Minä opin aikanani tunnistamaan kotoiset lintulajimme Kortelahden oman pihan talviruokinnalla. Nyt huomasin, että alan unohdella nimiä. Niinpä kaivoin vanhoja kuvia Kolin ajoilta 2010-luvulta. Kortelahdessa minulla oli ruokintapaikka mielestäni maailman kauneimmalla paikalla: mökin takapihalla suurten koivujen katveessa, taustalla Käränkävaara, jonka aamun valo maalasi satumaisin sävyin.
Punatulkku pakkasaamuna. Punatulkku oli vakiovieras ja iloinen parvi oli talvipäivän piristys.
Talitinttejä oli eniten. Ne olivat ahkeria puurtajia, jotka hyödynsivät tarkkaan lyhyen päivän.
Muutin Kortelahteen 2009. Ensimmäisinä talvina hömötiainen oli varsin yleinen vieras, mutta kymmen vuotta myöhemmin harvinaisuus.
Sinitiaiset ja viherpeipot olivat lähes jokapäiväisiä ruokavieraita.
Ruuasta käytiin tiukkoja keskusteluja oravien kanssa.
Närhi on korea ahmatti. Niitä Kortelahdessa oli runsaasti.
Harmaapäätikka oli varovaisempi. Se oli kuitenkin joka talvinen vieras ja pesi pihametsikössä.
Keltasirkut, pikku auringot, lehahtivat parvina sirkuttaen ruokailemaan. Ne ilmestyivät yleensä kevättalvella ja siivittivät kevään odotusta.
Tyylikkäät tilhit viihtyivät muutaman päivän ja sitten parvi lehahti jonnekin muualle.
Yllätysvieraita!
Värikkäitä vieraita.
Nyt mietiskelen, että jos laittaisin talviruokinnan tänne Reposaaren pihaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä vieraita saisin pihalleni täällä. Ainakin varpusia, joita Kolilla oli harvoin. Täälllä talvehtii myös mustarastaita ja kottaraisia.
