Potkukelkalla Käränkän ympäri

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni kiertää Käränkän lenkki potkukelkalla. Koiran ja potkukelkan kanssa ei talvella ole lupa mennä hiihtoladuille. Nyt ovat kuitenkin hiihtäjät kaikonneet ja latupohjat ovat vapautuneet lenkkeilijöille. Hetken aikaa niillä pääsee vielä potkukelkalla.
Kolin matkailutoimijoille olen joka vuosi täällä olessani eli seitsemän vuoden aikana puhunut, että Kolille pitäisi  myös talvella järjestää joku ladunpätkä, jossa saisi hiihtää ja potkukelkkailla koirien kanssa. Myös lapsiperheet hyödyntäisivät varmasti pulkkineen tällaista reittiä. Nythän esimerkiksi Loma-Kolilla lapsiperheille ja koiraihmisille ei ole muita lenkkireittejä kuin  yleiset, kapeat tiet, jotka ovat todella vaarallisia. Mieluummin lasten ja koirienkin kanssa ulkoilisi metsän keskellä.
Unna pääsi Käränkän kierrokselle mukaan. Reitin pituus Kortelahdesta on noin seitsemän kilometriä.

Ensin nousimme Käränkän ja Rintasenvaaran välistä ylös. Aurinko oli jo paikoin sulattanut ladun kokonaan.

Sitten huruttelimme alamäkeen metsän läpi pelloille.

Muistelin joka kesäisiä kurkien tapaamisia  pellolla. Kohta ne taas saapuvat.

Potkuttelin eteenpäin hakkuuaukkojen ja pienien metsälaikkujen läpi Kinolaisentielle. Poikkesin hieman ladulta vanhan autiotalon pihaan.  Tämä on yksi  lempipaikoistani.

Olen käynyt kuvaamassa autiotaloa Käränkän juurella eri vuoden aikoina. Tämä kuva on otettu toukokuussa. Talon pihapiirissä on vanhoja koivuja ja keloja. Nyt siellä nakuttelivat käpytikat.

Unna tarkkana. Puron varrelta lähti kanahaukka lentoon.

Kinolaisentien ylitettyämme nousimme jyrkkää mäkeä ylös.

Ylhäällä koivikon vieressä oli laavu, jossa latu haarautui Räsälle ja Kolin kylälle.

Levähdimme laavulla . Palokärki lennähti lähimpään pylvääseen. Taustalla näkyy Honkavaara.

Jatkoimme potkuttelua kohti Sutkanvaaraa.

Käränkän etelärinne.
Sutkanvaaralta laskettelimme takaisinpäin kohti Kortelahtea.
Liitän tämä kuvasuakkunan sarjaani Kolin vaarat.
Edellinen päivitys on viime vuoden huhtikuulta
Kesää vastaan Mäkrälle

Kevättä!

Aurinkoista aamua Kortelahdesta!

Pihan linturuokinalla on keväinen touhu ja säpinä. Käpytikat kisailevat  ja välillä pärryttävät keloja.
Närhit ja harakat vierailevat myös ruokinnalla.

 Pikkulinnuista yleisimpiä ovat tali- ja sinitiaiset.

 Mustarastaita on kaikkiaan viisi ja ne jo laulelevat.

Viherpeipot, keltasirkut ja punatulkut tuovat väriä lintulaudalle.

Tänä keväänä olemme saaneet nauttia pitkään kunnon hankikannoista .

 Aamuisin ulkoilemme koirien kanssa Käränkän jäillä.  Vielä jäät kantaa.
Pielisen suunnalta kantautui tänä aamuna joutsenten kailotus ja teeret kukersivat jossain metsän laidassa. Se on kevät!

Kyitä Kolilla

Tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun muutin Kolille Kortelahteen. Sen kunniaksi selailin vanhoja kuvatiedostoja. Löysin paljon unohtuneita aarteita.Valokuvaajana yksi kevään 2009 sykähdyttävimmistä kokemuksista oli kyiden parittelu Ikolanaholla. Osuin paikalle vahingossa enkä heti edes tajunnut, mistä on kysymys, koska en ollut perehtynyt kyiden lisääntymiseen. Onneksi kuitenkin kuvasin, koska tuskin toista tilaisuutta tulee.

Matelijat ovat yleensä lämpimien ja kuumien aluieden asukkaita. Arktisissa oloissa elävä kyy ( vipera berus) on karaistunut käärme. Nämä äärialueiden matelijat ovat arvokkaita ja niitä tulee suojella. Kyyn levinneisyys Suomessa ulottuu pohjoiseen Saariselälle asti.

Kyyt heräävät horroksesta Etelä-Suomessa huhtikuussa, Keski-Suomessa toukokuussa ja pohjoisempana vasta kesäkuun alussa. Koiraat tulevat ensin esille, naaraat saattavat jatkaa  talvikauttaan viikkoja pitempään.

