sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kevätkiekaus

Yrjö-kukko on päässyt kiekumaan ihan radioon asti. Alkukursailun jälkeen se esiintyi oikein mallikkaasti.
Yrjö-kukko ei käskien laula varsinkaan radiossa

Omat-kanat, omat munat-kirjaa on myyty mukavasti. Ei huolta, jos se  nettikaupassa on jo loppunut. Uusi painos on jo tilattu ja se on kaupoissa ennen pääsiäistä.

Yrjö-kukon kiekausnäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana Yrjö kukon kiekaisunäyte Tuulikki Nyyssösen kuvaamana


Keväällä ja minullakin on ollut vähän kiire. Kirjan julkaiseminen ja Koiramme-lehden jutun kirjoittaminen työllistivät niin, että alkukevät meinasi päästå karkuun. Nyt hommat on kuitenkin tehty ja on aika huokaista ja juoda aamukahvit kaiksessa rauhassa katsellen auringonnousua keittiön ikkunasta.

Muutama päivä sitten oli yöllä satanut kevyt lumipeitto pellolle, mutta nopeasti kevätaurinko sen sulattaa.


Kevätjäät ovat pitäneet tänä vuonna omaa, äänekästä konserttiaan. Pipari ja Mansi ihmettelevät jäiden moukaamista. Kuva on otettu noin viikko sitten. Nyt jäille ei enää ole koirillakaan asiaa.


Tutkimusretki aamuiselle suolle.


Kevätmetsä houkuttaa


ja lumoaa


Pipari


Viherpeipon keväthuvit




Talven aikana neuloin itselleni torkkupeiton suomenlampaan villalangoista


Kiitos villoista!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pororeissu

Tein mieleenpainuvan matkan porokoiran perässä reittiä Koli-Rovaniemi-Silmäselän aita- Sodankylä- Rajala-Vaalajärvi- Hetta-Näkkälä- Peltovuoma-Raattama-Savukoski-Aatsinki-Oulanka-Kuusamo-Koli.
Maisemia en kerinnyt kovin paljon kuvailla, koska poromiesten ja naisten haastattelut ja porokoirien kuvaus oli pääasia. Jotain kuitenkin maisemastakin tallentui kameran muistiin.


Poikajärven paliskunnan poroja Silmäselän aidalla Rovaniemellä.

 Matkalla Hetasta Näkkälään


Mansi

Tuntureilla tuiskuaa

Lilli ja Marita


Ounas-tunturi aamuvalossa


Aamuvarhain taas matkalla Näkkälään




 Aurinko värjää Näkkälä-tunturin.


Anni-Marja Vanhapiha ja porokoirat. Anni-Marjan ahku on asunut pihan harmaassa mökissä ja kasvattanut poromiehille  työkoiria niin kuin Anni-Marjakin.





Pentti Keskitalon kaunis valkoinen poro Peltovuomassa.


Ounasjoki ja saukon jäljet jäällä



Pallastunturit ennen Raattamaa


Pallastunturit  ja korppi Raattaman jälkeen


Lodgen porot taustalla Pallastunturit


Kitkajoen Käylänkoski


Koskikara kevättunnelmissa


Kilpalaulantaa




Konttaisen kuukkeli




lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kirjan julkkarit Ukossa ja Kirsti Yrjön kanssa radiossa





Haaveiletko omista kanoista ja omista munista?
Kerron Kolin Luontokeskus Ukossa pihakanalan perustamisesta, kanojen hoidosta ja omista kanoistani.
Tilaisuus on samalla kirjani julkistamisjuhla. Tervetuloa Ukkoon maanantaina 17. 3. klo 16 !

Kirsti Hassisen kirjailijatapaaminen




Kolin Kiekauksen Yrjö-kukkokin pääsee ääneen

maanantaiaamuna  17. 3. kun Ylen Pohjois-Karjalan

aluereadion  toimittaja Sirpa Päivinen ja Ylen ääniauto

tulee kylään luokseni.

Kuunnelkaapa aamulla, suostuuko Yrjö kiekumaan

kevään ja kirjan kunniaksi. Ohjelma alkaa noin 8.40


Tänään lauantaina minua haastatellaan puhelimitse

Ylen valtakunnan verkossa Launatai-Suomessa

noin klo 10.30

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Poronhoitajaperhe Aatsingista

Antoisa porokoirareissuni pohjoiseen alkoi olla lopuillaan. Hetasta ajoimme Pallastunturin itäpuolta kohti Raattaman kylää.
Ennen Raattamaa kuitenkin pistäydyimme Peltovuomassa Pentti Keskitalon porotilalla.


