keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Mansin ja Rannun pojat lapinporokoirarekisteriin

Iloiset uutiset Pilvipoluilta jatkuvat


Jero sai viralliseksi nimekseen Pilvipolun Velho-Luuhki 


Kun Mansi hyväksyttiin lapinporokoirarotuun, pääsivät myös sen ensimmäiset pennut rotuun. Tämän pentueen tein 2015 varmistaakseni Mansin suvun jatkumisen. Isänä pentueessa oli Näkkälän Rannu, joka hyväksyttiin rotuun 2017. Nyt Mansin ja Rannun pojat ovat kolmivuotiaita ja nekin saavat nyt rekisteripaperit.


Tilko eli virallisemmin Pilvipolun Velho-Tilko tapasi emonsa Mansin  poroaidalla. Tilko palkittiin edellisenä vuonna kunniapalkinolla poropaimennuskokeessa. Nyt emo suoritti saman kokeen ja paimennustyyli oli hyvin samanlainen. 

Aikanaan nimesin pentueen Historia-pentueeksi, koska sukutauluun sisältyy paljon porokoirien historiaa. Pennut saivat nimensä maineikkaiden saamelaisten porokoirien mukaan, jotka löytyvät niiden sukutaulusta.
Tätä pentuetta ei olisi syntynyt ilman yhteistyötä edesmenneen FL Aila Korhosen kanssa. Aila tarjosi minulle siitokseen kasvattinsa Tilkon. Ilman Aila Korhosen perusteellista työtä meillä ei myöskään olisi nykyisenlaista lapinporokoiraa. Hän vaikutti hyvin ratkaisevasti 1970-luvun alussa omalla kasvatustyöllään ja perusteellisella tutkijanasenteellaan, että lapinporokoira säilyi aitona porokoirien jälkeläisenä. Hän esimerkiksi erotteli silloisesta lapinporokoirarekisteristä kukonharjulaiset, joiden taustat olivat epäselvät. Aila itse kasvatti 70-luvulla lapinporokoiria kennelnimellä Velho.  Aila oli toinen Porokoiratutkimuksen (1974-84) tekijöistä. Minulle oli hyvin antoisaa ja merkittävää tutustua Ailaan ja tehdä hänen kanssaan yhteistyötä vuosituhannen vaihteessa. Merkittävin yhteistyöprojekti Tilkon jälkeläisten lisäksi oli  Porokoiran Tarina, joka julkaistiin Koiramme-lehdessä 3/2001. Sieltä voi lukea tarkemmin myös Aila Korhosen osuudesta porokoirien historiaan.

Porokoiran tarina
Aila kertoi Tilkon isästä Sahfista, että se teki elämäntyönsä Muonion paliskunnassa. Useammankin lausunnon perusteella oli palkisen paras porokoira monet vuodet. Aila halusi sen siitokseen, koska se oli todella viehko ja älykäs.  Taempana sukutaulussa oleva Tilkku Raittijärveltä oli myös varsin maineikas porokoira ja hyvä periyttäjä. Yhteenvetona Aila toteaa omista kasvateistaan, että tässä on syntynyt useita sukupolvia koiria alkaen kuudesta koirasta: kanta-Pikestä, Jehusta, Karhu-Mustista, Tilkusta, Luuhkista ja Runnesta. Jehu oli työkoira. Karhu-Mustia ei paljon porotyössä käytetty eikä Runneakaan. Tilko ja Luuhki  olivat ykkösluokan maatiaistyökoiria. Ailan mukaan niiden jälkeläisissä on viisitoista todella kovan luokan työkoiraa. Porokoiratutkimuksessa siitosvalinnan ainoa peruste oli osoitettu ansioituminen porotyössä. Nartulla se tarkoitti, että pentueveli osoitti kykynsä työssä. Narttupennut jäivät etelään sijoitukseen ja siitokseen.
Näma maineikkaat koirat, jotka ovat siis Mansin suvussa, olivat myös Ailan oman kasvatustyön perusta Velho-kennelissä. Siksi haluan kunnioittaa Aila Korhosen muistoa, liittämällä Velho-nimen Historiapentujen nimeen.
Mansin ja Runnen jälkeläiset saavat virallisiksi nimikseen:
Pilvipolun Velho-Sahfi, Pilvipolun Velho-Tilko, Pilvipolun Velho-Pilkki, Pilvipolun Velho-Luuhki ja Pilvipolun Velho-Runne.


Pojat ovat nyt kolmivuotiaita,  terveystutkimuksia on jo suoritettu. Silmät tarkasrtettu kolmelta ja kaikilla ok. Luonteet ovat reippaita  ja pojat  tulevat  hyvin juttuun myös muiden urosten kanssa.



Mansi ja pojat koiranetissä
Täältä löytyy kuvia kaksivuotiaista Velho-pojista
Koira, joka vaeltaa kanssasi



2 kommenttia:

  1. Kiitos! Mukava oli saada tämä pitkä projekti onnelliseen päätökseen.

    VastaaPoista