Maatiaismuori muuttaa

Enää ei ole paluuta tähän. Olen onnellinen, että takana on elettyä elämää punaisessa mökissä koirien ja kissojen kanssa, kukkaniityllä lampaita ja kanoja paimentaen. Kortelahteen voin kuitenkin aina palata muistojen ja kuvien myötä.

Olen pahoillani, että blogiin kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Tilastoista kuitenkin huomaan, että ihmiset vierailevat sivuillani ahkerasti.Osa käy lukemassa ja katselemassa vanhoja juttujani, mutta osa varmasti käy kurkimassa, mitä minulle kuuluu. 

Kesällä kävin Unnan ja muiden pilvipolkulaisten kanssa Pohjolan lammastilalla paimennusharjoituksissa. Siellä saimme Unnan kanssa vähän verestellä muistoja. Unnalta sujui juokseminen huomattavasti paremmin.

Kiitos , tällä hetkellä melko hyvää. Sairasteleminen on toistaiseksi selätetty. Viimisen koronan podin heinäkuussa, mutta se oli vain tavallisen flunssan tasoinen. Reuma on pysynyt rauhallisena, joten olen voinut lääkärin valvonnassa vähentää lääkitystä niin, että vastustuskykyni paranisi.  Sauvakävely ja pyöräily Unnan kanssa sujuu mukavasti. Ne ovatkin minun parhaat kuntoilukeinoni.

Sairastelun aikana huomasin, että päivystyksessä käynnit ja muu hoito Reposaaresta käsin on autottomalle todella hankalaa. Kelataksit kulkivat huonosti ja elämä oli yhtä odottelua, mikä ei kuumetokkurassa ole mukavaa. Eikä asuntokaan portaineen ollut toimiva. Tulin siihen tulokseen, että minun on aika vaihtaa maisemaa. 

Niin kauan, kun jaksan, haluan reissailla. Reposaaresta matka Tampereelle bussilla ja junalla kestää suurinpiirtein yhtä pitkään kuin matka Tampereelta Ouluun. Tampereelta pääsee kätevästi kaikkiin suuntiin, mikä sopii hyvin lapinhullulle mieronkiertäjälle. Lapseni asuvat Porissa, Jyväskylässä ja Tampereella. Siis perheeni keskipiste on Tampereella. Siellä asuu myös siskoni. Ystäväni ovat ympäri Suomea, mutta uskon, että Tampereelle saan heidät usemmin vieraakseni.

Mistä löydän tarpeeksi ison asunnon, jotta kaksi keinuani mahtuvat sinne ja keinujat yökylään?

Asunnon löysin jo alkutalvesta, mutta se valmistuu vasta marraskuun lopulla. Päädyin asumisoikeusasuntoon, jonka saa haltuunsa paljon pienemmällä summalla kuin omistusasunnon. Näin minulla on varaa ottaa vähän tilavampi kolmio. Joulukuun alusta olen siis tamperelainen. Muutan Multisiltaan, joka on noin 8 km keskustasta Lempäälän suuntaan.

Tulevassa kotikorttelissa on kolme kerrostaloa, kaikki asumisoikeusasuntoja, eniten kaksioita ja kolmioita sekä muutama isompi perheasunto. 

Minulle tärkeitä plussia on maalämpö ja että ikkunoista näkyy puita. Minun huoneistoni on ekassa kerroksessa metsään päin.Sisko muuttaa toiseen kerrokseen. Päiväkoti vieressä ei minua häiritse, päinvastoin on hieno leikkipuisto lapsenlapsille lähellä. 

 Kävelytietä pääsee kauppaan ja bussipysäkille, matkaa  reilu 100m. 

Ikkunoista näkyvä pieni metsä on suojeltu liito-oravien kulkureittinä.

Vajaan kilometrin päässä on Peltolammin viihtyisä uimaranta.

Siitä lähtee leveät ulkoilupolut järven ympäri ja sen takana radan toisella puolella aukeaviin metsiin. Tällä hetkellä luonnonsuojelijat kamppailevat Lempäälän ja Pirkkalan välisen suuren metsäalueen puolesta, ettei sinne rakennettaisi moottoritietä. Minäkin olen allekirjoittanut adressin LemPi-metsän puolesta. Toivottavasti tämä kaikille Tampereen seudun asukkaille sopiva virkistysalue ja luonnonmetsä säilyy! Ensi kesänä aion mennä pyöräilemään sinne Unnan kanssa!

Onhan tämä aikalailla erilainen kuin minun aiemmat kotini. Otan mieluusti  haasteen vastaan tehdä tästä minun näköiseni. Katsotaan, miten Maatiaismuori sopeutuu betoniseinien sisälle! 

Se on moro!

P.S. Kuviani löytää enemmän instagramista käyttäjänimellä kirstihassinen.Mutta lupaan kertoa tännekin muuton edistymisestä ja sopeutumisestani Tampereelle.