Lammaspaimennusta ja syreeninkukkia

Lampaat ovat kotiutuneet Kortelahteen.

Tänä vuonna verkkoaidalla aidattu rantalaidun syötiin vauhdilla. Siellä oli niukasti hyvää ravintoa, liikaa nokkosta ja kortetta. Rantapajukkoa onneksi riittää syötäväksi.

Olen jo reilun viikon ajan päästänyt lampaat päivittäin useamman kerran laiduntamaan Kortelahden pihalle, jossa riittää monenlaista maukasta syömistä. Ensimmäisenä menivät orvokit.

Vähän on maisteltu viinimarjapensaiden lehtiä. Enimmäkseen lampaat ovat tehneet kuitenkin hyvää työtä ruohonleikkurina.

Niitä paimentaessani olen tutustunut lampaisiin ja lampaat ovat tutustuneet minuun, kissoihin, kanoihin ja Unnaan. Aikuisia koiria en ole vielä ottanut mukaan, koska ne ovat vähän liian määrätietoisia paimenia. Pipari ja Mansi ovat hieroneet ystävyyttä lampaisiin verkkoaidan takaa.

Varo, lampaat tulloo!

Välillä kyllä epäilen, että sainkin Saramosta vuohia enkä lampaita.

Flaksi juoksi vahingossa aidan väärälle puolelle, kun muu lauma oli pihalla. Tässä todiste, ettei 90 cm verkkoaita ole lampaalle tiukan tullen mikään este. Kertaakaan lampaat eivät kuitenkaan laumana ole karanneet aidasta, vielä.

Mitäs hauskaa nyt keksittäisiin?

Nyt rinnepeltoon on aidattu kolminkertaisella sähköaidalla ja lampaat siirtyvät sinne. Tämä paimennusviikko on ollut ihan hyvä välivaihe, koska nyt lampaat ovat kotiutuneet. Uskon, että jos ne karkaavat sähköaidasta, ne karkaavat tutulle pihalle. Lampaat ovat oppineet hyvin myös kutsuni "tuku, tuku" ja vähintään kaurasankon ravistelulla ne rientävät luokseni.