tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kortelahden luontopiha


Ensi sunnuntaina vietetään Avoimet puutarhat-päivää, jolloin portit ovat avoinna moniin upeisiin yksityisiin puutarhoihin ympäri Suomea. Tapahtuman sivuilta löydät helposti lähimmät puutarhat, missä kannattaa vierailla.
Olen pitänyt itseäni aina huonona puutarhurina, joka ei saa mitään kasvamaan ja on laiska kitkemään. Nyt olen kuitenkin löytänyt oman tapanai hoitaa pihamaata ja olen siitä hyvin onnellinen. Nautin pihastani joka ikinen päivä ja iloani lisää tieto, että minun lisäkseni siitä nauttivat monet tuhannet öttiäiset  pienistä pistiäisistä lampaisiin. Minun juttuni on luontopiha. Avaan puutarhani portit virtuaalisesti täällä blogissani.


Maatiaiskanani, kirjavat kesälampaani, kissani ja porokoirani ovat puutarhani kauneimmat kukkaset. Haluan, että pihani on  sellainen, että kotieläimet saavat oleskella pihalla vapaasti. Loppukesästä myös lampaat pääsevät yleensä pihalle hoitamaan kukintansa ohittaneita pihanurmikoita.




Kortelahden pientila on Käränkävaaran juurella maisemassa juuri oikealla paikallaan. Yksi autottomuuden suuri etu on, ettei pihassani ole näkymää pilaavia peltilehmiä. Pieni ruskea skootterini ei häiritse maisemaa. Autoton pihapiiri on nykyään harvinaisuus.


Pihaan johtaa parin sadan metrin hiekkatie kylätieltä. Tie on muotoutuut kulkijoiden ja ajoneuvojen jäljiltä kuoppaiseksi. Muutama automies on sanonut, että minun pitäisi ajattaa tielle hiekkaa, koska siinä on kuoppia. Minäkö peittäisin ihanat kuopat, joihin syntyy sateen jälkee jännittäviä lätäköitä! Hiekka peittäisi myös kauniin vihriöivän rannun tien keskellä.


Tien molemmin puolin rehottaa villiintynyt lehtomainen luonto, jossa on paljon vanhaa ja lahoavaa puuta monenlaisten lintujen asua ja elää.


Tuoksut ovat tärkeä osa pihaelämystä. Nyt pihallani tuoksuu pihlaja, joka kukkii tänä vuonna runsaana. Täällä voi kesän etenemisen myös haistaa. Luontopihassani tuoksuvat tuomet, pihlajat, kielot, syreeni ja karjalanruusu.

Pihlajia on useampia kotimetsän reunoilla. Komein kasvaa navetan nurkalla.


Talon toisella puolella on pieni puupuisto, joka oli minun tänne muuttaessani täysin pusikoiden, nokkosten ja viheliäisen elämänlangan eli karhunköynnöksen valtaama. Nyt lampaat ovat avanneet maisemaa. Vanha lehmus on kallelaan, mutta vielä voimissaan.


Erilaiseten havupuiden ja lehtikuusien lisäksi pikkuarboretumissa kasvaa myös kaksi komeaa tammea.


Navetan päätyä komistaa mahtava haapa. Haavan havina on Maatiaismuorin mielimusiikkia.



Polut syntyvät ihmisten ja kotieläinten askeleista. Saunapolku, jonka ympärillä heinä on kasvanut korkeaksi. Kohta lampaat siirtyvät aidan takaa saunarannan laitumelle ja hoitavat ruohonleikkuun.


Rakastan nurmettuneita polkuja ja kärriteitä. Ruohonleikkuri säksättää pihassani harvoin. Muutaman kerran kesässä ajellaan tien reunat ja pihanurmikko talon ja navetan edessä.Kukkakedot niitetään kukinnan jälkeen. Ne saavat kuivahtaa maassa ja sen jälkeen voidaan syöttää lampaille tai viedä kompostiin.


Etupihan kuivalle rinteelle olen kylvänyt niittykukkaseoksen kaksi vuotta sitten, kun rinne myllättiin sähkölinjojen kaivamisen yhteydessä. Viime kesänä siinä jo kukki runsaana  keltasauramo ja unikot. Nyt juhannuksen aikaan avautuivat ailakit, päivänkakkarat olivat nupuillaan. Alempana leviää pitsihuntuinen koiranputki, joka on tullut sinne luontaisesti. Niityn kukinta on vasta alullaan ja on jännittävää seurata, mitä sinne ilmestyy. Apilaa on ainakin tulossa. Ovatkohan unikot selvinneet talven yli?




Kukkaniityn perhoskauden avasi komeasti ritariperhospari juhannuspäivänä.


Aiheeseen liittyviä blogikirjoituksiani

Valokuvaajan Onnenmaa

Lampaat kukistivat elämänlangan

Lampaat luo maisemaa

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kolin juhannus

Kolilla juhannuksen voi kokea monella tapaa. Voi kokoontua perinteisesti viettämään juhannusta ihmisvilinässä Kolin satamassa kokkoineen tai ihailla Pielistä ja Kolin maisemaa laivan kannelta. Ohjelmaa on myös Kolin kylällä ja Ylä-Kolilla. 


Luonnon rauhaa ja hiljaisuutta löytyy niitä halajaville. Kokosin juhannuksenaikaisia kuviani kahdeksan Koli-vuoteni ajalta. Näissä paikoissa minä olen viihtyyt mittumaarina.


