keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Porokoira Háldi ja paimenkissa Nipsu

On mukava huomata, että oma kasvatti on päässyt juuri oikeaan paikkaan.


Kolmivuotias lapinporokoira Háldi elää maalla perheensä, lampaiden, kanojen, metsästyskoirien ja kissan kanssa. Háldi avustaa innolla emäntäänsä Terhiä kaikissa tilan töissä.


Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi on rotuun otettujen Unnan ja Pilvipolun Eemelin tytär, poropaimenten sukua.







Paimenkissa Nipsu osallistuu innokkaasti Háldin apuna paimennushommiin. Nipsun mielestä lampaat ovat monella tapaa mukavia ja hyödyllisiä kavereita. Niitä voi vähän säikytellä ja pakkasella voi lämmitellä niiden selässä. Nipsun tempauksia on mahdollista seurata instassa @paimenkissanipsu.




Nipsu on leikattu kolli. Ulkonäön ja humoristisen elämänasenteen se on perinyt isoisoäidiltään Maatiaismuorin Hillalta. Se on Kuosmasen Tiinan kasvatti ja sen toinen nimi onkin Kuosmanen. 




Kiitos Terhi, Haldi ja Nipsu! Olipa virkistävää nähdä ja kuvata kunnon maatiaiselämää!

maanantai 21. marraskuuta 2022

Metsäpeuran mailla



Minulla on ollut vuosia haave nähdä ja kuvata metsäpeuroja. Tänä syksynä toiveeni toteutui, kun matkustin Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rajalle Vimpelin ja Perhon seudulle.

Vaadin ja keväällinen vasa


Poron serkku metsäpeura on ollut vuosituhansia tärkein riistaeläin Suomenniemellä. Se hävitettiin metsästyksellä 1900-luvun vaihteessa. Kantaa kuitenkin säilyi Venäjän taigametsissä Vienan Karjalassa, joista se on hiljalleen vaeltanut takaisin Kainuuseen.


Kiertelimme parina päivänä metsäteitä. Näimme kaikkiaan noin sata peuraa. Ne vaeltavat näin syksyisin laumoissa talvilaitumille. Keväisin taas takaisin vasomaan synnyinseuduilleen itään tai koilliseen.


Metsäpeurakantoja on pyritty elvyttämään ja niitä on siirtoistutettu menestyksellisesti Suomenselälle ja myöhemmin  Seitsemisen ja Lauhajärven kansallispuistoihin.

Kävimme  Salamajärven kansallispuistissa, jonne 1970-80 siirettiin ensimmäiset metsäpeurat  Kuhmosta. Kahdeksan vaadinta ja kaksi hirvasta tuotiin ensin  suureen aitaukseen, josta niitä sitten vähitellen vapautettiin luontoon. Siirto onnistui hyvin ja kanta on nykyisin suurempi kuin Kainuussa. Metsäpeura ei enää ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä laji.    

Minulla oli paikallisina oppaina Terhi Honkonen ja Háldi ( lpk Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi). Ilman heidän asiantuntemustaan kuvat olisi jääneet saamatta. Kiitos!


Metsäpeura on poroa ja tunturipeuraa kookkaampi ja pitkäjalkaisempi. Metsäpeura ja poro voivat lisääntyä keskenään. Poronhoitoalueen etelärajalle onkin rakennettu poroaita sekoittumisen estämiseksi.


Metsäpeura on voimaeläimeni. Näin niitä ensimmäisen kerran Kuhmon taigametsissä silloin, kun uskoin olevani rakastettu. Rakkaus petti, mutta metsä ei ole pettänyt koskaan. 

Aulikki Oksasen runo Villit peurat






sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Lokakuun tuulet ja neuleet

Lokakuun alussa ruska vielä loisti
Lokakuun alussa ruska vielä loisti


Marraskuun alastomat puut

Lokakuu hurahti ohi ilman yhtään postausta. Tosiasia on, että elämäni on hidastunut niin, että ei ole paljon kerrottavaa. Päivät kuluvat hitaasti heräten ja kotiaskareita toimittaen. En  jaksa rynnätä kameran kanssa  kuvaamaan jokaista kaunista auringonnousua ja laskua, vaikka niitä täällä Räpsöössä riittää. Aina se kuitenkin tuntuu hyvältä, kun saa itsensä liikkeelle.





Onneksi minulla on kuukausittain julkaistava kolumnini Kodin Pellervossa  . Se pitää kirjoitusvirettä yllä eivätkä aiheet ainakaan vielä ole loppuneet. 


Olen panostanut siihen, että jaksan ulkoilla ja ulkoilluttaa parhaat kaverini Mansin ja Unnan. Kolmipyörälläni lenkkeily onkin sujunut hyvin pitkin poikin Reposaarta. Raikas merituuli ja aaltojen kohina tuntuu aina virkistävältä. Metsän tunnelmaan pääsen Takarannan reunametsissä.





