Pilvipolun koirat turisteina syntysijoillaan

Pilvipolun koirat ja heidän jälkeläisensä emäntineen lähtivät ihan turisteina ruskareissulle Lappiin. Tavoitteena oli nähdä värikästä ruskaa, porokoiria töissään ja tietysti paljon poroja. Matka suuntautui Käsivarteen, Enontekiöön ja Kautokeinoon lapinporokoiriemme syntysijoille. Majoituksen saimme Korhosten mökistä Jerisjärven rannalta Kittilän ja Muonion rajalta. 

Antti-Oula Juuson perheen porokoirat lähdössä Raittijärvelle töihin.

Jerisjärvellä meillä oli viihtyisä hirsihuvila luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa. Koirat nauttivat vapaudesta ja me kauniista maisemista Pallaksen suuntaan. 

Lämmin kiitos Korhosen Maijalle, että saimme viettää täydellistä lomaa koirien kanssa Jeriksellä!

Kohti Kilpisjärveä ja Saanaa.

Unna pääsi Hannelen ja Terhin kanssa muiden koirien matkaan Mallan rinteille . Minä tyydyin ihailemaan  ja kuvaamaa maisemia alempaa. 

Saarijärvellä Muoniojoen varrella tapasimme poromies Antti-Oula Juuson poikineen. 

Meitä tuli iloisesti tervehtimään kaksi porokoiraa, Ruske ja Bolfi.

Bolfi Kautokeinon läheltä

Ruske kysyy, joko lähdetään hommiin. Ruske on 1,5 v Bolfin tytär. Isä on Raittijärvellä 3v sitten tapaamani Penne. Penne on Andten perheen koira. Hyviä porokoiria kaikki, tuumaa Antti-Oula. 

Vasemmalta Per-Ailu Gaup-Juuso, isä Antti-Oula Juuso ,  Andte Gaup-Juuso

Antti-Oula ja pojat koirineen lähtivät ilta--auringossa kohti Raittijärveä, jossa viivytään parisen viikkoa porohommissa. Matka mönkijällä kestää useamman tunnin. 

Koirien juottotauko Muoniojoen rannassa.

Meillä oli matkassa Terhin Háldi ( Pilvipolin Haldi Vilgesjuolgi),Viehka ( Uniaavan Lupukka), minun Unna ja Hannelen pojat Pilvipolun Eemeli, Vigge ( Chevrott´s Eccels) ja Hirre ( Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi).

Seuraavana päivänä retkeilimme Pallaksella.

Maijan matkasss pääsimme Kyrön paliskunnan Puksun erotusaidalle, jossa oli raattamalaisia poromiehiä ja naisia korjaamassa aitoja. Koiria oli mukana niin kuin kuulemma aina työhommissa. Tässä Eetu Alatalon porokoirat, isä ja poika. 

Mukava oli seurata, miten koirat hengailivat kaikessa rauhassa keskenään, mutta kun poromies hyppäsi mönkijän päälle, olivat heti tarkkoina mukana. 

Jonna Autto ja 2v lapinporokoira Rihtu.  Rihtun narttulinja on kolme polvea Jonnan omia koiria, isä on Petri Kyrön lapinporokoira Remu eli Junkor. Jonna suunnittelee joskus tulevaisuudessa myös Rihtun pennuttamista. Myös Rihtun veli Cahbe on porokoirana samassa paliskunnassa. Sen tapasin talvella Petri Kyrön ja Vilma Logjen kodissa. 

Korhosen Maijalla naapuripaliskunnasta Kuivasalmesta oli mukanaan nuori lapinporokoirauros Hipo eli Harmi, jonka isä on Maijan vanhempi porokoira Pilvipolun Neakkel-Ránne ja emä Poikkikorvan Jokkmokk. 

Viimeisenä yhteisenä päivänä ajelimme Raattaman ja Hetan kautta Norjan puolelle Kautokeinoon.

Kilometrejä kertyi. Olimme säästeliäitä ja ajelimme yhdellä autolla. Hyvin mahtui kolme naista ja kuusi porokoiraa yhteen autoon, kun olimme kaikki sopuisia. 

Emme tällä kertaa kerinneet Näkkälään, mutta pysähdyimme  Näkkälän tiehaarassa ulkoilluttamaan koiria. Täällä pohjoisemmassa alkoi olla jo enemmän ruskaa. 

Yhäkkiä koirat terästäytyivät ja haukku raikui. 

Syy selvisi, kun käännyin .

Porot juoksivat kohti Näkkälää koirien haukun saattelemana. Unna ja sen pennut Háldi ja Hirre lähettävät porojen myötä terveiset synnyinseudulleen. 

Kautokeinon museo

Taustalla virtaa Altajoki. Täältä lähti aikanaan minun lapinporokoirakasvatukseni. Cikki on syntynyt Kautokeinossa 1996 ja  vuonna 2006 vein tänne Cikin tuhkat. Tämä kohta 30 vuoden matka on tuonut elämääni paljon ystäviä, sykähdyttäviä kokemuksia ja upeita koiria.

