Päiväkahvilla Käränkän ukon luona

Sunnuntaina läksin päiväkahville Käränkän huipulle, tuonne minne pihakoivun sydänkääpäoksa osoittaa.

Kuljin ylös läpi keväisen metsän. Käränkän yli kulkee pohjoisesta etelään punaisella maalilla merkitty polku. Polku kulkee vanhassa sekametsässä, jossa on paljon myrskyn kaatamia puita ja vanhoja keloja. Jonkun verran puita on kaatunut myös polulle. Hyvin se on kuitenkin kuljettavissa. Parin kilometrin jälkeen saavuin näköalapaikalle.

Jyrkänteeltä avautuu maisema itään Käränkälammelle ja Pieliselle.

Kortelahden kotitalo on maiseman kodikas väripilkku.

Mutta mitä mieltä olet näistä uusista huviloista Kortelehden vieressä? Kaunistavatko ne Kolin maisemaa? Huvilat ovat töröttäneet nyt tuossa kohta viisi vuotta ja ainoastaan keskimmäisessä on joskus asukkaita.

Nautin kahvista ja sopivasti katseen suunnaten kauniista maisemasta.

Hyviäkin asioita tapahtuu. Käränkän pikkusuo on suojeltu. Siellä saavat nyt rauhassa pesiä monet linnut. Parastaikkaa lammella pitävät kevätkarkeloitaan lokit, kuikkapari, telkät, isokoskelo, kuovit ja monet muut.

Jatkan matkaani käränkän korkeimmalle huipulle, jossa polun varressa minua odottaa vanha ystävä,  Käränkän ukko.

Yrmeää ukkoa ei voi ohittaa halaamatta.

Käränkän eteläpäässä avautuu näkymä Pielisen toiselle puolelle ja Kinolammelle.

Hetki ennen lehtien puhkeamista on hieno aika retkeillä vaaroilla ja metsissä, koska silloin näkee kauemmaksi. Näin keväisin eteläpäästä näkee Mäkrän jyhkeän silhuetin.