Kaikille paimenpojille ja paimentytöille

Jäi toiset aamulla nukkumaan,

kun otin konttini naulaltaan

ja kiiruhdin karjoteille.

Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,

ne seuras torveni toitantaa,

ja metsä soitteli meille

Mä tunnen polkuja paljonkin,

jo kesän karjaani paimensin,

en konsaan eksynyt vielä.

Tikankontti

Mä tiedän ruohoiset syöttömaat

ja ahonrintamat marjakkaat

ja rannat siintävät siellä.

Kun eilen rauhassa karja söi

ja pikku vuonaset leikkiä löi,

mä poimin muuranta suosta, 

niin susi syöksähti laumahan.

se sieppasi suuhunsa karitsan

ja aikoi tiehensä juosta.

Sen kanssa ma silloin taistelin,

sen kidasta pienoisen pelastin

ja annoin sen äidillensä.

Se susi kättäni haavoitti,

vaan olkoon se sille anteeksi.

se oli kai nälissänsä.

On armas sunnuntaiaamu tää,

se mielessä muistot herättää-

nyt toiset on kirkkotiellä.

Mä etsin kirjani kontistain,

sen äitivainaalta muistoks sain-

hän on jo tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla  saa,

voi täälläi palvella Jumalaa,

mun urkuni  kauniit soikaa!

Mun kirkkoni katto on korkeella,

ja ystävä yksi on seurana,

joka muistavi paimenpoikaa.

Immi Hellen, 1898

Nuori Vesa-Matti Loiri laulaa  koskettavasti Paimenpojan

Immi Hellenin kaunis runo kuvaa tunnelmiani ja kiitollisuuttani siitä, että olen saanut elää ja tehdä töitä rakkaiden maatiaisteni kanssa ja "paimentaa" niitä nykyaikaan. 

Nöyrä, lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana ja kannustaneet tällä tiellä. Kolmas maatiaiskirja on lähtenyt  iloisesti maailmalle.

Kirjasta lisää sen omilla sivuilla