Minä opin aikanani tunnistamaan kotoiset lintulajimme Kortelahden oman pihan talviruokinnalla. Nyt huomasin, että alan unohdella nimiä. Niinpä kaivoin vanhoja kuvia Kolin ajoilta 2010-luvulta. Kortelahdessa minulla oli ruokintapaikka mielestäni maailman kauneimmalla paikalla: mökin takapihalla suurten koivujen katveessa, taustalla Käränkävaara, jonka aamun valo maalasi satumaisin sävyin.
Punatulkku pakkasaamuna. Punatulkku oli vakiovieras ja iloinen parvi oli talvipäivän piristys.
Talitinttejä oli eniten. Ne olivat ahkeria puurtajia, jotka hyödynsivät tarkkaan lyhyen päivän.
Muutin Kortelahteen 2009. Ensimmäisinä talvina hömötiainen oli varsin yleinen vieras, mutta kymmen vuotta myöhemmin harvinaisuus.
Sinitiaiset ja viherpeipot olivat lähes jokapäiväisiä ruokavieraita.
Ruuasta käytiin tiukkoja keskusteluja oravien kanssa.
Närhi on korea ahmatti. Niitä Kortelahdessa oli runsaasti.
Harmaapäätikka oli varovaisempi. Se oli kuitenkin joka talvinen vieras ja pesi pihametsikössä.
Keltasirkut, pikku auringot, lehahtivat parvina sirkuttaen ruokailemaan. Ne ilmestyivät yleensä kevättalvella ja siivittivät kevään odotusta.
Tyylikkäät tilhit viihtyivät muutaman päivän ja sitten parvi lehahti jonnekin muualle.
Yllätysvieraita!
Värikkäitä vieraita.
Nyt mietiskelen, että jos laittaisin talviruokinnan tänne Reposaaren pihaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä vieraita saisin pihalleni täällä. Ainakin varpusia, joita Kolilla oli harvoin. Täälllä talvehtii myös mustarastaita ja kottaraisia.
Upeita kuvia! Ihania värikkäitä lintuja. Tulee ihan ikävä tuota auringonpaistetta, jota ei ole taas näkynyt.
VastaaPoistaSaa nähä onko tässä asunnon takapihalla tapana ruokkia lintuja. Tekisi mieli kyllä.
Ihanat kuvat. Töyhtötiainen on ihan huippukuva!
VastaaPoistaKottarainen on ihan huippu. Kun muutin Tyrväälle laitoimme pönttöjä ja niitä pesi ihan pihakoivussa. Matkivat kaikkia ääniä. Joita eivät meillä olleet kuulleet, talvipaikoillaan oppineet. Kanan kotkotusta ja piipaa autoakin. Mutta sitten ne loppuivat. Vaikka meillä oli vielä laiduneläimiä ja pönttöjäkin, ei yhden yhtäkään kottaraista enää tullut. Mustarastaita on ollut nyttemmin joka talvi, nytkin ainakin 6 urosta ja pari akkaa.
VastaaPoistaOi että, miten upeat kuvat jälleen! Nuo keltasirkut ovat tosiaan kuin pieniä aurinkoja, kevättalven kaunistuksia. Punatulkkuja en ole nähnyt yli 10 vuoteen ainuttakaan, sitä ennen aina muutamia tässä omalla ruokinnallakin kävi.
VastaaPoistaMinua surettaa, kun 15 vuotta olen tässä meidän takapihalla ruokkinut lintuja, kuten muutama naapurimmekin, mutta nyt se on kielletty, koska rotat ovat saapuneet riesaksemme. Ikävä lintujen laulua, ja olihan niitä tosi ihana seurata, sekä bongailla eri lajeja.
Kottaraiset olivat minun lapsuuteni linnut. Rääkkylässä niitä pesi kotipihan koivuissa. Kolilla en niitä nähnyt. Siksi ilahduinkin , kun kottaraiset saapuivat tänne Räpsööseen suurin joukoin keväisin. Talviruokintani ei taida onnistua, jos en keksi naakkojen pitävää ruokintasysteemiä. Täällä on hyvin aktiivinen naakkaparvi, joka keksii ja syö suihinsa kaiken tarjoilun.
VastaaPoista