maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kissanpennut pihalla

Liinun pennut ovat päässeet jo muutaman kerran pihalle.

Peetu antoi kyllä pennuille nimet, Ne olivat kuitenkin niin vauhdikkaat, että mummi putosi kärryiltä eli en muista kuin tytön nimen, joka oli Thanks. No, uudet omistajat antavat pennuille kuitenkin oman nimensä, joten kutsutaan näitä vaikka seuraavasti: Vasemmalta Poju1, Tytti, Poju 3 ja Poju 2.

Tytti ja Poju 3

Poju 2

Poju 3

Unna ihmettelee uusia leikkikavereita.

Unna ja Tytti

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lammaspaimennusta ja syreeninkukkia



Lampaat ovat kotiutuneet Kortelahteen.


Tänä vuonna verkkoaidalla aidattu rantalaidun syötiin vauhdilla. Siellä oli niukasti hyvää ravintoa, liikaa nokkosta ja kortetta. Rantapajukkoa onneksi riittää syötäväksi.


Olen jo reilun viikon ajan päästänyt lampaat päivittäin useamman kerran laiduntamaan Kortelahden pihalle, jossa riittää monenlaista maukasta syömistä. Ensimmäisenä menivät orvokit.




Vähän on maisteltu viinimarjapensaiden lehtiä. Enimmäkseen lampaat ovat tehneet kuitenkin hyvää työtä ruohonleikkurina.


Niitä paimentaessani olen tutustunut lampaisiin ja lampaat ovat tutustuneet minuun, kissoihin, kanoihin ja Unnaan. Aikuisia koiria en ole vielä ottanut mukaan, koska ne ovat vähän liian määrätietoisia paimenia. Pipari ja Mansi ovat hieroneet ystävyyttä lampaisiin verkkoaidan takaa.








Varo, lampaat tulloo!




Välillä kyllä epäilen, että sainkin Saramosta vuohia enkä lampaita.




Flaksi juoksi vahingossa aidan väärälle puolelle, kun muu lauma oli pihalla. Tässä todiste, ettei 90 cm verkkoaita ole lampaalle tiukan tullen mikään este. Kertaakaan lampaat eivät kuitenkaan laumana ole karanneet aidasta, vielä.



Mitäs hauskaa nyt keksittäisiin?

Nyt rinnepeltoon on aidattu kolminkertaisella sähköaidalla ja lampaat siirtyvät sinne. Tämä paimennusviikko on ollut ihan hyvä välivaihe, koska nyt lampaat ovat kotiutuneet. Uskon, että jos ne karkaavat sähköaidasta, ne karkaavat tutulle pihalle. Lampaat ovat oppineet hyvin myös kutsuni "tuku, tuku" ja vähintään kaurasankon ravistelulla ne rientävät luokseni.


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Luonnonvärien lumoissa



Minulla todettiin reuma noin kymmenen vuotta sitten. Se ei elämääni ole kovin paljon haitannut. Muutama vuosi sitten kuitenkin käteni turposivat ja jäykistyivät sen verran, että jouduin luopumaan yhdestä lempiharrastuksestani eli neulomisesta. Jaoin lankani ja puikkoni pois. Viime syksynä käteni alkoivat parantua. Neulominen ja muutkin näppäryyttä vaativat hommat sujuivat taas paremmin. Syytä ihmeparantumiseen en tiedä.
Aion kuitenkin ottaa ilon irti niin kauana kuin se on mahdollista.



Talven ajan olen neulonut suomenlampaan värjäämättömillä villalangoilla. Suomenlammas onkin siitä ihana, että värejä ja sävyjä löytyy runsaasti: luonnonvalkeaa, mustaa eri sävyisenä, ruskeaa ja kainuunharmaan harmaita sävyjä.


Oma lammasmallini, jonka suunnittelin 90-luvulla.


Lammas ja sen villa inspiroi


Heleänä kesäpäivänä kokoontui Kortelahteen neljä naista patojen ääreen. Padoissa höyrysi koiranputken kukkia, suopursuja, raparperinlehtiä, veriseitikin helttoja, krappia ja sipulinkuoria.


Lampaat seurasivat kiinnostuneina touhujamme ranta-aitauksessa.


Liisa kaataa koiranputkia pataan.


Heidin opasuksella perehdyimme kasvi- ja sienivärjäyksen työmenetelmiin. Koiranputken väriliemi alkaa olla valmis noin tunnin keiton jälkeen.


Koiranputken jälkiliemessä tuli vähän vaaleampaa keltaista, Pike toteaa.


Sipulinkuoresta saimme vahvaa keltaista ja krapista punaisia sävyjä.





Kiitos Heidi, Liisa ja Pike iloisenvärikkäästä päivästä. Ollaan me vaan aika noitia!

Tässä minun kahden värjäyspäivän saaliini. Toisena päivänä värjäsin koivunlehdellä ja nokkosella ja veriseitinkin jaloilla. Harmaisiin lankoihin sain koivusta ja nokkosesta vihreitä sävyjä. Heinäkuussa jatketaan!

Heidi Kilpeläinen ja minä olemme mukana järjestämässä suomenlammaspäivää Kolin Ryynäsessä lauantaina 19.7. Kehruunäytöksiä, kasvivärjäystä, huovutusta, tietoa lampaista ja maisemanhoidosta. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Villasukkia ja maisemanhoitoa

Mummilan kesä












lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kis, kis kissanpentu


Liinun pennuilla tulee sunnuntaina kolme viikkoa kissanelämää täyteen. Yksi pikkupoika valitettavasti kuoli. Tyttö ja kolme poikaa tirkistelevät jo uteliaana elämää korin ulkopuolella.
 Poika yksi



Poika kaksi



 Tyttö




 Poika kolme


Nimiä pennuilla ei vielä ole. Eiköhän lapsenlapseni Peetu ja hugo keksi eni viikolla hyvät nimet, kun tulevat kissanpentuja hoitamaan.