maanantai 8. tammikuuta 2018

Tykkyjen vaarallinen kauneus




Kolin kansallispuiston puut ovat kokeneet tänä talvena kovia. Jo ennen vuodenvaihdetta lunta satoi paljon. Kunnon pakkasia ei kuitenkaan ollut. Yli 200 metrin korkeudessa vaaroilla nuoskalumi jäätyi puidem oksille ja sitä tuli koko ajan lisää.  Kun maa on märkä ja roudaton, puut kaatuivat ja voivat edelleen  kaatua juurineen raskaan lumitaakan alla.




Kolin kansallispuiston polut jouduttiin uuden vuoden jälkeen sulkemaan, koska niin paljon puita kaatui reiteille ja koko ajan on vaarassa, että puita sortuu lisää tai raskas lumikuorma romahtaa kulkijan niskaan.


Retkeilijöiden on syytä tarkkaan miettiä, missä on turvallista kulkea. Onneksi nyt on luvattu pakkassäitä. Pakkaslumi on kevyempää ja toivotaan, että puut jaksavat kantaa taakkansa, kunnes kevätaurinko sen sulattaa.


Loppiaisena opastin vierailulle tulleet siskoni Ukon huippua kohti. Tiesimme kyllä kulkevamme pinellä riskillä. Painavat tykkykuuset huojuivat raskaasti tuulessa.






Kaikkia kaatuneita puita ei poluilta ole pystytty raivaamaan.




Huipulla! Onhan tämä maisema pienen riskin arvoinen.










Alaspäin oli välillä turvallisinta tulla pyllymäkeä.






Mitenkähän maisemat ovat muuttuneet poluilla Akalle, Pahalle ja Mäkrälle? Se nähdään tulevilla retkillä.
Kolin jouluajan tykkyjä 7 vuoden takaa Tykky, talven taakkaa ja taidetta

maanantai 1. tammikuuta 2018

Ylistys talvelle ja lapinporokoirille


Palaan muistoihin kuuden vuoden taakse, jolloin minulla oli lapinporokoirat Pilvipolun Silva ja Pipariakka.  Kuvat lumikenkäretkeltä, jonka tein Silvan ja Piparin kanssa kotivaaralleni Käränkälle. Sen korkeus on yli 300m. Alhaalla pilkottaa koti kultainen.


Silva, 12v.


Läksimme liikkeelle ennen auringonnousua. Talvi oli silloinkin luminen. Kunnon porokoiraa ei umpihanget haittaa.


Kun pääsimme ylös vaaran laelle, päivä alkoi kirkastua.






Porokoira kauneimmillaan omassa elementissään.


Pipari, 7v




Aurinko synnytti Pielisen ylle hienon halon.


Silvan tuhkat levitettiin seuraavan talvena Käränkän rinteille.   Piparin tuhkat sirottelin viime vuonna Kortelahden kotisuolle Käränkälammelle.


Kun mietin omaa vanhenemistani,  toivon, että lapseni näyttävät näitä kuvia minulle sitten, kun en ehkä itse enää muista katsoa. Näiden kuvien onnellisuuus ei koskaan katoa.



perjantai 29. joulukuuta 2017

Hevosten joulupuuhat


Pohjois-Karjalassa on ollut valkoinen joulu. Lumesta on ollut paljon iloa jos vähän harmiakin sähkökatkosten takia. Nautitaan nyt kuitenkin siitä, että lunta riittää ja suomenhevosella pääsee vaikka umpihankeen!


Kuvasin Pihamäen tallin suomenhevosia joulupuuhissaan Kontiolahden Romolla. Hevosten  tärkeät työt ratsastuksen lisäksi olivat joulukuusten haku noin  viiden kilometrin päästä. Vauhdilla mentiin metsäteitä ja välillä umpihangessakin.


Tapanina  Pihamäessä järjestettiin perinteiset tapaninajelut, jossa vieraili kymmeniä kyydättäviä. Hommissa olivat mukana I-palkinnon työhevostamma Pihan Alma ja ruuna Pihan Valo eli Vallu sekä shettisponi, menestynyt raviponi Ykä. Ohjastajina Janne,Tiina ja Liina Kuosmanen sekä Paula Holopainen.


Janne ja Alma lähtivät innoissaan joulukuusen hankintaan


Liina ja Vallu myös


Lapinporokoira Rannukin halusi mukaan















Tapanina Vallu taas innokkaana töihin


Ykä-poni






Kilisee, kilisee kulkunen
helkkyen, välkkyen.
Kilisee, kilisee kulkunen
loistehessa nietoksen.