maanantai 29. lokakuuta 2018

Pietan ensimmäiset synttärit


Tervetuloa Pietan yksivuotissynttäreille Porin taidemuseoon!


Niin paljon lahjoja, Pieta kummasteli.




Sannan vetämä värikylpy on Pietan lempiharrastus, jota Pieta innolla odotti.




Ensin irroiteltiin värikkäillä nauhoilla, palloilla  ja saippuakuplilla.










 Kun tunnelma alkoi olla katossa,


oli aika siirtyä varsinaiseen värikylpyyn.


Pieta sai ison vadillisen perunajauhosta ja vedestä valmisettua supersuosikkiaan, ihmemönjää.














Syntyi hienoja taideteoksia!




Sitten herkuteltiin.


Kiitos kaikki rakkaat ihananista synttäreistä!

perjantai 12. lokakuuta 2018

Kaksi syysaamua


Lämpimän ja kuivan kesän takia puut eivät olleet vielä tiputtaneet lehtiään lokakuussa ja ruska oli loistossaa. Yöllä oli ollut pakkasta. Vaikka olin matkan jälkeen ankarassa flunssassa, jaksoin lähteä koirien, kissojen ja kameran kanssa kotisuolle. Syysaamut voivat olla  väreissään niin erilaisia säästä riippuen. Nämä ihanat, rauhalliset, aamuiset värikylvyt parantavat sekä sielun että ruumiin!






















Pari päivää myöhemmin, kun vilkasin ulos ikkunasta herättyäni, aamuvalo hehkui purppuraa. Yö oli ollut lämmin ja itäisellä taivaalla oli auringon noustessa ohut pilviverho, joka  suodatti auringonvalon punahehkuiseksi.












Joutsenetkin saivat värikylvyn. Joko ne lähtivät?



tiistai 9. lokakuuta 2018

Afrikka mielessäin 3, Pilanesbergin safari


Pilanesbergin kansallispuisto on Etelä-Afrikan neljänneksi suurin.  Se sijaitsee melko lähellä Johannesburgia. Läksimmekin Sebatana Rhino Lodgesta ajamaan aamuvarhain puoli kuusi  kohti Pilanesbergiä.


Nouseva aurinko värjäsi kauniisti Waterbergin vuoriston. Ajoimme läpi heräävän kaivoskaupungin. Pilanesbergissa siirryimme isoon avojeeppiin ja saimme kuskiksemme paikallisen oppaan. Puistossa saa kiertää myös omilla autoilla. Alue on muinainen tulivuoren kraaterin pohja, jota ympäröi jylhät vuoret.




Välillä tiellä oli ahdasta.






Afrikanhanhet



Töyhtöturako (go away bird)


Iibislintuja


Sarvikuonojen sarvista maksetaan jopa enemmän kuin kullasta, vaikka myynti on kiellettyä. Sarvikuonoja on siirretty turvaan esimerkiksi suuresta Krugerin kansallispuistosta pienempiin, helpommin vartioituihin puistoihin. Oppaamme kertoi, että muutama päivä sitten olivat salametsästäjät taas tappaneet kolme sarvikuonoa, joista yksi kantava naaras.  Sarvikuonojen  salametsästys on järjestäytynyttä rikollisuutta ja se pitäisi pysäyttää maailmanlaajuisin keinoin.
Kuvan  sarvikuono oli onneksi vahvasti elossa ja löntysteli rauhassa automme edestä ruovikkoon.




Tästä salaa tapetusta sarvikuonosta sen sijaan ei ollut enää paljon jäljellä. Afrikanvaris vartio tomerana saalistaan.


Tien toisella puolella noin kymmenen metrin päässä  autostamme lepäili 2 nuorta urosleijonaa.




Lähistöllä makaili myös vaippasakaaleita.


Yhdelle tuli  nälkä...


afrikanvaris luovutti




Leijona valpastui






Piti vain muistuttaa, kuka on tämä paikan kingi.


Masu on täynnä ja on kuuma, syökööt!






Kalliotamaani valppaana. Syytä ollakin, koska vähän aikaa sitten paikalla  oli leopardi, joka oli vaaniskellut laiduntavia kuduja. Vastaantulleesta autosta keski-ikäinen nainen kertoi silmät pyöreinä, että leopardi oli luikahtanu tien toiselle puolelle hänen autonsa ali. Ihmettelimme, että miten se oli mahtunut henkilöauton alitse. Toisaalta puiston eläimet pitävät nähtävästi autoja yhtä vaarattomina kuin kiviä. Nainen aiheutti tiellä ruuhkan, koska halusi kertoa kaikille vuolaasti kokemuksestaan. Oppaamme harmistui, sillä ilman viivästystä mekin olisimme nähneet leopardin. Nyt vain edessä istuva Tytti ja opas näkivät sen vilahtava pusikkoon.


Ruskohyeena


Virtahepoja


Kapealla nimellä loikoili kaksi krokotiilia. Olin tyytyväinen, että jaksoin raahat 600 millin zoomin mukanani. Afrikan runsaassa valossa se toimi ilman jalustintakin. Tosin tämän retken jälkeen käsiäni särki melkoisesti.


Kirahveja näimme paljon ja ne olivat hauskoja kuvattavia. Big Fivestä näin kolme: leijonan, norsun ja sarvikuonon. Ja niitä sain myös tarkkailla pitkään ja läheltä ja tietysti kuviakin tuli runsaasti. Gebardi korvasi hyvin leopardin. Puhveli jäi näkemättä. Mutta eipä tuo harmittanut. Näinhän virtahepoja ja krokotiilin! Kaiken kaikkiaan näin paljon ja monipuolisesti erilaisia Afrikan eläimiä.


Kun odotimme koneeseen pääsyä Johannesburgin lentokentällä, alkoi sataa. Saateesta elpyvä luonto olisi ollut ihana  nähdä. Se jäi haaveeksi. Toivottavasti sadetta tulee riittävästi, että  luonto puhkeaa kukoistamaan ja eläimet ja ihmiset pääsevät kuivuuden piinasta. Hyvästi Afrikka!