Tyrninpunainen iltarusko Reposaaressa
Näistä maisemista tulee jokapäiväinen lenkkimaastoni koirien kanssa ensi keväänä.
Olen aiemminkin sanonut, että on lähdettävä silloin, kun se on parasta. Jäin eläkkeelle työstä, jota rakastin. Sain sijalle työn, joka on intohimoni.
Lähden Kortelahdesta ja Kolilta, joita rakastan. Ei täältä voi muuttaa kovin moneen paikkaan Suomessa.
Muutan Porin Reposaareen. Vuonna 2016 se valittiin Suomen parhaaksi kaupunginosaksi.
Reposaari sijaitsee ikivanhan merenkulkureitin varrella Meri-Porissa. Noin tuhannen asukkaan merihenkinen puutalokaupunginosa tunnetaan myös lempinimellä Räpsöö.
Reposaari on omaleimainen, tiivis ja yhteisöllinen pienoiskaupunki. Pituutta saarella on noin kolme kilometriä ja leveyttä puoli kilometriä.
Reposaaressa on kesäisin monenlaisia tapahtumia kuten Avoimet pihat, Tour de Räpsöö (hattupyöräily naisille), kulttuurifestivaali Reposfääri. Olin vierailulla viime kesän Avoimilla pihoilla. Muutto lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia oli jo silloin haaveissa. Katselin keltaista pientä taloa Kirkkokadulla. Tuumasin, että tuo olisi sopivan kokoinen ja muutenkin minun oloiseni talo.
Nyt olen tehnyt vuokrasopimuksen keltaisesta talosta. Pietan kotiin on matkaa kaksi korttelia. Mummila on kipaisumatkan päässä.
Aamukaffeet parvekkeella sitten joskus, kunhan olen saanut kaikki muuttoon liittyvät asiat Kolilla järjestettyä. Seurallinen Sulevi-kukko kanoineen varmaan viihtyisi Reposaaressa, mutta kaikki eivät ehkä rakastaisi aamuista kukonlaulua niin kuin minä. Maatiaiskanoilleni on siis löydettävä uusi koti. Kissani Liinu ja Maija ovat tottuneet maalaispihan vapauteen eivätkä olisi onnellisia sisäkissoina. Muuttoon sisältyy paljon pohdittavaa, järjestettävää ja luopumista.
Katsotaan nyt, mihin tämä muutto johtaa. Toivottavasti en joudu sanomaan: Happamia, sanoi Kettumuori tyrnimarjoista. Toisaalta eikö tyrni ole hieman hapan? Sitä kasvaa tulevalla pihallani Reposaaressa.