Turula ja sen ympäröimät laidun- ja hakamaat alkavat olla kukkaloistossaan juhannuksen aikoihin. Tänä vuonna alkukesä oli viileä ja Turulan niittyjen reunoilla kukkivat pihlajat ovat nyt kauneimmillaan.


Turulasta johtaa kaunis polkukujanne Ollilaan.


Ollilan ja Turulan  ympäristöä hoidetaan laiduntamalla. Ollilasta polku jatkuu Mattilaan, jossa voi virkistäytyä Kolin Keitaassa.


Ollilan syreenit kukkivat.


Kolilta voi vaeltaa moeen suuntaan. Voi tehdä päiväretken tai pitemmän vaelluksen. Hyvän käsityksen Kolin maisemista saa, jos kulkee päähuipuilta Ikolanahon kautta Mäkrälle. Takaisin voi palata Purolanahon kautta.


Tarkkaavainen kulkija voi kokea monenlaista.


Ikolanaholla kukkivat nyt kielot, myöhemmin monet niittykukat.


Mäkrä on lempivaarani. Keskikesän juhlan aikaan nouseva aurinko värittää valtavan siirtolohkareen.


Seitsemän vuotta sitten kuvasin Mäkrällä tupla-auringonnousun.


Kolin Rantatien varrella on monta pysähtymisen arvoista maisemapaikkaa.Sataman jälkeen  on kohta Likolahti, jossa on nuotiopaikka ja hiekkaranta, jossa voi uida.


Auringonlasku Likolahdella.




Mustanahoniitty on kohta Likolahden jälkeen. Taustalla Mäkrä.


Rantatien varrella on Havukanahon niitty ja Pirunkirkon luolasto. Lähellä tietä on myös kaksi varaustupaa Ylä-Murhi (alakuvassa) ja Soikkeli. Yläkuvassa on Ala-Murhi, joka toivottavasti kunnostetaan jossain vaiheessa retkeilykäyttöön.




Kolin salaisilla poluilla voi löytää tikankontin.


Kun Rantatieltä käännytään oikealle Herajoen siltaa ennen, päästään Herajärven rannalle Lakkalaan. Lakkala on yksi Kolin lammaspaimennuslomien paikoista.


Tänä vuonna Lakkalan rantaniityillä laiduntaa myös vasikoita.


Pielinen ja sen saaret sekä lukuista Kolin lammet tarjoavat elämyksiään. Muisteaan kuitenkin, että nyt rannoilla herkkä aika, kun pienokaiset lähtevät pesistään. 




Nautitaan  Suomen luonnosta, kun se tarjoaa parastaan. Rauhallista ja aurinkoista juhannusta!








lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerran kesäyössä Linnansaaren kansallispuistossa


Pääsin vierailemaan Linnansaaren kansallispuistoon ystäväni Maritan mökille. Mökki sijaitseen kansallispuiston keskivaiheilla saarella, jossa on muutama kesämökki ja ympärillä norppavedet. Sikisipä toiveisssa olikin, että pääsisin näkemään ja ehkä kuvaamaankin norppia. 

Päätimme ottaa varaslähdön Luonnon päivän teemaan ja rakastua taas kerran kesäyöhön. Soutelimme saaren ympäri iltayöstä ja aamuyöstä ajelimme lähitienoolla pienellä moottoriveneellä. Auringonlaskun ja nousun välillä torkuimme pari tuntia.


 Sanna ja auringonnousu







 Kalasääskellä oli pesä pienessä saaressa.







Koko ajan kiikaroimme saarien kiville, näkyisikö jossain norppaa loikoilemassa. Tuossakin olisi sopiva kivi norpan pötkötellä.

Kaukaa luulimme montaa kiveä ensin norpaksi, muta tarkemmin kiikaroidessa ne osoittautuivat kiviksi. Sanna epäili, että tuolla vosi olla norppa.  Minä kuvasin varmuuden vuoksi .

Etenimme hiljalleen salmen toista reunaa ja kiikaroimme kiveä vai onko se norppa. Minulla oli 600mm putki. Liian lähelle norppia ei saisi mennä häiritsemään. Marita on mukana avustamassa Itä-Suomen yliopiston norppien kartoituksessa, joten hän tiesi tarkkaan, miten käyttäytyä. Norppahan se oli!

Kiikaroimme ja kuvasimme niin innolla salmen vastarannalla makoilevaa norppaa, että huomasimme toisen norpan meidän puolella rantaa, kun  olimme jo aika lähellä.

Yllätyimme molemmat.  Anteeksi, jos herätimme.

Siirryimme saaren toiselle puolella, jossa kulkee laivaväylä. Hinaajat puksuttivat ja vetivät perässään valtavaa tukkinippukuormaa.

Kalalokit ja kalatiirat olivat muikkuaamiaisella.

Saalis pomppasi suuhun.

Pieni pyöreä pää pulpahti pintaan lähellä venettämme. Varmaan kuutti, jonka olimme tavanneet jo edellisenä päivänä.

Kuutti kellui ja polskutteli.

Elämä  on ihanaa!
Kiitos Marita ja Sanna hyvästä opastuksesta ja kestityksestä. Tämä oli viisisataaprosennttinen Luonnonpäivä, koska näin 4 norppaa ja yhden kuutin.