Suruaikaa ja korona-aikaa

Viikko karanteenissa on kulunut. Sen aikana valmistauduimme sisarusten kanssa äidin hautaamiseen. Hautajaisista tuli hyvin erilaiset kuin olimme suunnnitelleet. Noin 50 kutsutun vieraan sijasta paikalla oli vain 4 äidin lasta ja yksi vävy. Vanhin veljeni katsoi viisaammmaksi seurata hautajaisia kotonaan. Lähetimme hänelle tilaisuuden videoina, äänitteinä ja kuvina. Seurakunnasta oli paikalla  pappi ja kanttori.

Pidimme tarkasti turvavälit. Henkinen tuki sisarusten välillä on kuitenkin vahva,

Siunaustilaisuuden jälkeen veimme muistokukat isän haudalle, jonne on haudattu myös isänäiti. Äidin uurna haudataan elokuussa, jolloin toivon mukaan voimme pitää myös muistotilaisuuden suuremmalle joukolle Joensuussa.

Muistelimme lapsuuttamme. Minä synnyin perheeseen toisena lapsena.  Äiti ja isä pitivät lapsistaan hyvää huolta.  Kasvatusperiaatteet olivat erilaiset kuin minulla, mutta olihan aikakin hyvin erilainen heti sodan jälkeen.

Äidin ja isoveljen kanssa kotimme rappusilla Rääkkylässä.

 Lapsuudenkoti ja erityisesti sen pihamaa koivuineen oli minulle rakas. Täällä leikittiin naapurin lasten kanssa päivät pitkät vinkkiä ja monia muita pihaleikkejä.

Tätä kissanpentua en muista. Käviköhän sille huonosti?

Kun olin 9 vuotias, sain pikkuveljen ja sitten vielä kahden vuoden välein kaksi pikkusiskoa. Vaikka pian sitten läksin opiskelemaan muualle, pikkusisarukset olivat minulle hyvin tärkeitä ja ovat edelleen.

Ulla Hassinen 10. 3. 1925-  25. 2. 2020

Kiitos , Äiti, elämästä, rakkaudesta, hoivasta ja ohjauksesta opiskeluun ja lukemiseen. Kiitos sisaruksista!

Muutosten helmikuu

Matkustin Porin  Reposaareen helmikuun loppupuolella. Sain heti esimakua tulevan kotikaupungin nopeasti vaihtelevasta säästä. Kuuntelin Tuuli-myrskyn yönä meren pauhua turvallisesti uudessa kodissani. Meren pinta kohosi uhkaavasti ja aamulla reposaarelaiset totesivat, että saaren kärjessä Merimestassa myrsky oli murjonut parkkipaikan asfalttia säpäleiksi. Merenpinta oli ollut korkealla pitkin länsirannikkoa.

Edellisenä päivänä oli tyttäreni Laura Liljan todella ajankohtaisen näyttelyn Ilmaisia ämpäreitä-avajaiset Poriginal-galleriassa. Installaatio lainatuista ämpäreistä ja vedestä käsittelee ilmastokriisiä, merenpinnan nousua ja turhaa muovin käyttöä.
Näyttelyesitteessä Laura  kertoo: "Kaikki mukana olevat ämpärit on lainattu ihmisiltä, yrityksiltä, oppilaitoksilta ja muilta kaupungin toimijoilta. Veden pinnan korkeus ämpäreissä, 20 cm, vastaa hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin ennustetta keskimääräisestä merenpinnan noususta vuodesta 2020 vuoteen 2050. Nousu on kiihtyvää, ilman järeitä ilmastotoimia se voi kohota jopa yli metriin vuoteen 2100 mennessä.

Myrskyn jälkeen seuraavana aamuna kävelin Lontoon hiekkarannalle. Taustalla näkyy Merimesta.

Vieläkin tuuli ujelsi korvissa ja vesi pärskyi aallonmurtajaa vasten.

Aamu valkeni keväisenä ja aurinkoisena Kirkkokadulla, uudella kotikadullani.

Ilokseni huomasin, että aamuaurinko paistaa ihanasti parvekkeelleni.

Lauran ja Pauliinan avustuksella sain ripustettua verhot alakertaan. Alkaa tuntua kodilta.

Maanataiaamuna sain puhelun, että äidin tila Joensuussa hoivakodissa oli romahtanut. Parin tunnnin päästä olin jo junassa ja alkuillasta Joensuussa, jonne olivat saapuneet myös pikkusiskoni ja veljeni.
Siskoni lauloi äidille tuttuja lauluja, minä luin runon Äidin sydän. Hoitajat sanoivat, että on tärkeää, että äiti kuulee äänemme. Niinpä juttelimme koko ajan ja muistelimme hänen elämänsä onnenhetkiä.

Äiti Ulla Hassinen lähti tuonilmaisiin tiistai-iltana 25. 2. Hän olisi täyttänyt maaliskuussa 95 vuotta.

Äidin elämän tärkein asia olivat lapset ja lastenlapset. Meitä sisaruksia on viisi ja lapsenlapsia neljätoista.  Kuvassa minä muutaman kuukauden ikäisenä äidin sylissä, vieressä isoveli Jorma ja isä Edvin.

Äiti toimi aikanaan Rääkkylän kirjastonhoitajana ja jäi eläkkeelle Joensuun kirjastosta. Hän johdatti meidät lapset ja varmasti sadat asiakkaansa kirjojen maailmaan. Kuvassa äiti kanssani vierailulla Botaniassa keväällä 2014.

Kolille oli poissaollessani tullut talvi takaisin. Niin eri askelissa kevät etenee Reposaaressa ja Kolilla.