Kalottireitillä 2011

Kun en pääse Lappiin vaeltamaan, voin onneksi muistella viimeistä kunnon vaellustani elokuun lopulla 2011 Kilpisjärveltä Pitsusujärvelle Haltin lähistölle ja sieltä Lossujärven kautta Norjan puolelle tien varteen, josta palasimme taksilla Kilpisjärvelle. Kaikkiaan vaellus kesti 7 päivää. Yksi yö teltassa, loput varauskämpissä.

 Vaellusporukkamme lapinkoira Mökö, Anne, Sirpa ja minä.

 Saana jäi taakse.

 Ensimmäinen yö Saarijärvellä.

 Saarijärven kämppä

 Toinen yö Suonjarjohka

 Syödessämme saimme ihailla ikkunasta porojen ohimarssia.

 Kivikkoiset reitit olivat rankkoja

 Meekonpahtaa kohti

Saivaara. Tänne voisin vaikka lentää 70-vuotisjuhliini, jos ei kunto enää riitä vaeltamiseen.

 Meekonjärven kämppä

 Pitsusjärvi

 Pitsusjärven kämppä

 Paluumatkalla Vuomakasjoen ylitys

 Urttashotelli

 Viimeinen yö Lossun kämpällä

Sateesta ja liukkaista kivistä huolimatta saavuimme tilatulle taksille ajoissa.
Unohtumaton reissu, kiitos vaelluskaverit!

Käsivarren Kalottireitillä ja poropoluilla

Päivitin Käsivarren vaelluksen elokuun lopulta vuonna 2011. Tämä suakkuna oli vanhassa blogissani vuodatus.netistä, josta kuvat hävisivät. Tämä on viimeisin kunnon vaellukseni. Haaveena on taas heittää rinkka selkään.

Paasto on sujunut hyvin. Nyt on neljäs päivä menossa ja olen päässyt myös kahvista eroon.

Kolme naista Anne, Sirpa ja Kirsti sekä yksi lapinkoira Mökö lähtivät reippaasti Kilpisjärveltä Käsivarren tuntureille kohti Haltia. Päämäärmme oli tunturissa vaeltaminen nauttien maisemasta, hiljaisuudesta ja irtiotosta arjesta. Haltin huipulle pyrimme, jos sää sallii ja kunto kestää.

Cahkaljärveen kuvastuva Saana näkyi takanamme koko ensimmäisen päivän kivikkoista Kalottireittiä kulkiessamme.

Illalla saavuimme Saarijärven kämpälle.

Tässä maiseman valotulituksessa matkan vaivat ja kipeät reisilihakset unohtuivat.

Poroja vaelsi suurina laumoina vastaamme.

Välillä polku oli melkoista kivilouhikkoa.

Kuonjarjoen kämpälle saapuessani reisi- ja pakaralihakseni olivat niin kipeät, että ihmettelin, miten seuraavana päivänä kävelen. Uinti kylmässä joessa on paras konsti jomotukseen. Porot seurasivat pulikointiani.

Sirpan kokkaama kanarisotto maistui niinkuin kaikki muutkin ruuat. Ruokaillessamme seurasimme ikkunasta porojen ohimarssia.

Seuraavana aamuna olinkin reippaana jatkamassa matkaa. Rinkan ja kameralaukun painoon alkoi tottua ja lihakset olivat vertyneet.

Kivikkojen välillä oli myös kauniita jokilaaksoja.

Meekon pahta etualalla. Halti siintää taivaanrannassa Ridnicohkkan vasemmalla puolen.

Saivaara ja huoltoreitillä kiertävä helikopteri.

Meekon maja ja uupunut vaeltaja.


Ilta Meekon majalla.

Tapani mukaan heräsin varhain aamulla. ja aina se palkitsee. Meekon putous.

.

Taustalla Saivaara.

Seuraavana päivänä vaelsimme hieman kosteassa säässä Pihtsusjärven kämpälle

Minä ja Sirpa lepäilimme seuraavan aamupäivän kämpällä ja keräsimme voimia loppurutistusta varten, Anne kipaisi Haltin huipulla.

Ylitimme Vuomakasjoen  ja yövyimme poliisien kämpän pihalla teltoissa.

 Vuomakasjoki

Aamu ei oikein valjennut, vaan oli harmaata ja sateista. Urttashotelli tarjosi virkistävän taukopaikan.

Viimeisen yön vietimme Lossun kämpällä porot seuranamme.

Viimeinen rutistus Norjan puolella odottavalle taksille.