Olen joutunut seuraamaan läheltä muiden murheita: nuoren työnhakua tässä markkinatalouden ruhjomassa yhteiskunnassa ja toisaalta vanhenemisen ahdistusta.
Syksystä selviää, kun etsii valonpilkahduksia. Niitä löytyy aina, kun on valppaana. Sekä luonnossa että omassa elämässä.
Tässä muutamia valonhetkiä tältä syksyltä:
Yksi vakiokuvauspaikkani on yläkerran ikkuna, josta avutuu maisema Käränkävaaralle. Lokakuun alussa lehdet olivat vielä enimmäkseen puissa. Usein usvapilvet peittävät vaaran näkyvistä.
Lokakuussa täydenkuun aikaan satoi lunta, joka pysyi maassa pari päivää.
Koti otavan alla
Närhi ensilumilla
Nyt on pari viikkoa maisema taas ollut enimmäkseen harmaa.
Linnut ovat maiseman iloisia väripyrähdyksiä.
Minuun on iskenyt neulomisen himo. Monta vuotta oikea käteni ei reuman takia ole taipunut puikon ympärille. Jätin hyvästit rakkaalle harrastukselle ja jaoin pois langat ja puikot. Nyt on tapahtunut ihmeparantuminen. Olen tilannut suomenlampaan ja kainuunharmaan lankoja lampureilta ja Pelson vankilasta, jossa on suomenlampaan geeenipankkikatras. Sieltä sain myös ruskean lampaan villaan. Villalampaiden myötä ajatukseni siirtyvät luontevasti seuraavan työni pariin.
