keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kolin vaaroilla kesäyönä kerran



Mitä voi tehdä marraskuussa, kun kaikki lumet ovat sulaneet ja ulkona on joko pimeää tai hämärää? Ei pulppua uusia ideoita eikä ole meneillään mitään projektia, johon voisi uppoutua. Aloin käymään läpi ja järjestelemään komeroita, hyllyjä ja laatikoita. Aloitin  vanhoiksi menneistä lääkkeistä. Ne oli helppo koota kassiin ja viedä apteekkiin. Samoin hylätylle tietotekniikalle löytyi kätevästi uutta käyttöä ja osa meni jätekeräykseen. Sitten ajattelin lajitella vanhoja valokuvia ja cd-levyjä.  Löysin CD:ltä valokuvia vuodelta 2008. Päällä luki yöretki Kolille kesäk. 2008. Sinnehän minä sitten eksyin: Kolin vaaroille kesäyöhön lapinporokoirani Pilvipolun Silvan kanssa.


Valokuvien myötä kuljin uudestaan ikimuistoisen retken. Asuin silloin vielä Kontioniemessä. Tulin iltakimpalla Kolille. Ensin Ollilaan kyyttöjä tervehtimään.Sukevalta tulleet kyyttörouvat tuijottelivat minua ja Silvaa uteliaina kesäillan valossa.



Tämä kuva Urpista on minulla makuuhuoneen seinällä.




Lehmien luota jatkoin Turulaan. Lampaat tervehtivät myös tuijotuksella.


Karjalanruusut kukkivat Vaaralan polun varressa.


Kolilainen ystäväni vei meidät autollaan Mustanaholle, jossa oli tarkoitus nukkua yön pimeimmät hetket. Mustanahollahan ei saa leiriytyä. Onko makuualustan ja pussin levittäminen ja kolmen tunnin yöunet leiriytymistä? Joka tapauksessa rikos on jo vanhentunut.



Iltanuotion virittelin  Likolahden nuotiopaikalle.



Yö sujui rauhallisesti Silvan nukkuessa kyljessäni.


Aamulla läksimme yhtä aikaa auringon kanssa nousemaan kohti Kolin vaaroja. Tarhapuron putouksen kohina oli vaimentunut sitten kevään.





Loistava Silva. Poseerauksen ajaksi irrotin hihnan valokukvamalliksi koulutetulta Silvalta. Muuten koira kulki taluttimessa niin kuin kansallispuistossa pitääkin.




Mäkrä aamuvalossa


Mäkränaho


Toivottavasti tämä yöttömän yön aikaan tehty retki antoi valoa syksyn kaamokseen. Itse ainakin viihdyin ja viipyilin noissa ihanissa tunnelimissa muistellen rakasta ystävääni, Silvaa.
Ehkä on viisaampi suraavaksi lajitella  vaatteet, että en taas eksy vanhoille kuvapoluille.

5 kommenttia:

  1. Pitkän eksymisesi ymmärtää hyvin, kukapa ei haluaisi tuonne uppoutua, kiitos kun jaoit tämän ihanan retken! Satumainen kesäyö.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta tarina-ja valokuvamatkasta :) Aivan valtavan kauniita maisemakuvia, ihan on postikorttiainesta. Näitä vois ihhailla vaikka kuinka kauan :)

    VastaaPoista
  3. Kauniit maisemat ja upea koira. Kuvista oikein huokuu juhannustunnelma. Karjalanruusukin oli minulle ihan uutta tietoa. Kyllä nuo kuvat saavatkin viedä ajatukset pois komeroiden siisteydestä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos! On se hienoa, että on tallessa paljon kuvia. Voi elää nuo retket uudelleen. Kuvien avulla palautui yksityiskohtaisia muistoja tunnelmasta ja ajatuksista. Elin uudestaan hetken, kun painoin kameran laukaisijaa.

    VastaaPoista
  5. Tuossapa lieneekin valokuvaamisen suurin anti ja tarkoitus, kuvien avulla mieli palaa jo miltei unohtuneisiin tunnelmiin väkevästi. Kyllä kesäyö luonnossa on ihana, vaikka löytyyhän marraskuustakin parhaimmillaan voimakkaitakin värejä, ei noitten kuvien mieleen tuomaa tenhoa voita mikään. Kiitos taas sinulle ja hyvää joulunodotusta !

    VastaaPoista