perjantai 27. heinäkuuta 2018

Lampaat tuli ja meni



Sain kun sainkin tänäkin kesänä lampaita Kortelahteen. Satuhakan Mariko otti hoitoon pienen lauman rescuelampaita, jotka nyt tarkastuksen ja madotuksen jälkeen pääsivät jatkamaan elämäänsä  vuohikilien kanssa samalle laitumelle. Kuusi ruskeaa suomenlammasrouvaa tai neitiä, iät 4- 2v oilivat ensin  pari viikkoa Rasimäen kylätalon pelolla. Kyläjuhlissa lampaat ristittiin karjalankielisillä nimillä. Onhan Rasimäki alunperin Karjalan evakoille perustettu kylä. 


Johtajalammas Olga kurkistaa pakettiauton takakopista , minne meitä nyt viedään.


Kun Huuru käy moikkaamassa, lampaat vetäytyvät epäluuloisina  takaisin autoon.


No kili ei olisi kili, jos ei tästä riemastuisi.




Houkuttelin Huurun ja Niken kauemmaksi, niin että lampaat uskalsivat tulla autosta.


Tutustuminen kileihin jäi hieman hätäiseksi.


Uuhet häipyivät laitumelle. Aamulla näin niistä vilauksen metsässä. Syötävää riittää ja aidat ovat hyvät, jopa kilin pitävät, joten eiköhän lampaatkin siellä pysy.  Vähän ehkä joutuu tekemään töitä, että tutustutaan ja saan koulittua näistä villilampaista valokuvamalleja.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Pihan hevosia

Pilven Poika ja Laura Lilja Rehulan tallilla Porissa 2006.


Elotar kuvattuna kotitallillaan Kontiolahden Pyytivaaralla joskus 1990-luvun alussa.

Meidän perhe kasvatti 1990-luvulla viisi suomenhevosvarsaa, joiden kaikkien emä oli upea periyttäjätamma Elotar.  Aatelitamman arvonimen saaneen Elottaren varsat Pilven Poika ( s. 1989), Pilvetär, Pilven Humu,  Pilven Velho, Pilven Toivo olivat kaikki lahjakkaita ja toivat elämäämme iloisia yllätyksiä ja unohtumattomia hetkiä. Tietysti myös pettymyksiä, huolta ja rahanpuutetta.  Hevoskasvatus ja hevosharrastus on elämäntapa, joka vaatii pitkää pinnaa ja uskoa unelmiin.

Pipo asui nuoruudessaan Lauran opiskelujen aikana Romolla Tiinan hoivissa. Tässä Pipo saapuu Pihan tallille 2005.

Pipon ( Pilven Poika) kuoleman jälkeen ei meillä ole ollut hevosia. Siksi onkin ollut ihanaa, että ystävämme  Tiina ja Janne Kuosmanen Kontiolahden Romolla jatkavat hevoskasvatusta. He kasvattavat sekä suomenhevosia  että lämminverisiä.  Siellä voin käydä fiilistelemässä ja kuvaamassa. Keskityn tietysti suomenhevosiin.


Pihan tallin uusi siitostamma,  hyväaikainen ravuri Novan Vuokko.


Ai mikä mun nimi on? Ikää orivarsalla on viikko eikä sillä vielä ole nimeä.





Pihan Pilviveikosta on kasvanut komea kolmivuotias. Veke on Pilven Pojan viimeisen ikäluokan varsa.







Veken tyttöystävä  Meijän Ilona.






Pihan Pilviveikko on näyttävä raameiltaan.


Luoneeltaan se on kiltti ja yhteistyöhaluinen. Tietysti tammat saavat nuoren orin innostumaan.


Tästä yhdistelmästä toivotaan varsaa ensi kesäksi.


Meijän Ilonan omistaa Elli Sirviö.






perjantai 20. heinäkuuta 2018

Täydenkuun karhupennut saivat nimet



Täydenkuun karhupentujen eli Zinaidan Lunan ja Poropeukalon Sokeri-Jussin  jälkeläiset ristittiin  karhun nimien mukaan.  Ennen muinoin uskottiin, ettei karhun nimeä sovi sanoa ääneen. Juha Pentikäisen Karhun kannoilla-kirjasta löytyy satoja peitenimiä karhulle.  Sieltä oli hauska poimia sopivat nimet Lunan pennuille.
Kolilla tämä kesä on ollut helteen lisäksi myös karhujen kesä. Niitä on liikkunut useampiakin Kolin kansallispuiston alueella. Pentujen syntymäaikoihin yksi karhu hajoitti roskikseni sisällön. Myöhemmin ammuttiin nuori naaraskarhu puuhun "hätätapauksena"  Hattusaaressa. Liekö ollut sama karhu, mikä liikkui Kortelahden tiellä.
Toivotaan, että Kolin metsiin sopii niin karhut kuin ihmisetkin koiriensa kanssa. Uskon, että jos ajattelemme niin, että metsä on karhun koti ja ihmiset ovat siellä kylässä, tilaa ja sopua löyyy molemmille.


Lunalla on iso urakka vinhasti kasvavien pentujen ruokkimisessa.


On nimienkin keksimenin melko haasteellista. Varsinkin, kun pennut ovat niin samannäköisiä.


Nimien antaminen on kuitenkin yksi kasvattajan juhlahetkistä. Saan laittaa luovuuteni liikkeelle ja pennut alkavat erottua yksilöinä. Lunan haltija Sanna oli avustamassa.


Tytöt odottavat, mitkä nimet ne saavat.




Pilvipolun  Metsänkultarinta







 Pilvipolun Metsänomena




Pilvipolun Metsänhippa




Mustat ( tai melkein mustat) pojat


Pilvipolun Metsänaikapoika




Pilvipolun Metsänhalliparta




Riistanväriset pojat


Pilvipolun Metsänkultaherra




Pilvipolun Metsänpekko






Pilvipolun Metsänkultakämmen




Kultaherra haluaa syliin


Ristiäisten kunniaksi pennut saivat maistella vähän kermaviiliä ja naudanjauhelihaa. Mutta parasta on vielä emonmaito.