Pieta ja Valmu mukana metsäretkellä


Tänä syksynä olen joutunut pohtimaan vakavasti sähkönkulutusta niin kuin varmasti moni muukin.


Tahkoluodon tuulivoimalat pyörivät täysillä syksyn tuulissa. Nykyään näen tuulivoimalat maisemassa enimmäkseen positiivisena asiana. Tärkein ja luonnon kannalta paras tapa on kuitenkin kulutuksen ja sähkön kokonaisvaltainen säästäminen. Toivottavasti kalliista energian hinnasta seuraa jotain hyvääkin eli kohtuullisuus jää meille pysyväksi elämäntavaksi. 

Minulla sähkön hinta kolminkertaistui lokakuun alusta. Nyt lämmitän hataraa vanhaa omakotitaloa pelkästään ilmalämpöpumpulla ja sähköpatterit ovat nollilla. Toistaiseksi leudon syksyn ansiosta olen pärjännyt hyvin 19 asteen lämmössä. Takkapuut säästän koville pakkasille. Vetoa ja viluisuutta vastaan olen varustautunut villaneuleilla ja villapeitoilla.

Malli on Sukkaneuvoksen sleeping forest ja lankana Pirkka-lanka.

 Käsissä reuma on ollut pitkään rauhallinen, joten neulominen sujuu. Olenkin elvyttänyt vanhan neulomisharrastukseni. Ensin neuloin monta vuotta kesken olleen villatakin  valmiiksi, seuraavana oli paksuhko pyöröneulepusero ja sitten ohuempi villatunika enemmän sisäkäyttöön. Villahanskat ja säärystimet ovat jo valmiina. Nyt tekeillä on uudet pitkät villasukat. Tietysti paikallista tyyliä eli JonSukan malli. Reposaari onkin neulojia inspiroiva paikka. Täältä löytyy Sukkaneuvoksen lankakauppa ja neulesuunnittelijoita sekä on erilaisia neuletapahtumia. 


Tämän mallin nimi on Suolaulu ja sen innoittajana on ollut Kalevala, suunnittelija Jenna Kostet. Lankana  Vuonueen Tilta, joka on kehrätty suomalaisesta lampaanvillasta. 


Islantilaisneule on Pohjolan lammastilan Riitta Lumiluodon neuloma ja lanka on  kehrätty  ahvenanmaanlampaan villasta. Pusero on ollut minulla jo monta vuotta. Se on säänkestävä ja ihanan lämmin. Haaveena onkin palata juurilleni. Aloitin suomenlampaan villoilla 1980-luvun alussa. Silloin  villat oli omista lampaistani ja ne kehrättiin käsin. Eikä niitä muualta olisi löytynytkään. Nyt lankoja voi saada suomenlampaan lisäksi kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan villoista. Uusia suomalaista villaa käyttäviä kehräämöjä on useampiakin. Kotimaisia perinteisiä ja uusia neulemalleja syntyy koko ajan. Olen iloinen ja vähän ylpeäkin, että ideamme suomenlampaan villasta luonnollisine väreineen on saavuttanut laajan suosion. 


Aloitimme lampureina Vesilahden Räpsöössä v 1981. Katraassamme oli kaikkia suomenlampaan väreja: valkeaa, mustaa ja ruskeaa. Löysimme myös muutaman harmaan lampaan, joista tuli myöhemmin oma rotunsa kainuunharmas.

 

Kaikki neuleet minun neulomiani omien lampaiden villoista.


Valamossa 1988. Koko perhe on puettu suunnittelemiini ja neulomiini vaatteisiin. Taustalla villan tuottajamme. 

perjantai 30. syyskuuta 2022

Ruskan iloa saaressa

Maarit laulaa: Jos tahdot tietää, mikä on pimeää, asu luonani lokakuu. Vietetään sitten vielä viimeinen hetki ruskan hehkussa ennen pimeyttä.

 
 
Lähde kulkemaan kanssani Räpsöön saarelle. 

 

Satamapuistoon  

 
Mukana Unna

  

 Tai Mansi. Koirat pääsevät yksitellen pyöräretkelle. Tämä tyylikäs vihreä kolmipyörä on tuonut minulle takaisin liikunnan ilon. Tällä pystyn kulkemaan kipeälläkin jalalla. Mutta huomio, jalkani ei enää ole ollut reiluun viikkoon yhtään kipeä. Se on hyvä uutinen. 
 

 Vierasvenesataman allonmurtajalla 

 

 
 
 
    
 
 Takarannalla

 
    
 

 
   

Junnilassa 


 Tein tämän päivityksen Tampereen reissullani tabletilla. Eli jos tässä on jotain häikkää, se johtuu tottumttomuudestani kirjoittaa tabletilla.