sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kuikkien syystanssi



Kortelahden syksyn äänimaisemaan kuuluvat kuikkien haikeat huudot. Kuikkapariskunta poikasineen viipyilee lammella. Nähtävästi poikanen ei ole vielä valmis muuttomatkalle.


Pari päivää on satanut, välillä rankastikin. Silloin mieli helposti masentuu. Mietin, että tätä se on taas monta kuukautta eteenpäin. Tänä aamuna oli vaihteeksi poutaa ja melko tyyntä. Viileä syysaamu kuitenkin houkutteli jäämään sisälle ja tappamaan aikaa jonninjoutavalla kuten netissä surffailemalla. Mutta koska en syö mielialalääkkeitä, minun on parasta ottaa alkavaan masennukseen ulkoilmapilleri. Niinpä pakotin itseni lammelle, jossa aurinko oli juuri nousemassa ja usva hälvenemässä. Otin mukaan kameran pisimmän putken siinä toivossa, että  kuikkapariskunta poikasineen ilmestyisi näkyviin ja että auringonvaloa riittäisi sen ajan. Tummat pilvet olivat jo vyörymässä lännestä. Istuin hiljaa matalassa retkituolissani lammen partaalla suon reunassa. Tuuli tanssitti usvahattaroita lammella.


Säpsähdin, kun yhtäkkiä huomasin parven kuikkia uivan  rivissä minua kohti.



Kuikat olivat nähtävästi kokoontuneet lähilammilta. Ne aloittivat syystanssin viileässä vedessä.











Tämä kokemus kannattelee minua taas monta pimeää päivää eteenpäin.

Kiitos kuikat taas kerran! Tätä odotellessa kuikan kihlajaiset

3 kommenttia:

  1. Hienot kuikka- ja maisemakuvat. Kaunis oli Pohjois-Karjalan aamu tänään. Yö taisi olla jo hieman pakkasen puolella. Itsekin vietin siellä viikonlopun. Niihin maisemiin ei kyllästy ikinä. Hiljainen istumisesi kannatti taas.

    VastaaPoista
  2. Upeat kuvat. Tuo tunnelma luonnossa on varmaan ihan lumoava.

    VastaaPoista