Iha outoi ihmisii ja tapoja Räpsööstä

Reposaari ja meri, ehtymätön aarrearkku, Eikan puisto, etualalla paarlastiniittyä taustalla kalasatama.

Reposaaresta on sanonta "Vaik kui kaukan ja iha outoi ihmisii". Räpsööläiset ovat ottaneet tämän tunnuslauseekseen ja vaalivat sitä ylpeydellä.

Reposaaren kadut ovat suoria ja leveitä. Jalkakäytävävia ei ole. Reposaarelaiset ovatkin tottuneet kävelemään keskellä katua. Minusta se kertoo myös räpsööläisten asenteesta ja itsetunnosta, joka minua kovasti viehättää.
Autot eivät ole tässä kaupunginosassa pääroolissa.Niiden sopii väistää. Täällä myöskin pihat  on rauhoitettu ihmisten oleskelupaikoiksi. Autot parkkeerataan yleensä kadun viereen. 

Reposaaressa lasten on turvallista liikkua. Pietan (2,5v) tämä kesän tärkeä juttu on punainen polkupyörä, jolla hän pyöräilee mummilaan ja jopa päiväkotiin toiseen laitaan Reposaarta.

Räpsööläinen siilikin tietää tavat

Pihapiirit on aidattu ja niiden välillä on korkeita tiilimuureja. Tiilimuurin yhteydessä saattaa olla ulkorakennuksia toisella puolella. Alkuun ihmettelin tätä rakennustyyliä. Sitten joku selitti, että aikanaan muurit rakennettin paloturvallisuuden takia. Vuonna 1852 Porin kaupungista tuhoutui suurin osa. Syynä pidettiin korttelien liian ahdasta rakentamista. Reposaaren kaava syntyi sen jälkeen. Tänne suunniteltiin leveät kadut ja tonttien välille rakennettiin palomuureja.

Räpsöön rantaparlamentti kokoontuu kesäisin  päivittäin, jos sää sallii. Siellä punnitaan ja pohditaan maailman asiat ja pidetään huolta oman saaren kulttuurista ja historiasta. Talvella kokoonnutaan puukoulukorttelissa Reposaari-talossa.

Reposaaressa on myös outoja kasveja. Painolasti- eli paarlastikasveiksi kutsutaan laivojen painolastinaan käyttämien maa-ainesten mukana levinneitä vieraslajeja. Niitä levisi Suomeen lähinnä purjelaivojen aikakaudella ennen 1900-luvun alkua. Suomessa eniten painolastikasveja on säilynyt Reposaaressa.

Rohtorasti

Reposaaresta on viimeisen sadan vuoden ajalta löydetty lähes 140 vierasperäistä kasvia, joista kaukaisimmat ovat tulleet Etelä-Amerikasta.Nykyään saaren painolastikasvustoon kuuluu yli 70 lajia, joista vuosittain tavataan n. 50.

Sirppimailanen

Reposaaren lajistoon kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi nuokkukarhiainen, rohtorasti, jaakonvillakko, valkomesikkä ja isomesikkä. (www.reposaari.net)

Nuokkukarhiainen

Nuokkukarhiainen on näyttävä, piikkinen kasvi. Sen lukuisat punaiset, joskus myös valkoiset tai vaaleanpunaiset kukkamykeröt nuokkuvat jo kukkavaiheessa. Nuokkukarhiainen on kaksivuotinen laji, jonka kasvupaikat vaihtelevat vuodesta toiseen. Lajin säilyminen Reposaarella on ensiarvoisen tärkeää, sillä tätä erittäin uhanalaista lajia ei enää tavata muualla maassamme. Lajin säilymistä edistää nk. hallittu hoitamattomuus.

Ennen kaikkea räpsööläiset tekevät tästä Porin kaupunginosasta erinomaisen omituisen. Hienona esimerkkinä nykyaikana harvinaisesta yhteisöllisyydestä on perjantaisin lämpiävä kyläsauna, joka välistä muuttuu joustavasti myös kulttuurisaunaksi.

Kiitos kysymästä, viihdyn erinomaisesti. Ehkä olen ihan outo 10 vuoden kuluttua.