Tunnetko sinäkin joskus suloisen kipeää kaipuuta johonkin paikkaan? Minulla on ikävä tunturimaisemiin. Tajusin, että viimeisestä Lapin matkastani on kulunut jo yli kaksi vuotta. Kuusamon ja Paanajärven matkat ovat kyllä toimineet hyvin korvikkeina tai enemmänkin. Mutta sinisinä siintävät tunturit, voi kuinka niitä on ikävä!
Pallastunturit ja Pallasjärvi
Läksin virtuaalimatkalle selaillen vanhoja kuvia. Lokakuussa olen käynyt vain kaksi kertaa Lapissa.Viimeksi 2011, jolloin matkakumppanina ja autokuskina oli ystäväni Pike.
Limingan niityillä vastaamme tulivat valtavat joutsenparvet.
Savolais-hämäläinen kansanrunossa kuvaillaan lokakuuta:
Lokakuu ei ole jokakuu:
Päivät pienet pilvelliset,
yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla,
talvi joutsenen takana.
Joutsenet jatkoivat etelään, me matkasimme pohjoiseen Pallasjärven rantaan.
Punaisen Hiekan autiotuvalle
Pallastunturit lokakuun illasta aamuun
Matkan kruunasi päivä Kuivasalmen paliskunnan Pursun poroerotusaidalla Paljakassa.