Koiraat kerääntyvät perinteisille parittelupaikoille. Ne kamppailevat ja painivat työntämällä ja puskemalla toisiaan.

Voittajat pääsevät parittelemaan paikalle myöhemmin saapuvan naaraan kanssa.

Ne suostuttelevat naaraita kietoutumalla niiden ympärille.

Siitin on kaksihaarainen. Joskus  sitä  luullaan erheellisesti jalkapariksi.

Siittiöt hedelmöittävät munasolut, joiden ympärille  kehittyy runsaasti vararavintoa. Hedelmöittyneet munat jäävät emon munajohtimeen ja kyyt synnyttävät eläviä poikasia. Rantakäärme sen sijaan synnyttää munimalla.

Noin kuukauden kestävän paritteluajan jälkeen koiraat siirtyvät  kesänviettopaikoille lämpimille aukioille ja niityille. Koiraat syövät vasta parittelun jälkeen .

Lisääntyvät naaraat  sen sijaan syövät keväällä, mutta paastoavat kantaessaan. Kantoajan naaraat viihtyvät melko suppealla alueella, mielellään jonkun lämpöä keräävän kivikasan lähistöllä. Poikaset syntyvät elokuussa. Naaras synnyttää 4- 20 noin 17 cm mittaista kyynpoikasta.

Kevätjäillä

Pielinen on vielä paksussa jäässä ja jäätie Vuonislahdesta Kolille käytössä.

Jäätien kuntoa seurataan. Kevätaurinko sulattaa jäätä vinhaa vauhtia.

 Harmaalokit ovat jo saapuneet Kolille.

Pääsiäisaamun kevätvaloa

 Pipari, Mansi ja Unna ilottelevat Käränkän jäällä

Kortelahti

 Liinulla ja Hillallakin keväiset tunteet pinnassa.

Suomen luonto myynnissä?

Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa koko Suomen pinta-alasta. Suunniteltu Metsähallituksen yhtiöittäminen heikentäisi  merkittävästi  meidän suomalaisten ja eduskunnan mahdollisuutta vaikuttaa Suomen luontoa koskeviin päätöksiin. Suunnitellussa uudessa osakeyhtiössä valtion talousmetsät ja osa retkeilymaista olisivat tuottovaatimusten alaisia. Lisäksi muut virkistysmetsät, Suomen yleiset vesialueet sekä Ylä-Lapin valtavat luontaistalousalueet siirtyisivät niin kutsuttuun kolmanteen taseeseen, joka sekin olisi liiketoimintojen hallussa. Pahimmillaan lyhytjänteinen voitontavoittelu ohjaisi päätöksiä näiden alueiden käytöstä ja myynnistä.

Miksi vastustan suunniteltua metsähallituslain muutosta?

Vuonna 2006 muutin Kontioniemeen. Niemen kärkeä ympäröi salaperäinen peikkometsä käkkyräisine puineen ja sammal- ja jäkälämattoineen. Peikkometsä oli syntynyt Höytiäisen Humauksessa, kun padon rikkoutumisen seurauksena 1800-luvun lopulla Höytiäisen pinta humahti 10 metriä. Nyt tämä ainutlaatuinen metsä on pirstottu , kun kunta on lyhytnäköisesti sallinut sinne rakennettavaksi ökyhuviloita jopa kaavoituksen vastaisesti.
Enemmän Järvenlaskunmetsästä

Muutin Kolille. Kansallispuistossa voi  vielä saada aidon kosketuksen luontoon ja sen monimuotoisuuteen.

Erämaavaikutelma säilyy Kolin poluilla, jos ei nouse korkeille vaaroille.

Näkymää Räsävaaralta Kolin päähuipuille Ukolle ja Akalle päin maisemaa laikuttaa monet avohakkuut.

Miksi metsä on meille tärkeä? Kaikki myönnämme ja tutkimuskin on todistanut, että metsä rauhoittaa, auttaa suruun ja metsässä onglemat usein ratkeaa. Metsästä löytyy voima, lohtu ja luovuus. Nyt on viimeinen hetki suojella jäljellä olevat pienet erämaasaarekkeet ja vanhat metsät, että me suomalaiset voisimme vielä mennä metsään. Me tarvitsemme metsiä, joissa voimme vaeltaa rauhallisin mielin  ja tuntea, että tämä metsä kuuluu meille kaikille. Syvin luontoyhteys syntyy kunnioituksesta ja nöyryydestä, omistamisella ja osakeyhtiöillä se voidaan tuhota.

Todellista erämaata en löydä enää Kolilta. Siksi minun pitää aina muutaman vuoden välein matkustaa Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle. Niin kauna kuin jaksan, haluan nousta Kivakka-tunturille.

Sinne sieluni maisemiin halajan ja  matkustan taas ensi syksynä.

Allekirjoita adressi Suomen luontoa ei saa yhtiöittää

Jonh McGregor ja Paleface: Puut ovat kaatuneet