keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Koirien kuntokoulu ja vähän kissojenkin


Voiko lumeen hukkua?


Ei ainakaan porokoirat huku. Kolilla on nyt pehmyttä pakkaslunta puolimetriä. Minä kuljen Kortelahdessa lumikengillä pelloilla, metsässä ja Käränkän  jäällä. Koirat kuntoilevat enimmäkseen umpihangessa. Mansi käyttää välillä minun tekemiä reittejä. Unna pinkoo koko ajan omia polkujaan.




Porokoiran olemukseen kiteytyy hyvin, mitä maatiaisuus parhaimmillaan tarkoittaa. Koira, joka on kauneimmillaan ja onnellisimmillaan juuri tässä ympäristössä, mihin se on kehittynyt.




Porokoira ei tarvitse loimia eikä tossuja, jos sille pystyy tarjoamaan kunnon liikuntaa.




Eikä maatiaiskissa ole sen avuttomampi. Kissat haluavat aina  mukaan lumilenkeille.










tiistai 15. tammikuuta 2019

Pilvipolun lapinporokoiria 20 v


Tarkkaan ottaen juhla olisi vasta toukokuussa, sillä ensimmäiset Pilvipolun lapinporokoirapennut syntyivät 19. 5. 1999. Oletan, että minulla on toukuussa  niin paljon muuta tekemistä, että on parasta juhlia nyt talven pimeimpään aikaan. Olen päivittänyt Pilvipolun lapinporokoirasivuja ja selannut läpi vanhoja kuvia.  Kuvat ovat temmanneet minut mukaan ikimuistoisille retkille koirieni matkassa. Koirani ovat vieneet minut  Pohjolan kauneimmille paikoille. Pilvipolun lapinporokoirien syntymäpäiväkakun koristelen Kolin maisemilla.


Toukokuussa 2008 Piparin kanssa Mäkrällä. Ylemmässä kuvassa tähyämme kohti Käränkää, josta tuli vuoden kuluttua kotivaaramme.


Pilvipolun Pipariakka


Pilvipolun Silva Ukolla toukukuu 2018


Koli veti minua puoleensa, kun asuin vielä Kontiolahdella. Retkellä Ukon  huipuilla Silvan kanssa maaliskuussa 2008.


Helmikuussa 2011 Kolilla oli komeat tykkylumet


Kasvattini Pilvipolun Maa-Tushka (Tarra) ja sulhanen Nequam Jesse Juntamo (Unski). Moni pilvipolkulainen on tuonut myös omistajansa ihailemaan kansallismaisemaa ja saanut heidät rakastumaan Koliin.







Pilvipolun Mansi ja ystävänsä  Saima Kolin ilta-auringossa helmikuussa 2013.



Silva ja Pipari muuttivat kanssani Loma-Kolille Kortelahteen Käränkävaaran juurelle keväällä 2009.


Molemmat saivat viettää monta onnellista vuotta Kolin maisemissa.  Pipari sai täällä myös kahdet pennut. Nyt molempien tuhkat ovat leijailleet Käränkän rinteille ja suolle.








Pilvipolulla vaeltavat nyt kanssani Pilvipolun Mansi ja...




Unna


 Käränkän jäällä


Rintasenvaaralla


Pilvipolun uudistetuilta kotisivuilta voit lukea  Pilvipolun lapinporokoirien 20-vuotisen tarinan. Sieltä löytyy paljon uusia kuvalöytöjä lapinporokoirista, jotka ovat jättäneet jälkensä Pilvipoluille.