torstai 27. joulukuuta 2018

Talven ihmemaa


Laila Kinnunen : Talven ihmemaa soi korvissani, kun kahlaan kamera kaulassa Kortelahden talvisessa pihapiirissä. Tänä jouluna kevyt pakkaslumi koristeli maiseman.




Käpytikat odottavat  satasarvisten latvustossa vuoroaan ruokintapaikalle.




Koivut, sydänpahka ja Käränkävaara


Neiti Halla ja Herra Pakkanen (Kai Hyttinen) ovat panneet paratsaan.


Neiti Halla ja Herra Pakkanen ovat lohtineet pihaan vaikuttavan lumipuiston. Pihatietä reunustaa oikealla komea kotoisa mänty ja tuomi. Vasemmalla  maitolaituri ja makedonianmäntyjä.


Pohjoiseen pihaa vartioi vankka mäntyrivistö ja sitkeä kataja.


Pihan länsireunalla on pienoisarboretum, jonka on aikoinaan perustanut vuokraemäntäni Liisa Saarelaisen äiti. Kesälampaat ovat saaneet aluskasvallisuuden kuriin. Rehottavsta pusikosta on kuoriutunut kaunis puistikko.


Pihtakuuset ja tammi



tammi


Lehmus


Lehtikuuset






On mummon mökki linna ihmemaan.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Jouluetkot

Tänä vuonna Kortelahdessa vietettiin joulua pari päivää etuajassa vuoden pimeimpänä päivänä eli talvipäivänseisauksen aikaan.


Päivä nyt ei kyllä ollut ollenkaan pimeä, kun pikku Pieta, päivänsäde, valaisi sen.


Valoa oli ulkonakin , kun luonto oli pukeutunut kuuraiseen juhlapukuun.


Pieta  matkusti yöllä läpi Suomen. Aamulla hän  heräsi iloisena ja riemastui Maija-kissasta.


Tukka poninhännälle ja menoksi.


Aai, aai Pieta sanoi ja silitti hellästi Liinu-kissaa.




Pietan joulukalenterista rakentuu hieno junarata, jonka äidit olivat ostaneet kirpparilta.


Sitten joulukuusen hankintaan...




Joulupuuroa  tarjoo kunnon väki.




Kuusen koristelun jälkeen mentiin perinteen mukaan  joulusaunaan.


Puhdasta rakkautta


Pieta jakoi kaikille itsetekmänsä joulukortit.


Pelattiin


ja Pieta luki mummin uutta valokuvakirjaa, josta on tarkoitus painaa ihan oikea kirja. Pieta ainakin tykkäsi, kun oli paljon kissojen kuvia.



Pietalta sujui kävely jo taitavasti.


Pietan perhe viettää tämän joulun toisen isoäidin eli mamman  luona, ensi vuonna sitten taas täällä Kortelahdessa.  Iloista joulua Pietalle ja kaikille muille!


Kortelahdessa otetaan jouluaatto vastaan pienemällä porukalla.


Joulukorttirahoilla ostin vuohen Word Vision kautta kehitysmaan perheelle. Jotenkin ensi kesää ajatellen vuohi tuntui juuri sopivalta.


torstai 13. joulukuuta 2018

Aino-tädin albumista, kuvia maatiaisista 1950-luvulta



Aino-täti oli isäni nuorin sisko, syntynyt 1931. Aino Hassinen kuoli viime kesänä. Perikunta otti talteen Ainon valokuva-albumit, joita pääsin selaamaan.  Albumeissa on paljon kuvia Ainon ja isäni lapsuudenkodista Tohmajärven Tikkalasta. Kuvat ovat pieniä. Ne olivat kuitenkin harkitusti ja taitavasti otettuja ja kertovat hyvin pientilan elämästä ja erityisesti eläimistä,jotka olivat siihen aikaan vielä yleisiä alkuperäisrotujamme ja maatiaisiamme.


Aino muutti Helsinkiin niin kuin hänen vanhemmat siskonsakin. Siellä hän valmistui pienten mutkien kautta unelma-ammattiinsa poliisiksi.  Se ei ollut kovinkaan helppo ura naiselle siihen aikaan. Ainolla ei ollut perhettä. Kesälomat hän vietti vanhempiensa elossa ollessa aina Tikkalassa. Ainon rakkaus kotieläimiin henkii albumin kuvista.



Aino isä, minun ukkini, Antti Hassinen ja hänen kolmas vaimonsa, Ainon äiti Hilma Hassinen.


Ukki oli taitava hevosmies, jolla oli aina hyviä hevosia. Hän oli nuorempana toiminut savotoilla työnjohtajana.


Tikkalan Lepolan tila lohkaistiin päätilasta ukin eläkeläiskodiksi. Tilaa ympäröivät padolla tekojärveksi muutettu Haukilampi ja kaunis harju. Pelloilla ja hakamailla  riitti syömistä hevoselle, kahdelle lehmälle vasikoineen ja pienelle lammaskatraalle.
Kuvia selaillessani alkoivat omatkin muistoni vierailuista Tikkalan ukkilaan elpyä. Kutsuimme paikkaa varmaan ukkilaksi siksi, että Hilma ei ollut isäni äiti vaan äitipuoli. Herttainen ja hiljainen mummo, mutta isälle tietysti vieraampi, koska hän oli jo lähtemässä kotoa maailmalle Hilman tullessa jo toisen kerran leskeksi jääneelle ukille vaimoksi.


Hilman lehmät olivat kyyttöjä. Muistan, että toinen oli vähän vihainen ja omapäinen. Ukki oli usein Hilman apuna pitämässä lehmää paikoillaan lypsettäessä. Eläkeläisellä oli paremmin aikaa ja niin voitiin pitää vähän hankalaakin lehmää.






Lammaskuvia ei harmikseni ollut monta. Ukki oli innokas lampaankasvattaja. Vanhoista  lampaiden kantakirjatiedoista olen löytänyt hänen omistamiaan palkittuja siitospässejä. 


Lampaat laidunsivat harjulla. Ne tulivat aina meitä vastaan, kun saavuimme ukkilaan harjun päällä kulkevaa kärrytietä pitkin. Harjun korkeimmalle kohdalla lamapilla oli laudoista rakennettu kesäsuoja.



Tietysti mökissä oli myös kissa ja koira.




Antti-ukki ja hevoset. Viimeisen hevosen nimi oli Hippe.


Tämä lienee joku vanhempi kuva ukista ja hänen hevosestaan.


Mekin osalistuimme kesäisin heinätalkoisiin. Kuvassa ukki, isäni ja Jorma-veljeni.


Ohjaimissa luultavasti isän vanhempi veli Väinö, joka viljeli päätilaa.


Tässä kuvassa olen itsekin mukana haravahommissa isän ja Jorman apuna. Pikkuveljeni Pekka on noin kaksivuotias eli kuva on otettu varmaan kesällä 1959.


Tämä maisema ja tämä tunnelma, siinä maatiaisuuteni juuret.


Kiitos Aino-täti!

Isäni Edvin Hassisen muistolle