keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Vasullinen vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Tämä porukka on tullut äitiinsä. Parin ulkoilukerran jälkeen pennut oppivat, mikä ihana leikkipuisto heitä odottaakaan, kun kannan ne vasussa ulos.
Kahdeksanviikkoiskuvat:


Molli menee eikä meinaa.


Milli on vikkelä ja villi.


Kuje hakee  jännitystä elämään ja kujeilee.


Kajo toimii ensin ja katsoo sitten.


Hei tulkaa perässä!


Puussa kiipeily on ...


jännittävää.


















tiistai 10. lokakuuta 2017

Päivä yötä pakenee





Lehti puusta variseepi


päivä yötä pakenee.


Lintu pieni syksyn tieltä


kesämaille rientelee.


Minä, pieni paimentyttö



lentohon en pääsekään


Tänne, tänne jäädä täytyy


syksyhyn ja ikävään.
Paimenen syyslaulu P.J. Hannikainen














sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Piparin tuhkat


Syksyinen suo tuo muistot mieleen. Vielä pari vuotta sitten suolla kirmasi kolme koiraaa.


Kullanpunainen Pipari  piti nuorison kurissa.


Piparin lempeä ja uskollinen katse on nyt muisto vain. Pipari kulki rinnallani elämäni vaikeimmat ajat, jolloin tulin hylätyksi monta kertaa. Pipari ei koskaan hyljännyt.


Viimeisiä suokuvia Piparista. Unna haistelee sen lonkkaan kasvanutta suurta kasvainta. Toinen kasvain oli muodostunut jalan sisäpuolelle.Pipari eli täysin terveenä melkein 12 vuotta. Minun oli helppo tehdä päätös, kun aggressiivinen kasvain otti vallan.


Vuosi vierähti ennen kuin jaksoin  viedä Piparin tuhkat sinne, missä se oli onnellisimmillaan. Ei se johtunut Piparin menenettämisen surusta. Kaipasin tietysti mutta olen elämässäni kokenut niin monen rakkaan lemmikkin menetyksen, että  suruni on enemmänkin kiitollisuutta ja haikeaa muistelua. Halusin omistaa Piparille hetken, jolloin omakin mieleni olisi rauhoittunut ja uskoisin taas tulevaisuuteen. Tämä syksy on ollut kaikin puolin parempi kuin  muutama edellinen.



Mansi haistelee Piparin tuhkia, jotka levitin suohon. Tuskin Mansi emoaan tuhkasta tunnisaa tai mistä sen tietää.



Jää hyvästi


 Pipari


Muistoissani Kortelahden suolla leikkivät onnellisina Pilvipolun Pipariakka ja Silva.

 Joulu ilman Piparia

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kissanpennut tuovat väriä sumuiseen syksyyn


Ulkona on kiinnostavaa mutta pelottavaa. Niin paljon outoja hajuja ja ääniä.


Onneksi Maija-emo ja varamamma Mansi ovat turvana.


Kun tuli aurinkoinen päivä, pennut pääsivät ulkoilemaan pihalle tutulla lampaantaljalla.


Ekalla metsäretkellä.


Tämä on hurrrjan jännittävää.




Milli Mustikka






Milli ja Kuje


Kajo ja Molli

Pennut täyttävät ensi viikon tiistaina kuusi viikkoa. Ne syövät jo pikkuisille tarkoitettua kuivamuonaa ja erilaisia raakaruokia, lohta, kalkkunaa ja naudan- ja sianlihaa. Emon maito on kuitenkin vielä pääruokaa. Pissat ja kakat  pennut osaavat tehdä jo kissanhiekkalaatikoihin. Yksi pentu etsii vielä kotia. Nämä pennut ovat taatusti sosiaalisia ja reippaita kuten vanhempansa ja sopivat hyvin myös koirien kaveriksi.
Maijan pentujen aiemmat päivitykset 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Syysfanfaari eli hanhiretki Rääkkylään




Rääkkylän kirkonkylän etelälaidalla Oravilahden kuivatusalue on pohjoisesta saapuvien hanhien, kurkien ja joutsenten suosittu levähdyspaikka. Tänä vuonnakin siellä on laskettu vilkkaimpina päivinä yli tuhat kurkea ja noin satatuhatta hanhea.


Suurin osa hanhista tietysti valkoposkia.




Märän alkusyksyn takia hanhien muutto ja puintityöt osuivat samoille päiville.


Kurkkien pääjoukko oli jo jatkanut matkaansa.


Pieniä parvia  laskeutui vielä pellolle ruokailemaan ja lepäilemään.


Yöksi hanhet siirtyvät Orivedelle. Järvellä  ne ovat turvassa ketuilta ja muilta saalistajilta.


Odottelimme hanhien ylilentoa Koivuniemen laiturilla. Pienempiä parvia lensi jo auringon laskiessa.







Nyt lähti pääjoukko! Meteli oli melkoinen.







Olen tehnyt jo neljänä vuonna syksyisin hanhiretken Rääkkylään.  Tänä vuonna oli  tyyni ja aurinkoinen sää. Vuoden  2013 reissu oli ehkä mieleenpainuvin Lintusten tie etelään vie Rääkkylän kautta.