Tunnetko sinäkin joskus suloisen kipeää kaipuuta johonkin paikkaan? Minulla on ikävä tunturimaisemiin. Tajusin, että viimeisestä Lapin matkastani on kulunut jo yli kaksi vuotta. Kuusamon ja Paanajärven matkat ovat kyllä toimineet hyvin korvikkeina tai enemmänkin. Mutta sinisinä siintävät tunturit, voi kuinka niitä on ikävä!
Pallastunturit ja Pallasjärvi
Läksin virtuaalimatkalle selaillen vanhoja kuvia. Lokakuussa olen käynyt vain kaksi kertaa Lapissa.Viimeksi 2011, jolloin matkakumppanina ja autokuskina oli ystäväni Pike.
Limingan niityillä vastaamme tulivat valtavat joutsenparvet.
Savolais-hämäläinen kansanrunossa kuvaillaan lokakuuta:
Lokakuu ei ole jokakuu:
Päivät pienet pilvelliset,
yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla,
talvi joutsenen takana.
Joutsenet jatkoivat etelään, me matkasimme pohjoiseen Pallasjärven rantaan.
Punaisen Hiekan autiotuvalle
Pallastunturit lokakuun illasta aamuun
Matkan kruunasi päivä Kuivasalmen paliskunnan Pursun poroerotusaidalla Paljakassa.
Hienot on maisemat! Vilunväreet vain tuli noista lumisista huipuista.
VastaaPoistaMulla on kaipuu jonnekin Orkney-saarille, minne joutsenetkin menevät talveksi ja ruoho on vihreää koko talven ♥
Minä onnellisena noissa kotoisissa maisemissa asustelen paljon. Ikkunastakin tunturia näkyy. Pidän erityisesti nykyisin loka-marraskuusta täällä. Eilen jäätiin Hallan kanssa kahden, vähän aikaa menee taas totutteluun päivän rytmiin kaksin.
VastaaPoistaAivan menee sanattomaksi........kuvia katsellessa
VastaaPoista