perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kolin juhannus

Kolilla juhannuksen voi kokea monella tapaa. Voi kokoontua perinteisesti viettämään juhannusta ihmisvilinässä Kolin satamassa kokkoineen tai ihailla Pielistä ja Kolin maisemaa laivan kannelta. Ohjelmaa on myös Kolin kylällä ja Ylä-Kolilla. 


Luonnon rauhaa ja hiljaisuutta löytyy niitä halajaville. Kokosin juhannuksenaikaisia kuviani kahdeksan Koli-vuoteni ajalta. Näissä paikoissa minä olen viihtyyt mittumaarina.


Turula ja sen ympäröimät laidun- ja hakamaat alkavat olla kukkaloistossaan juhannuksen aikoihin. Tänä vuonna alkukesä oli viileä ja Turulan niittyjen reunoilla kukkivat pihlajat ovat nyt kauneimmillaan.


Turulasta johtaa kaunis polkukujanne Ollilaan.


Ollilan ja Turulan  ympäristöä hoidetaan laiduntamalla. Ollilasta polku jatkuu Mattilaan, jossa voi virkistäytyä Kolin Keitaassa.


Ollilan syreenit kukkivat.


Kolilta voi vaeltaa moeen suuntaan. Voi tehdä päiväretken tai pitemmän vaelluksen. Hyvän käsityksen Kolin maisemista saa, jos kulkee päähuipuilta Ikolanahon kautta Mäkrälle. Takaisin voi palata Purolanahon kautta.


Tarkkaavainen kulkija voi kokea monenlaista.


Ikolanaholla kukkivat nyt kielot, myöhemmin monet niittykukat.


Mäkrä on lempivaarani. Keskikesän juhlan aikaan nouseva aurinko värittää valtavan siirtolohkareen.


Seitsemän vuotta sitten kuvasin Mäkrällä tupla-auringonnousun.


Kolin Rantatien varrella on monta pysähtymisen arvoista maisemapaikkaa.Sataman jälkeen  on kohta Likolahti, jossa on nuotiopaikka ja hiekkaranta, jossa voi uida.


Auringonlasku Likolahdella.




Mustanahoniitty on kohta Likolahden jälkeen. Taustalla Mäkrä.


Rantatien varrella on Havukanahon niitty ja Pirunkirkon luolasto. Lähellä tietä on myös kaksi varaustupaa Ylä-Murhi (alakuvassa) ja Soikkeli. Yläkuvassa on Ala-Murhi, joka toivottavasti kunnostetaan jossain vaiheessa retkeilykäyttöön.




Kolin salaisilla poluilla voi löytää tikankontin.


Kun Rantatieltä käännytään oikealle Herajoen siltaa ennen, päästään Herajärven rannalle Lakkalaan. Lakkala on yksi Kolin lammaspaimennuslomien paikoista.


Tänä vuonna Lakkalan rantaniityillä laiduntaa myös vasikoita.


Pielinen ja sen saaret sekä lukuista Kolin lammet tarjoavat elämyksiään. Muisteaan kuitenkin, että nyt rannoilla herkkä aika, kun pienokaiset lähtevät pesistään. 




Nautitaan  Suomen luonnosta, kun se tarjoaa parastaan. Rauhallista ja aurinkoista juhannusta!








lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerran kesäyössä Linnansaaren kansallispuistossa


Pääsin vierailemaan Linnansaaren kansallispuistoon ystäväni Maritan mökille. Mökki sijaitseen kansallispuiston keskivaiheilla saarella, jossa on muutama kesämökki ja ympärillä norppavedet. Sikisipä toiveisssa olikin, että pääsisin näkemään ja ehkä kuvaamaankin norppia. 

Päätimme ottaa varaslähdön Luonnon päivän teemaan ja rakastua taas kerran kesäyöhön. Soutelimme saaren ympäri iltayöstä ja aamuyöstä ajelimme lähitienoolla pienellä moottoriveneellä. Auringonlaskun ja nousun välillä torkuimme pari tuntia.


 Sanna ja auringonnousu







 Kalasääskellä oli pesä pienessä saaressa.







Koko ajan kiikaroimme saarien kiville, näkyisikö jossain norppaa loikoilemassa. Tuossakin olisi sopiva kivi norpan pötkötellä.

Kaukaa luulimme montaa kiveä ensin norpaksi, muta tarkemmin kiikaroidessa ne osoittautuivat kiviksi. Sanna epäili, että tuolla vosi olla norppa.  Minä kuvasin varmuuden vuoksi .

Etenimme hiljalleen salmen toista reunaa ja kiikaroimme kiveä vai onko se norppa. Minulla oli 600mm putki. Liian lähelle norppia ei saisi mennä häiritsemään. Marita on mukana avustamassa Itä-Suomen yliopiston norppien kartoituksessa, joten hän tiesi tarkkaan, miten käyttäytyä. Norppahan se oli!

Kiikaroimme ja kuvasimme niin innolla salmen vastarannalla makoilevaa norppaa, että huomasimme toisen norpan meidän puolella rantaa, kun  olimme jo aika lähellä.

Yllätyimme molemmat.  Anteeksi, jos herätimme.

Siirryimme saaren toiselle puolella, jossa kulkee laivaväylä. Hinaajat puksuttivat ja vetivät perässään valtavaa tukkinippukuormaa.

Kalalokit ja kalatiirat olivat muikkuaamiaisella.

Saalis pomppasi suuhun.

Pieni pyöreä pää pulpahti pintaan lähellä venettämme. Varmaan kuutti, jonka olimme tavanneet jo edellisenä päivänä.

Kuutti kellui ja polskutteli.

Elämä  on ihanaa!
Kiitos Marita ja Sanna hyvästä opastuksesta ja kestityksestä. Tämä oli viisisataaprosennttinen Luonnonpäivä, koska näin 4 norppaa ja yhden kuutin.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Telkkämäen kaski, tulista perinnettä



Tänä vuonna kaski poltettiin Telkkämäen luonnonsuojelualueella Kaavilla 9. 6. juuri, kun tuomi puhkesi kukkaan. Telkkämäessä valmistaudutaan kesään. Tulevalla viikolla saapuvat laiduntavat eläimet, lampaat, hevoset ja vasikat elävöittämään maisemaan. Kanala saa myös asukkaansa. Telkkämäki on mainio kesäretkikohde.

Kaskenpoltto  on tärkeä tapa säilyttää luonnon monimuotoisuus. Telkkämäen kaskikoivikoissa ja niityillä löytyy runsaasti kasveja ja hyönteisiä, jotka ovat muualla harvinaistuneet. Kedoilta löytyy esimerkiksi harvinaista hirvenkelloa, kesämaitiaisia ja runsaasti perhosia. Kaskeamisen lisäksi myös kulottamalla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta. Seuraavana Luonnon päivänä 17. 6. Telkkämäessä järjestetään luonnonkukkaretki ja puskasoitto.


"Raatajat rahan alaiset", rankkaa oli leivän hankinta viime vuosisadalla ja aiemmin. Nyt raataminen raastaa enemmän henkisiä voimavaroja. Luulenpa, että kaskenpoltto, vaikka on edelleenkin kuumaa ja hikistä työtä, on Metsähallituksen työtekijöille ja talkoolaisille juhlatyöpäivä. Vaikka aidosti he raatoivat.





Vuonna 2013 poltettiin juhlakaski Kasken perintö ja Telkkämäki 20v