin puoleilselle pengertielle.
Kurjet lensivät ohi. 

Maanantaiaamuna näin noin 50 joutsenen parven laskeutuvan. Hanhia en pystynyt lukemaan. Mutta lintuharrastajien laskelmien mukaan sunnuntaina pelloilla oli 20 000 hanhea.



Rääkkyläläinen lintumies Markku Halonen oli maanantaina laskemassa lintuja. Hän arvioi, että ohi lensi 120000 hanhea ja paikallisia oli noin 30 000.


Valtaosa on valkoposkihanhia.

Hanhia lensi korkeuksissa aamusta iltaan.


Pikkulinnutkin parveilivat peltojen yllä. Olisiko kirvisiä? Taustalla näkyy Rääkkylän kirkko.


Nuori merikotka tarkkaili hyvää ruoka-apajaa


Tämän joutsenperheen näimme useamman kerran. Poikaset eivät taida olla vielä lentokunnossa. Mutta missä toinen puoliso? Oliko tämä yksinnhuoltajaperhe?

 Kun aurinko loi pelolle vinoja säteitään metsänrajasta, alkoivat parvet hiljalleen kohota ilmaan.


Pitkään sain seisoskella Vänskän silalla. Ajankuluksi palauttelin mieleeni nuoruusmuistoja. Täällä olin usein haaveillut. Haaveet eivät toteutuneet, mutta elämäni on ollut mielenkiintoisempaan ja antoisampaa kuin nuori, kokematon tyttö pystyi uneksimaan.


Vihdoin seitsemän jälkeen hanhet humahtivat Vänskänsalmelle.





Yövyin Koivuniemen matkailutilalla, joka sijaitsee Vänskänsalmessa erinomaisella havaintopaikalla lintujen tarkkailuun. Kirjoitan tätä blogiani tiistaiaamuna kuuden maissa ja taustalla kuuluu taas hanhien syyslaulu. Ne lentävät aamuhämärissä  yli salmen Oravilahden pelloille.
Mielelläni palaan  tänne lapsuusmaisemiin, ehkä taas ensi syksynä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Pilven Poika 24 vuotta

Pilven Poika syntyi syyskuun 7. päivä 1989 pieneen harmaaseen navettaan Kotiolahden Pyytivaaralla.Vieläkin muistan ryhdikkään varsan loistavien vaahteroiden keskellä.  24 vuotta on kulunut. Nyt Pipo on vanhus, mutta minulle edelleenkin maailman kaunein hevonen.

Pipo asustaa Rehulan siistostallilla Porissa. Se on edelleenkin tallin kunkku. Pilven Poika tarkastelee poikaansa , viisivuotiasta Ukonhattua. Kaikkiaan Pipolla on 163 jälkeläistä.  Se on jättänyt kultaisen kavionjäljen suomenhevosten ratsujalostukseen. Pipo palkittiin viime vuonna  LI-palkinnolla jälkeläisten perusteella.
Kesällä 2012  Pipon uskollinen ystävä Minna sai ratsastaa Pipolla viimeisen kerran.
Nyt kultainen orimme viettää leppoisia eläkepäiviä emäntänsä ja omistajansa, tyttäreni Lauran valvonnassa.

Elämäni Mies, One And Only

torstai 12. syyskuuta 2013

Tuku tuku lampaat ensi kesään!

Syksy jo saa...On aika jättää hyvästit reippaille maisemanhoitajille ja hoivaeläimille.
Monet mukavat hetket ovat muistoissa ja myös kuvina.

Yhteiselo onsujunut enimmäkseen leppoisasti periaatteella "tässä talossa ollaan veljeksiä"




Omia pentuja  pitää tietysti puolustaa. Liinu ilmoittaa Dullelle, että sisälle ei sentään saa tulla.

Kanat ja lampaat tulivat hyvin juttuun. Kanat kuljeskelivat paljon laitumella lampaiden perässä.

Ne oppivat väistämään, kun lampaat päättivät vähän irrotella.  Doff vauhdissa.


Alusta asti koirat saivat olla mukana lampaiden hoidossa. Ne oppivat suhtautumaan lampaisiin rauhallisesti eivätkä haukkuneet turhaan. Loppukesästä kokeilin Mansilla lampa
iden ajamista pihalta takaisin aitaukseen. Olin hämmästynyt, miten nopeasti Mansi oivalsi tehtävän, piti hyvää etäisyyttä ja haukkui pyydettäessä.

Innokas porttivahti. Hauska oli huomata, miten Mansi kohdisti painostuksen lampaisiin, kanat saivat kulkea, miten halusivat.

 Loppukesästä lampaat saivat laiduntaa vapaana aitauksen ulkopuolella pihalla ja metsänreunassa. Minä kuljin lammaspaimenena mukana kameran kanssa.

Varhain syyskuun aamuna

Alma johtaa joukkoa rinneniitylle.







Tuku, tuku lampaitani


Ensi kesään!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hurjia ja suloisia kissanpentuja

eli hurjansuloisia

Hämmästyttää ja kummastuttaa
 Hilla-emon kanssa on turvallista kurkistaa ulos maailmaan pentuhuoneesta.

 Vielä turvallisempaa, kun on kaksi emoa, Hilla ja Liinu, vaikka oikeasti Liinu on siskopuoli.

Rappuset kyllä vähän pelottavat

.Isot "siskot ja veli" näyttävät mallia.



Jokohan uskaltais mukaan noin hurjiin leikkeihin?










Minäkö peto, ihmettelee Hilve.