Elämää maatiaisten kanssa vuodesta 2012 Kolilla, Reposaaressa, Tampereella ja Lapissa. Huom. internetversiosta löydät sisällysluettelon.
keskiviikko 23. marraskuuta 2022
Porokoira Háldi ja paimenkissa Nipsu
maanantai 21. marraskuuta 2022
Metsäpeuran mailla
Poron serkku metsäpeura on ollut vuosituhansia tärkein riistaeläin Suomenniemellä. Se hävitettiin metsästyksellä 1900-luvun vaihteessa. Kantaa kuitenkin säilyi Venäjän taigametsissä Vienan Karjalassa, joista se on hiljalleen vaeltanut takaisin Kainuuseen.
Kiertelimme parina päivänä metsäteitä. Näimme kaikkiaan noin sata peuraa. Ne vaeltavat näin syksyisin laumoissa talvilaitumille. Keväisin taas takaisin vasomaan synnyinseuduilleen itään tai koilliseen.
Metsäpeurakantoja on pyritty elvyttämään ja niitä on siirtoistutettu menestyksellisesti Suomenselälle ja myöhemmin Seitsemisen ja Lauhajärven kansallispuistoihin.
Kävimme Salamajärven kansallispuistissa, jonne 1970-80 siirettiin ensimmäiset metsäpeurat Kuhmosta. Kahdeksan vaadinta ja kaksi hirvasta tuotiin ensin suureen aitaukseen, josta niitä sitten vähitellen vapautettiin luontoon. Siirto onnistui hyvin ja kanta on nykyisin suurempi kuin Kainuussa. Metsäpeura ei enää ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä laji.
Minulla oli paikallisina oppaina Terhi Honkonen ja Háldi ( lpk Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi). Ilman heidän asiantuntemustaan kuvat olisi jääneet saamatta. Kiitos!
sunnuntai 6. marraskuuta 2022
Lokakuun tuulet ja neuleet
![]() |
| Lokakuun alussa ruska vielä loisti |
![]() |
| Marraskuun alastomat puut |
Lokakuu hurahti ohi ilman yhtään postausta. Tosiasia on, että elämäni on hidastunut niin, että ei ole paljon kerrottavaa. Päivät kuluvat hitaasti heräten ja kotiaskareita toimittaen. En jaksa rynnätä kameran kanssa kuvaamaan jokaista kaunista auringonnousua ja laskua, vaikka niitä täällä Räpsöössä riittää. Aina se kuitenkin tuntuu hyvältä, kun saa itsensä liikkeelle.
Minulla sähkön hinta kolminkertaistui lokakuun alusta. Nyt lämmitän hataraa vanhaa omakotitaloa pelkästään ilmalämpöpumpulla ja sähköpatterit ovat nollilla. Toistaiseksi leudon syksyn ansiosta olen pärjännyt hyvin 19 asteen lämmössä. Takkapuut säästän koville pakkasille. Vetoa ja viluisuutta vastaan olen varustautunut villaneuleilla ja villapeitoilla.
![]() |
| Malli on Sukkaneuvoksen sleeping forest ja lankana Pirkka-lanka. |
Käsissä reuma on ollut pitkään rauhallinen, joten neulominen sujuu. Olenkin elvyttänyt vanhan neulomisharrastukseni. Ensin neuloin monta vuotta kesken olleen villatakin valmiiksi, seuraavana oli paksuhko pyöröneulepusero ja sitten ohuempi villatunika enemmän sisäkäyttöön. Villahanskat ja säärystimet ovat jo valmiina. Nyt tekeillä on uudet pitkät villasukat. Tietysti paikallista tyyliä eli JonSukan malli. Reposaari onkin neulojia inspiroiva paikka. Täältä löytyy Sukkaneuvoksen lankakauppa ja neulesuunnittelijoita sekä on erilaisia neuletapahtumia.
Tämän mallin nimi on Suolaulu ja sen innoittajana on ollut Kalevala, suunnittelija Jenna Kostet. Lankana Vuonueen Tilta, joka on kehrätty suomalaisesta lampaanvillasta.
perjantai 30. syyskuuta 2022
Ruskan iloa saaressa
Maarit laulaa: Jos tahdot tietää, mikä on pimeää, asu luonani lokakuu. Vietetään sitten vielä viimeinen hetki ruskan hehkussa ennen pimeyttä.
Tai Mansi. Koirat pääsevät yksitellen pyöräretkelle. Tämä tyylikäs vihreä kolmipyörä on tuonut minulle takaisin liikunnan ilon. Tällä pystyn kulkemaan kipeälläkin jalalla. Mutta huomio, jalkani ei enää ole ollut reiluun viikkoon yhtään kipeä. Se on hyvä uutinen.




























































