Joulu ilman Piparia

Pilvipolun Pipariakka 13. 11. 2004 - 21. 10. 2016

Rakastavaa ja hellää Piparia jäävät minun lisäkseni kaipaamaan lapseni, lapsenlapseni ja monet ystävät.

sekä kissat Hilla, Liinu ja Maija

Piparilta riitti rakkautta niin lapsille, koiran- ja kissanpennuille, karitsoille sekä tipuille. Pipari oli aina luotettava pienten hoitaja ja puolustaja.

Pipari sai  vuonna 2010 Malja-pennut Pilvipolun Maa-Tiaisen eli Matun kanssa.

Pari vuotta myöhemmin Pipari teki onnenpiparit, geeniensäilytyspentueen, porokoirasukuisen Onnin kanssa.

Pipari sai elää tervettä, iloista ja vauhdikasta elämää, viimeiset vuodet yhdessä tyttärensä Mansin ja Unnan kanssa.

 Vielä syksyn alussa askel oli huoleton ja elo vailla murheita.

Piparin vasemmassa lonkassa oleva pieni nystyrä, jota luulin rasvapatiksi, alkoi syksyllä kasvaa aggressiivisesti. Piparilta löyty myös toinen kasvain nisän vierstä. Hoitavan eläinlääkärin kanssa olimme yhtä mieltä, että Pipari saa nauttia elämästä niin kauan, kun kasvain on oireeton.

Tämän viikon alussa totesin, että Pipari selvästi tutkailee ja nuolee pattia enemmän. Unnakin huomasi, että jotain on vialla.

Piparin oli aika mennä.

Kiitos uskollinen Pipari ja hyvää matkaa muistojen pilvipoluille. 

Siellä nyt paimennat pilvipeuroja yhdessä parhaan ystäväsi ja esikuvasi Silvan kanssa.