Hänellä on kasvamassa nuori reipas vuoden ikäinen porokoira, jonka emä on hänen oma pitkäkarvainen rekisteröimätön porokoiransa Nippe. Nippe eli 14 vuotiaaksi ja oli lähtöisin  Palojärveltä. Nuoren uroksen isä on lyhytkarvainen porokoira. Pentti toivoo saavansa pennusta yhtä hyvän työkoiran kuin oli sen erinomainen emä.

Raattamasta palasimme tutulle reitille Kittilästä Sodankylään ja siitä edelleen Savukoskelle, jossa yövyimme viihtyisässä pienessä majatalossa Teerenkiepissä. Aamulla  matka jatkui kohti Sallaa, jossa oli viimeinen kuvauskohteeni.

Majuri, Raisa, Inka, Raippa ja Hilla Hoo menossa ruokkimaan poroja.
Vietimme mukavan aamupäivän Raisa Korpelan ja kahden tyttären Inkan ja Hilla Hoon kanssa Aatsingissa. Keskimmäinen tytär Vilma oli koulussa.


Perheen isä poromies Aarne Aatsinki oli töissä Sallan poropuistossa.





Perheessä on kaksi lapinporokoiraa, jotka hyörivät mukana porojen aamuruokinnassa. Vanhempi kaksivuotias Suopunkitytön Tupla-Majuri oli rauhallinen ja kaunis parkki uros. Nuorempi Suopunkitytön Vuotturaippa oli väristykseltään musta vaalein merkein ja se oli vasta vuoden ikäinen vilkas poropoika.


Raippa on Inkan koira ja vasta opettelee porohommiin. Kelkan kyydissä istuminen sujuu jo mallikkaaksti.





Majuri on Raisan koira. Aarnella on veljensä kanssa myös lampaita. Majuri on saanut harjoitella paimennusta sekä poroilla että lampailla. Sen avulla on jo vähän etsitty ja löydetty karhun jäljiltä raatoja.


Hilla Hoo ruokkimassa vasoja.


Tässä nuorekkaassa poronhoitajaperheessä oli mukava meininki. Kiitos, että saimme käydä!


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tunturilapin porokoiria ja pentuja

 Hettalainen Esa Kumpulaisella on poromies, jolla on aina ollut hyviä porokoiria.


Hänen koiriaan on otettu sekä suomenlapinkoira- että lapinporokoirarotuun. Nykyinen Esan työkaveri on rekisteröity lapinporokoira Tsahpe eli Jalakapojan Idän Korra.


Iltahämy Pajulintu eli Cierggis on Iisko Ruotsalan työkoira. Cierggis ja sen pennut oli yksi syy tulla Hettaan. Cierggiksen isä on oma kasvattini Pilvipolun Ontrei ja sen isä taas on kuskini Maritan koira Jahkkas Basilli eli Pasi. Oli mukavaa nähdä näiden meille tärkeiden koirien jälkeläisiä,


Pentueen kasvattaja on Minna Kankaanpää.


Cierrggis ja sen tytär Unna ensimmäisestä pentueesta. Unna on vuoden ikäinen ja sillä on sama isä kuin pikkupennuilla. Unna on myös jo mukana Iiskolla porotöissä.


Pentueen tytöt Luna ja Lumia. Lumia etsii vielä kotia.


Luna matkustaa tuhat kilometrlä etelään Sannan perheen toiseksi koiraksi-


Pentueen isä Remu, jonka vanhemmat ovat työkoiria Näkkälästä. Remu asuu Hetassa. Se on luonteeltaan rauhallinen, ystävällinen ja pihalla pysyvä nuori uros.


Sanna ja Roni tutustumassa oman pentunsa isään Remuun.


Remun emä Nasti on kolmevuotias  rekisteröimätön porokoira Näkkälästä. Tämä koira teki minuun suuren vaikutuksen luonteellaan ja olemuksellaan. Siitä huokui samalla sekä nöyryys että itsevarmuus ja se osasi hymyillä.  Sen emä on ollut erinomainen työkoira. 


Anni-Marja Vanhapihalta on lähtenyt monta hyvää työkoiraa poromiehille ja -naisille. Hän jatkaa ahkunsa perintöä.


Taustalla kotitilan  syntymämökki, jossa myös ahkun koiranpennut kasvoivat.
Tuntui, että sain elää palan porokoiran historiaa.