Pororeissu Sattasvaaraan

Pääsin mukavassa seurassa jutuntekomatkalle ja seikkailuretkelle Sodankylän Sattasvaaraan.

Matka sujui joutuisasti, kun autossa oli kolme luontoihmistä, jotka bongasivat tien varrelta linnut ja muut mielenkiintoiset maisemat. Hiiripöllö saatteli matkaamme kohti pohjoista. Ilme sanoo: Ajakaahan varovasti!

Tämän lammastilan kohdalla on pakko aina pysähtyä ihailemaan kaunista maalismaisemaa Oulunjokivarressa.

Saavuimme perille Sattasjoen varren viihtyisään mökkiin ennen auringonlaskua.

 Rantasauna

Mökki oli valmiiksi lämmitetty, Yöllä oli tiedossa reippaita pakkasia. Siis tuli takkaan ja kaminaan.

Seuraavana aamuna pääsin seuraamaan oman kasvattini Eemelin ( Onnekas Aavistus) porotaipumuskoetta. Eemeli oli innokas ja kiinnostunut.

Se sai porot  hyvin liikkeelle haukullaan. Eemeli osoitti paimennustaipumusta ja sai kokeesta hyväksytyn tuloksen.

Eemeli toimii vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytyskoirana Oulun seudulla kuten hänen isoisänsä Peanu Vaaprotti eli Viehka. Nyt Viehka on ollut jo muutaman  vuoden eläkkeellä. Sen toki reipas kohta viisitoistavuotias teräsvaari on ansainnut.
Tänään on Eemelin viisivuotissynttärit. Onnittelut kaikille muillekin Piparin ja Onnin "Onnekkaille". Kaikki viisi pentua ovat olleet tähän asti terveitä, toimeliaita ja rakasettuja perhekoiria. Niin paitsi Jehkillä on HC, muttei se Jehkin elämää mitenkään haittaa. Jehki  on läpäissyt poropaimennustaipumuskokeen, toimii lukukoirana ja eläinten etsinnässä. Mansi on minun mieleiseni lempeä paimenkoira, joka  huolehtii kaikista Kortelahden eläimistä.Mansilta on tutkittu silmät, lonkat, polvet ja kyynärät. Kaikki kunnossa.  Lisää tästä suvultaan mielenkiintoisesta maatiaiskantaisesta pentueesta löytyy täältä Onnekkaat elämänkeväässä

Sijoitusnarttuni Luna pääsi myös testaamaan poropaimennustaipumusta. Kolmivuotias Luna innostui vähän liikaakin.  Luna suositeltiin testattavaksi uudelleen. Ehkä se Lunan tapauksessa kannattaisikin, koska olen nähnyt sen toimivan lampailla hyvin vaikkakin hieman riehakkaasti. Lunan tapainen vilkas koira tarvitsisi varmasti lisää kokemuksia ja harjoitusta.

Luna, ei haittaa, vaikka koe ei mennytkään läpi. Hieno koira  Luna on joka tapauksessa.  Luna on iloinen persoona, joka toimii terapiakoirana kehitysvammaisille.

Sattasvaarassa tavattiin myös Lunan kaksi siskoa. Taika ja Lysti ovat rauhallisia ja sopuisia perhekoiria. Näiden koirien emä on Hetassa porokoirana toimiva Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis ja isä rotuunotettu Remu, joka on näkkäläläisten porokoirien jälkeläinen. Valitettavasti kasvattaja ei ole rekisteröinyt  pentuja, vaikka sellainen oli suunnitelma. Lunasta ja sen sisaruksista löytyy tietoa täältä Tunturilapin porokoiria ja pentuja

Sunnuntaiaamuna poropaimennustaipumuskokeessa oli kaksivuotias kasvattini  "Historiapentueen" Tilko. Tilkon emä on oma koirani Mansi ja isä Näkkälän Rannu. Tämä viimeisin pentueeni on kuin yhteenveto kaikesta siitä, mihin olen kasvatustyössäni pyrkinyt: geenikannan ja poropaimennusominaisuuksien  säilyttämiseen. Tilko lunasti toisen toiveeni. Se osoitti erinomaista paimennustaipumusta ja palkittiin kunniapalkinnolla. Toivon, että tulevaisuudessa myös toinen toive täyttyy eli geenit saavat jatkoa. Ainakin toistaiseksi koko pentue, viisi poikaa, ovat olleet terveitä. Historiapentujen tarina ja taustat

Pororeissu Sattasvaaraan oli nostalginen paluu myös oman kasvatustyöni historiaan. No sehän oli odotettavissa jo edellisestä päivityksestäni Paluu Sattasvaaralle eli Porokoirakerhon historiaa
Toukokuussa tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun ensimmäinen Pilvipolun pentue syntyi eli aiheita muisteloihin kyllä riittäisi.

Kiitokset Porokoirakerhon puuhanaisille, tuomareille ja kaikille talkoolaisille (en mainitse nimiä, koska joku varmasti menisi väärin). Oli mukava nähdä parin vuoden tauon jälkeen, että poropaimennustaipumuskoe oli kehittynyt tarkoituksenmukaiseen, hyvään suuntaan. Kilpailussa oli mukana paljon hyviä, osaavia koiria ja niiden ohjaajia. Poromiehiä ja -naisia koirineen oli tullut eri puolilta Lappia. Kiitos Sattasniemen paliskunnalle ja poromiesperheille kisapaikasta ja hyvistä poroista. Porokoira koetaan tärkeäksi työkaveriksi ja sen käyttö on taas lisääntynyt.
Toukokuun Koiramme-lehdessä kerron poropaimennustaipumuskokeesta ja kilpailusta.

Pulmusparvet lehahtelivat tien varsilla siivittäen matkaamme. Kerkisiväthän ne Sattasvaaran poroaidallekin. Pulmusten myötä kiitos kuskeille ja mukaville matkakavereille Maritalle ja Sannalle sekä koirille Lillille ja Lunalle!