Rikas ja jännittävä lähiluonto

Läksin aamulla varhain sydänkesän aamuun kiertelemään Reposaarta kamera kaulassa. Nämä kaikki kuvat on otettu heinäkuun  21. päivä aamuna neljän ja seitsemaän välillä. Yksi nuoripari istui Kivikoulun rappusilla. Muita ihmisiä ei tullut vastaan, eläimiä sitäkin enmmän. 

Takarannalla

Kanadanhanhet satamassa

Rantapiston teillä kuljeskeli meriharakoita. Paarlastiniityllä lystiä pitivät neljä rusakkopoikasta. 

Jokapäiväisillä koiralenkeillä iloitsen ja nautin näistä Reposaaren kukkaniityistä, jotka ovat vähän outoja niinkuin räpsööläisetkin.  Niistä voisikin sanoa räpsööläisittäin: Vaiks kuin kaukaa ja iha outoi kukkii. Valo loihtii aina uudenlaisia värisävyjä. Hienoa, että ne ovat saaneet tänä kesänä kukoistaa!

Metsäkauris opasti minut Lontoonrannan niitylle, joka kukkii hieman hitaammin. Mutta sielläkin löytyy runsaasti paarlastikasveja. Kirkkomäki on varmasti varmin paikka kauriiden näkemiseen. 

Useina aamuina olen kohdannut myös ketun ja kerran Lontoonrannassa merisaukonkin. Reposaari on kuin paratiisisaari runsaine eläimistöineen. Toivottavasti niillä on jatkossakin täällä hyvä olla niin kuin ihmisilläkin. 

Reposaaren paarlastiniityt

Nuokkukarhiainen on painolasti- eli paarlastikasvi, joka kulkeutui Välimeren rannikoilta purjelaivojen aikakaudella Suomeen satamien painolastikummuille. Nykyisin ainut voimissaan oleva vanha esiintymä on Porin Reposaaressa, jossa laji havaittiin ensi kerran 1870-luvun alkupuolella.

Rohtorasti on peräisin Kaakkois-Euroopan aroilta. Se on levinnyt Suomessa ihmisten avustuksella. Sitä on käytetty rohdoksena, myöhemmin koristekasvina. 

Sirppimailanen on myös kulkeutunut maahamme purjelaivojen painolastina. Se on nykyisin vakiinnuttanut asemansa satamien lisäksi muillakin kasvupaikoilla kuten pelloilla, pientareilla ja joutomailla. 

Kumpi puoli kävelykatua on viehättävämpi? Vasemmalla puolella on silmänilon lisäksi myös paljon luontoa rikastuttavaa monimuotoisuutta. 

Onneksi Eikan puiston ja Kelpon muistomerkin kohdalla on säästetty kaksi pienehköä paarlastiniittyä uuden rakennuskannan alta. 

Isommat niityt ovat Satamapuiston toisella puolella.Viime kesänä kaupungin palkkaama urakoitsija niitti ne juuri, kun kukinta oli alkamassa. Harmillista tietämättömyyttä. Niittyjen säilyttämisen kannalta ne saisi kaataa vasta sitten, kun kaikki kasvit ovat kukkineet ja siemetäneet. Toivottavasti tieto on nyt mennyt perille. Olen ollut itsekin yhteydessä kaupungin virkailijaan.  

Valkomesikkä on mainio hunajakasvi, jota näkee nykyisin erilaisissa kulttuurimaisemissa ja joutomailla Etelä- ja Keski-Suomessa. Alunperin se on tullut Suomeen 1800-luvulla purjelaivojen mukana painolastina.

Saarelaiset suojelevat paarlastikasveja myös pihoilla ja katujen varsilla. Ruohonleikkurit kiertävät ne ja näin ne kaunistavat Reposaaren idyllisiä kesäkatuja. 

Kasvien tiedot Luontoportin sivuilta.