Unnan ja Rannun Saamenmaan seikkailu

Kevättalvella monet rientävät pohjoiseen nauttimaan pitenevistä päivistä ja avarista tunturimaisemista. Minun ja ystäväni Tiinan matkan teema oli porokoira. Samalla omat koiramme, sisarukset Unna ja Rannu pääsivät juhlimaan 11-vuotis synttäreitään synnyinseudulleen Saamenmaalle. Seikkailumme alkoi Kilpisjärveltä.

Pari päivää vietimme Saanan juurella. Saimme vierailla kahdella porotilalla. 

Rannu ja Unna Tiinan kanssa hiihtoretkellä.

Poromies Juha Tornensin porokoira Koku eli Hallanevan Hammaspeikko. Oli mukava huomata, että emän isoisä oli Pilvipolun Kevätvelmu.

Upea kokemus oli vierailla  Peeratunturin juurella Arctic Land Adventure-porotilalla 

Poromies Niti Vasaralla oli kiireitä porohommissa.  Onneksi Nitin koirat olivat paikalla. Mia Vasara esitteli Tilkun 1v, Lunkin 6v ja Calmun 16v. 

Pääsimme  kurkistamaan ylellisiin lasi-igluihin, joista voi seurata revontulia läpi yön rennosti vaikka sängyllä makaillen. Mia esitteli myös viihtyisän, tilavan  matkailukodan.   

Sitten  jätimme Käsivarren tunturit taaksemme ja jatkoimme Hetan kautta Näkkälään.

Näkkälä sijaitsee 30km  Hetta-Kautokeino-tieltä pohjoiseen. Näkkälän ympärillä avautuu laaja tietön tunturialue ja Pöyrisjärven erämaa. 

Unna ja Rannu Näkkälän maisemissa matkalla tapaamaan 15-vuotiasta  emoaan Nastia.

Kun saavuimme Näkkäläjärven rannalle, Anni-Marja Vanhatalo oli ruokkimassa nuoria ajoporoja. Mukana oli vanha tuttu 13-vuuotias Hippu, Nastin tyttärenpoika ja nuorempi uros. Sekin Nastin jälkeläinen niin kuin kaikki Anni-Marjan koirat. 

Nasti tervehti ystävällisesti. Suvun 15-vuotias kantamamma. 

Leppoisa sukutapaaminen. Nasti tarkasti Unnan (oik.) ja Rannun (vas.) hajuterveiset.

Anni-Marjan kanssa totesimme , että äiti ja tytär muistuttivat paljon toisiaan erityisesti luonteiltaan. 

Rannu sopeutui hyvin sukulaumaan, vaikka joukossa oli useampi uros. Poron kuivalihat kyllä kiinnostivat. 

Hetassa kävimme Tunturi-Lapin luontokeskuksessa. Rannu ja luontokeskuksen pihalla oleva lapinkoira-patsas.

Hetassa vierailimme Ruotsalan porotilalla, jonne muuttaa pääsiäisen jälkeen Pilvipolun Noidanlukko eli Ariel Kristen-Annen porokoiraksi.  Arielin emänemänemä Iltahämyn Pajulintu (Cierggis) ja Arielin emänemänveli  Zinaidan Laku ovat tilan aiemmat  porokoirat.

Ariel odottaa syntymäkodissaan Hämeenlinnassa. Kohta on edessä pitkä matka pohjoiseen. 

Matka jatkui...Seurailimme Ounasjokea kohti Raattamaa.

Pallastunturit

Raattamassa Pallastunturin juurella kävimme Vilma Logjen luona.

 

Mukana porojen ruokinnassa olivat Vilman ja Petri Kyrön porokoirat Remu (Junkor), Asla ja Cahppe (Cahbe).

Pallastunturit jäivät taakse ja jatkoimme kohti Kittilää ja Kuivasalmen paliskunnan Kukkuran poroaitaa, jossa Porokoirakerho järjesti tämän vuoden porokisat. Siellä oli 21 kilpailijan joukossa 2 Unnan poikaa, Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Neakkel-Benne, Rannun poika Viima ja vielä neljäskin Nastin jälkeläinen Pennu Näkkälästä. Kaikki selvittivät radan  hienosti läpi. 

Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Maija Korhonen Kuivasalmen paliskunnasta tulivat kisassa 9.

Pilvipolun Neakkel-Benne

Viima ja Paula Sorasalmi, kilpilun 10.

Tuomas Näkkäläjärvi ja Pennu Näkkälän paliskunnasta. Pennun suku menee Nastiin ja sen isään Guugeen.

Kittilästä löytyi pieni porokoirapoika, joka lähti meidän mukaan. 

Se sai nimekseen Johka

ja Rannu sai kasvatettavan. Se on sitten jo toinen tarina.