keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Miten minusta tuli tietokirjailija?


Eilen sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut on hyväksytty Suomen Tietokirjailijat ry :n jäseneksi. Polku tietokirjailijaksi on ollut pitkä,  mutkikas ja kuoppainen. Suoraa tietä kirjailijaksi tuskin kukaan onnistuu astelemaan, en minä ainakaan.
Heti, kun opin kirjoittamaan, se tuntui hyvältä tavalta ilmaista itseään. Aloin kirjoittamaan päiväkirjaa kansakouluikäisestä lähtien. Olen aina liittänyt kirjoittamiseen myös kuvan. Lapsena olin innokas piirtelijä. Piirsin haaveitani päiväkirjan sivuille. Myöhemmin kynä vaihtui kameraan. Usein aloitan uuteen aiheeseen syventymisen valokuvaamalla. Tekstin työstäminen ja hiominen on välistä rankkaa eikä minulle ainakaan kovin helppoa. Silloin on rentouttavaa vaihtelua välillä uppoutua kuvien maailmaan. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen tukevat toisiaan ja hyvien kuvien avulla olen saanut myös kustantajat kiinnostumaan aiheesta. Kirjottamisen vaikein ja raastavin vaihe onkin löytää kirjalleen kustantaja. Pitää olla valmis moneen pettymykseen. Pettymysten jälkeen pitää jaksaa aina yrittää uudelleen, kunnes ehkä onnistuu.

Kopio Reviirin 1999/1 kirjoitukseni lopputervehdyksestä. Pilakuvan minusta on piirtänyt työkavereini kuviksenope Reijo parviainen eli Reiska

Kirjoittajakoulua olen käynyt kirjoittamalla vuosikymmeniä erilaisiin harrastajalehtiin ja myöhemmin myös kaupallisiin lehtiin. Erityisen tiukka koulu oli Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Reviiri-lehden vastaavana toimittajan toimiminen. Koirajärjestöissä ristiriidat ja intohimot usein moninkertaistuvat. Saadakseen tärkeän asian perille, pitää osata kirjoittaa selkeästi, innostavasti ja rehellisesti ja ilman katkeruutta tai kostonhalua. Koiramme-lehteen kirjoitin säännöllisesti laajoja artikkeleita reilusti yli kymmenen vuoden ajan.
Kirjailijan polullani  on ollut monta opettajaa, auttajaa ja tukijaa. Tärkein henkilö on varmasti ollut ex-aviomieheni Veikko Lilja. Hänen kanssaan kehittelimme monia asoita, kirjoitimme artikkeleita politiikasta, maatiaisista ja koiraharrastuksesta. Opettajan ammatistanikin on ollut hyötyä. Yläkouluikäisille pitää ilmaista asiat selkeästi ja lyhyesti. Samaa taitoa tarvitaan tietolaatikkojen laatimisessa tietokirjoihin. Hyvä kustannustoimittaja on myös kullanarvoinen. Kaksi kirjaani Tammella olen tehnyt hyvässä yhteistyössä kustannustoimittajani  Paula Zittingin kanssa.
Varsinainen tekstin kirjoittaminen on yleensä yksin puurtamista. Mutta tiedon hankinta ja tietojen tarkistus vaativat sosiaalisuutta ja uteliaisuutta. On hyvin vaarallista, jos kuvittelee tietävänsä aiheesta jo kaiken ja eikä kykene ottamaan vastaan uutta tietoa. Minulla on ollut onni löytää asiantuntijoita ja mielenkiintoisia haastateltavia.


Tietokirjan kirjoittamisessa vaihtelevat sopivasti tiedonhankinta, jossa saa olla tekemisessä ihmisten kanssa ja erakkoelämä. Yksineläminen sopii minulle siinä vaiheessa, kun puurran kirjan tekstien kimpussa. Kortelahden pientila on paras paikka kirjoittamiseen. Epäilen, olisiko kana-, kissa- ja lammaskirjaa syntynytkään ilman tätä taloa ja maisemaa. Kortelahti on ollut inspiroiva kirjoittamisympäristö ja valokuvausstudio.


Tärkeimmät  muusani ovat olleet porokoirani Pipari, Mansi ja Unna, kissani Hilla ja Liinu, kukkoni Yrjö ja  horniolaiset kanarovat sekä kesälampaat.
Nyt olen pari kuukautta yrittänyt toipua lammaskirjan kirjoittamisputkesta. Suurena apuna siinä on ollut lukijoiden ihana, sydämellinen palaute. Työn paras palkka, kiitokset siitä!
Nyt lampaat on laskettu laitumelle ja päässä alkaa olla tilaa uusille aiheille. Ideat palaavat ja kasvavat kuin kevään muuttolintuparvet.

Kevättä taitaa olla Liinunkin rinnassa. Iloista kevään odotusta kaikille!

Kirjani:
Maatiaisten matkassa (Maahenki 2006) loppunmyyty
Kissanviikset ja katinkontit (Paprerisilppuri 2015) kuvat ja tietoteksi Kirsti Hassinen, runot Raili Heikkilä
Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen (Tammi 2014)
Omat lampaat, pienlampurin käsikirja (Tammi 2016) toinen kirjoittaja Jukka Tobiasson





4 kommenttia:

  1. Onnittelut tietokirjailijalle!! "Kissanviiksikirja" on upea, tuli äskettäin postissa. Tätä blogiasi on myös ollut ilo seurata! yt. Marja ja Unto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukava kuulla teistä. Pistäytykää joskus Kolilla!

      Poista
  2. Heippa! Pahoitteluni ettei tämä kommenttini liity nyt niinkään tähän postaukseen, kuin Maatiainen ry:n sivuille kirjoittamaasi maatiaiskissa-aiheista tekstiä, joka yhdessä yhdistyksen antaman vuoden maatiainen -tittelin kanssa kirvoitti minulta aika runsaasti tekstiä blogiin. :) Eli jos sinua kiinnostaa käydä katsomassa, niin piipahda ihmeessä Tassutuntumalla-blogissa ja lukaise myös asiaa koskevan kirjoituksen kommentit.

    Kirjoitus löytyy tuolta:

    http://kissantassutblogi.blogspot.fi/2016/02/maatiaiskissa-on-vuoden-maatiainen.html

    Terveisin:
    Kissantassut-Sari
    Tassutuntumalla-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin jo lukemassa ja pidin tekstistäsi. Olen asioista ihan samaa mieltä. Toivotaan, että löytyy ihmisiä, jotka alkavat kartoittamaan maatiaiskissatilannetta ja suunnittelemaan suojeluohjelmaa.

      Poista