Ihanasti pihalla kotona Kortelahdessa

Tämä on ollut hyvä syksy. Monet valittivat, että ruska ei ollut parhaimmillaan Kolilla, koska koivunlehdet olivat ruskeita ruostesienen takia. Kortelahden koivut hehkuivat kuitenkin täysillä. Pakkasyön jälkeen värikkäät ruskanlehdet kahisevat  ihanasti jaloissani. Astelen juhlamatolla, jossa hehkuvat  punaisen, keltaisen, ruskea ja vihreän sävyissä koivun, haavan, pajujen, vaahteran, pihlajan ja tammen lehdet. Minä en haravoi pihamaata syksyllä, vaan jätän lehdet maatumaan.

Kiitollisena muistelen kesälampaitani, jotka ovat avanneet minulle tämän maiseman.

Vankka vanha mänty vartio pihatien reunassa. Pihaan on aikanaan istutettu erilaisia kuusia.

Tiheiden havupuiden alle syntyy jännittäviä luolia ja havuneulasilla katettuja käytäviä. Kesäisin hyviä suojapaikkoja kanoille. Talvisin linnut viihtyvät kuusten oksistossa.

Talon ympärillä on paljon isoja haapoja. Minulle hiljaisuus on sitä, että saan kuunnella haavanlehtien havinaa. Taas ensi kesänä.

Vanha lehmus sinnittelee sitkeästi pystyssä. Tähän suuntaan syksyinen maisema muuttui tänä vuonna ratkaisevasti lampaiden ansiosta. Aiempina syksyinä näkymä on ollut pusikkoinen ja puiden alarungot olivat viheliäisesti levinneen elämänlangan peitossa.

Nyt minulle avautuu pihassa upea pienoisarboretum, jossa on kolme lehtevää tammea, erilaisia kuusia, pajuja, omenapuu  ja lehmus.

Tammet ovat  hienoja kiipeilypuita. Sen on Maija-pentukin huomannut. Jännittyneenä odotan, mitä ensi kevät maasta paljastaa nyt, kun valo pääsee paremmin tammien juurille. Lisää sini- ja valkovuokkoja toivottavasti. Pitäiskö istuttaa kevätkukkien mukuloita? Nehän ennättäisi kukkia ennen lampaiden tuloa.

Pajun takana hohtaa lehtikuusi keltaisena. Lehtikuusia on tontilla useampia ja naapuritontilla osittain kaatunut lehtikuusirämeikkö. Ympäristö onkin lintujen paratiisi, jossa löytyy paljon  pesäkoloja, turvallista tiheikköä ja lahopuita.

Koirat pysyvät hyvin lammasaitauksessa. Ne saavat juosta ja riehua sydämensä kylyydestä eikä minun tarvitse pelätä, että ne häiritsevät lähimetsän eläimiä.

Pipari nauttii rauhallisemmin. Se rakastaa maan tonkimista ja purossa kahlaamista.

Mustarastaat nautiskelevat viimeisistä omenista. Mustarastaita taitaa jäädä useampi talvehtimaan pihapiiriin.

Aloitinkin talviruokinnan hyvissä ajoin. Tämän kuvan otin makuuhuoneeni ikkunasta, jossa minulla on myös työpöytä ikkunan vieressä. Siitä voin kirjoittaessani ja kuvia käsitellessäni sivusilmällä seurata lintuja. Kun haluan levähtää ja rentoutua, menen istumaan piilokojuuni kamera mukanani ja seurailen lähempää lintujen touhuja.

Harmaapäätikka oli ensimmäisten joukossa lintulaudalla talitiaisten lisäksi.

Tyylikäs järripeippo

Närhet verottavat myös ahkerasti talipötköä. Mutta se sallittakoon. Ovathan ne niin kauniita, jos ei ääntä oteta huomioon. Sitäpaitsi närheä saan kiittää yhden valokuvaustoiveeni toteutumisesta.

ET- terveyslehdestä haastateltiin minua ja kysyttiin minun voimapaikkaani.  Ei minun kovinkaan kauan tarvinnut miettiä, vaikka  ihania maisemia ja lempipaikkoja  minulla täällä Kolilla onkin paljon. Tämä maisema on tärkein ja antaa voimia joka päivä. Sen näen aamulla ensimmäisenä, kun aukaisen verhot ja sen näen viimeisänä illan hämärtyessä.

 Se on yllättävä ja jännittävä jokaisena vuodenaikana.

Sydänpahkasta olen ottanut satoja kuvia. Haaveeni on ollut, että saisin kuvan, jossa pahkalla istuisi  joku lintu.Orava täytti toiveeni jo viime keväänä. Nyt syksyllä heti ekalla piilokojuistunnolla  zoomailin kohti pahkaa. Tuumailin, että onpas kaunis sinervä valo ja otin kuvan pahkasta.

Kas, sinisiipi  närhi istahti pahkalle. Se viipyi siinä vain kahden sulkimen räpsähdyksen verran, mutta  tällä kertaa se riitti. Raikkaita syyselämyksiä kaikille!