 |
| Kuvissa Tuike Lehdon Sisu Miina ja sen kuusiviikkoiset pennut |
Kotimaisen, valkokirjavan maatiaispystykorvan tie rotukoiraksi on samantapainen kuin suomalaisen korpiseudun pieneläjän. Elämisen ehtoja ja arvostusta piti hakea ensin siirtolaisena Ruotsin puolelta.
Tilkkuturkki jäi suomenpystykorvan varjoon
Suomen pohjoisissa havumetsissä on vuosisatoja raikunut pienen, terhakan pystykorvan haukku metsästäjän korvaamattomana apuna. Tästä koirakannasta jalostettiin Suomen kansalliskoira suomenpystykorva. 1800-luvun lopulla laaditussa rotumääritelmässä rajattiin valkokirjavat tilkkuturkit pois ja suomenpystykorvan väriksi tuli tiukasti yksivärinen kellan- tai punaruskea. Valkokirjava paperiton pystykorva sinnitteli metsästäjien kumppanina 80 vuotta ennen kuin se hyväksyttiin rotukoiraksi.
Pohjanpystykorvan alkuperäinen levinneisyysalue on käsittänyt pohjoisen havumetsävyöhykkeen länsiosat suunnilleen Venäjän Vienanjoelta Atlantin rannikolle. Tällaisia pieniä metsästyspystykorvia on ollut olemassa vuosituhansien ajan. Luonnonvalinta jätti sukua jatkamaan vain ne yksilöt, jotka pärjäsivät pohjoisen metsien ankarissa oloissa ihmisen kumppanina.
Pohjanpystykorvaksi Ruotsin kautta
Ruotsissa kirjava, pieni, pystykorvainen metsästyskoira huomattiin jo 1900-luvun alussa, mutta kiinnostus hiipui. Rodun rippeet koottiin uudelleen ja vuonna 1967 Ruotsin Kennelliitto hyväksyi norbottenspetsin rotumääritelmän. Tämän jälkee Ruotsissa aloitettiin rotuunotot, joissa hyväksyttiin rotuun satakunta maatiaiskoiraa. Osa koirista oli Suomen puolelta. Suomen Kennelliitto kiinnostui norbottenspetsistä vasta, kun Ruotsin Kennelliitto ehdotti yhteistyötä vuonna 1973. Tällöin hyväksyttiin ruotsalaisten laatima rotumääritelmä ja rotu sai suomenkieliseksi nimekseen pohjanpystykorva. Hieman ristiriitaisesti suomalaisen pienen metsätyskoiran rodun kotimaaksi merkittiin Ruotsi.
Koirarotujen terveyden ja jalostamisen kannalta on tärkeää, että rodut ovat geneettisesti monimuotoisia. Jos rodun perimän monimuotoisuusaste on pieni, ei myöskään jalostuksessa enää ole valinnanvaraa.
Suomalaiset koirarodut olivat vuonna 2013 mukana geenitutkimuksessa, jossa kartoitettiin eri rotujen monimuotoisuutta. Tässä tutkimuksessa todettiin, että verrattuna muihin kotimaisiin metsästyskoirarotuihin pohjanpystykorva on selkeästi monimuotoisin. Vaikka rotu on jalostettu pienestä määrästä kantakoiria, niiden perimä on todennäköisesti ollut rikas. Näinhän on monella maatiaisrodulla, jotka ovat kehittyneet pikkuhiljaa osittaisella luonnonvalinnalla rankoissa oloissa. Edelleen jatkuvat rotuunotot tuovat myös monimuotoisuutta koiran perimään. Näin saadaan "uutta verta" kantaan.
Pohjanpystykorvalla ei ole rasitteena mitään laajalle levinnyttä perinnöllistä sairautta. Jonkun verran on silmäsairauksia ja epilepsiaa. Näiden muutamien sairauksien leviämiseen saattaa yhtenä syynä olla niin sanottu matadorijalostus. Valitettavasti myös osa pohjanpystykorvakasvattajista on suosinut siitosvalinnoissa liikaa samoja metsästyskokeissa ja näyttelyissä menestyneitä uroksia. Rodun terveyden ja monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää käyttää siitokseen koko koirakantaa mahdollisimman laajasti.
Reipas metsästys- ja perhekoira
Rotumääritelmän mukaan pohjanpystykorva on väritykseltään puhtaanvalkoinen ja laikut ovat aina selvästi erottuvia ja hyvin jakautuneita. Laikkujen ihannevärit ovat kaikki punaisen ja keltaisen sävyt. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 45 cm ja nartuilla 42 cm.
Luonteeltaan pohjanpystykorva on innokas, eloisa, ystävällinen ja itsevarma. Olemukseltaan pohjanpystykorva on tarkkaavainen, peloton ja hyvin ketterä.
Pohjanpystykorva on puuhun lintua haukkuva koirarotu, joka haukullaan ilmaisee, missä riista kulloinkin on. Nykyisin rotua käytetään etupäässä metsäkanalintujen (metso, teeri ja pyy) metsästykseen, mutta alun perin se on ollut monenviljan koira, jota on lintujen lisäksi käytetty myös turkisriistan metsästykseen. Osa on harjaantunut jopa hirven ja karhun pysäyttämiseen.
Eloisasta luonteestaan huolimatta pohjanpystykorva on tottelevainen ja sopeutuu hyvin myös taajama-alueille sekä perhekoiraksi. Sen suosio onkin viime vuosina tasaisesti kasvanut, vaikkakin sen ensisijainen käyttötarkoitus onkin metsästys.
Kevään kuluessa blogissani tutustutaan kaikkiin suomalaisiin alkuperäisiin koirarotuihin.
Pikinokka, punaturkki, aito suomalainen
Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat
Kotisivuillani esitellään perusteellisesti kaikki kotimaiset koirarodut ( päivitetty vuoden 2020 alussa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti