sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Suosirkus


Kortelahden saunarannan vieressä on pieni suoniemi. Syksyisin, kun vesilintujen pesintäpuuhat ovat ohi, ulkoilemme siellä koirien kanssa. Koti-ilvekseni Liinu on kiivennyt keloon ihailemaan maisemaa lammelle päin. Taustalla Käränkänvaara.
.Hilla-emo saapuu myös suolle.
Mansi ehdottaa Hillalle kilpajuoksua.
Voitonriemussaan Mansi erehtyy haastamaan Silvan kisaan.
 Silva muistuttaa nuorisolle sopivista käytöstavoista.
Mansi tietää, milloin on paras poistua ja nopeasti.
Pipari-äiskä ei yleensä kieltäydy leikistä-
Silva ontui alkusyksystä etujalkaansa. Se söi kolme viikkoa tulehduskipulääkettä.
Nyt 13,5  vuotiaan askel nousee taas kevyesti.

Mutta onkos Liinu päässyt puusta alas?
Ohoh, onko kylmä kylpy tiedossa?



Jalat kuivana, mutta pitäähän elämässä olla hieman extremiä, tuumi kohta vuoden ikäinen kissaneito Liinuska.


tiistai 11. syyskuuta 2012

Kolin Kiekauksen kuulumisia

Horniolainen Taisto-kukko elää toista syksyään Kortelahdessa. Paljon se on saanut aikaiseksi...
Kesäkuun alussa nuori porokoira poika tutustui siihen liian innokkaasti ja nappasi pyrstösulat.
Mutta kesän aikana kasvoi tilalle entistä ehommat.

Nämäkin ovat Taiston aikaansaannoksia. Juhannuksena kuoriutuneista tipuista on kehittynyt reippaita kukkopoikia ja yksi kana. Vieno saa jäädä kotikanalaan. Yksi kukko lähti Savoon. Mutta loput taitavat joutua tulevana viikonloppuna pataan. Eli jos joku on kiinnostunut horniolaisista maatiaiskukoista, minulta niitä saisi. Voisin ehkä neuvotella myös parin , kolmen kanan antamisesta.  Syy selviää seuraavasta suakkunasta.

Miina-kana kateissa

Muutaman viikon ajan oli yksi kana, Miina, puuttunut joukosta. Koska kanojen välillä oli kärhämää, ajattelin sen vain pakoilevan muita. Välillä olin huomaavinani sen kuljeskelevan hieman muista erillään pihalla. Kiersin kyllä koirien kanssa pihamaata, jos löytäisin sen pesän. Mutta koiratkaan eivät ilmaisseet mitään.
Kunnes viime viikon torstaina kulkiessamme ruusupusikon ohi, Pipari höristi korviaan ja lähti kohti pensasta. Mansi seurasi perässä. Ne menivät pensaan sisään ja tuijottivat samaan kohtaan.
Suurinpiirtein tuon ruusun kohdalla. Hain sisältä paksun takin, työhousut, myssyn ja hanskat. Ryömin pensaan sisään oksaleikkuria apuna käyttäen.
Miina oli kaivanut piikkioksien suojaan itselleen kolon, jossa oli toistakymmentä munaa. 
Onneksi sattui kuiva, lämmin syyspäivä. Vietin päivän huovutetulla alustalla maaten ruusupensaassa, välillä kuvia napsien. Piipytyksen ja munan kuorien koputtelun sekaan kaikuivat lammelta kuikkien huudot. Ne taisivat heittää hyvästejä kesälle.
Mietiskelin, että miten ihmeessä syksyllä syntyneet tiput pärjäävät. Kanaemo oli valinnut haudontapaikan enkä minä ainakaan kesken kuoriutumisen hennonut sitä häiritä. Päätin, että se itse saa päättää, mikä on tipuille parhaaksi. Minä vain seuraan tilannetta.
Olihan tipusilla lämmin höyhenkehto.
En malttanut, vaan yritin laskea munia ja tipuja. Yksi muna vierähti Miinan eteen. Pikkuinen nokka oli juuri aukaisemassa reittiä ulos  maailmaan. Äkkiä Miina vetäisi munan alleen. Onneksi sain yhden kuvan. Kanojen elämästä kertova kuva-albumini alkaa olla aika täydellinen. Tunsin itseni petturiksi, kun kömmin illalla lämpimään vuoteeseen. Sade paukutti peltikattoa. Tuskinpa ruusupensas suojaa sellaiselta sateelta. Aamuhämärissä kuulin ruusupensaasta ponnekasta piipitystä.
Kun päivä valkeni, tapasin Miinan litimärkänä keskeltä pihaa. tajusin, että se oli tullut avoimelle paikalle pyytämään apua. Nostin sen kissankuljetuskoppiin. Höyhenten peitosta tipahteli tipuja "plops, plops"" kuin erään kaupan mainoksessa plussapalloja. Sain kaikki koppiin ja vein navettaan.Naapurin Virpi toi puhtaita olkia.  Koiranhäkistä tein emokanalle ja tipuille turvallisen pesän.
Tipuja on kaikkiaan kahdeksan.

Kanaemon äitiyden onni ja antaumus on täydellistä. Iloitsen sen seuraamisesta. Murehdin sitten myöhemmin, mihin nämä talvella mahtuvat. Mutta jos joku haluaisi aloittaa maatiaiskanojen pidon tai tarvitsisi täydennystä horniolaiseen kantaansa, kannattaa ottaa yhteyttä.



maanantai 3. syyskuuta 2012

Kolin maatiaiset Lieksan kirjastossa

Lieksan pääkirjastossa vapautui syyskuuksi näyttelytilaa. Tommilan Liisan avustuksella vein sinne maatiaiset kylään kuukaudeksi. Mukana ovat Arja Leppäsen pienet huovutustyöt.

Mukana jotain uutta ja myös vanhaa.
Näyttely on omistettu uhanalaisille maalaismaisemille ja erityisesti Kortelahden pientilalle.
Lainaus teosluettelosta:
 
Jäin eläkkeelle opettajan työstä ja muutin Kontiolahdelta Kolille Kortelahden pientilalle huhtikuussa 2009. Vuokrasin tilan kolilaisiltaTuomo ja Liisa Saarelaiselta. Talo, entisöity navetta ja rantasauna Käränkälammen ja Käränkävaaran välissä ovat enemmän kuin unelma punaisesta tuvasta. Mukanani muuttivat lapinporokoirat Silva ja Pipari. Syksyllä hankin maatiaiskissa Hillan hiiriongelman luonnonmukaiseksi ratkaisuksi. Kesällä 2011 hain Kortelahteen Pielisen toiselta puolen maatiaiskukon Taiston ja viisi kanaa. Ne ovat horniolaista kantaa, joka on minulle erityisen rakas, koska olen aikoinani itse löytänyt kannan Karkun Hornionperältä. Olen elänyt maatiaisten kanssa 1980-luvulta lähtien. Perheessämme on kasvatettu lähes kaikkia kotieläimiä mehiläisistä suomenhevosiin. Tällä hetkellä säilytän Pilvipolun kennelissäni uhanalaisia porokoirasukuja, kasvatan maatiaiskissoja ja olen mukana maatiaiskanojen säilytysohjelmassa.
Maatiaisten kanssa elämä on rattoisaa. Ne ovat kekseliäitä ja uteliaita. Niitä on helppo kouluttaa vaikkapa valokuvamalleiksi. Omien eläinteni lisäksi olen kiertänyt ympäri Suomea Käsivarresta Saaristomerelle kuvaamassa alkuperäisrotuja.
Kortelahti ja Käränkä ovat olleet inspiroijiani. Loma-Kolin uusi kaava uhkaa maisemaa ja elämääni tilalla. Vaaran ja lammen väliset pellot on kaavoitettu huvilatonteiksi. Talon takapellolle tulisi läpikulkutie Loma-Kolin rinteille päin. Liisa Saarelaisen perikunta sai suojeltua Kortelahden rinnemetsää puoli hehtaaria liito-oravien elinpiiriksi. Mutta Loma-Kolin ainutta vanhaa pientilaa Kortelahtea ei katsottu suojelemisen arvoiseksi.
Kesinä 2004-2005 Kortelahdessa näyteltiin Pielisen balladia. Surullinen balladi taitaa saada jatkokertomuksen. Maalaismaisema maatiaisineen saa väistyä. 

                                           Tervetuloa!