Käränkävaaran kupeessa Kortelahden tuvassa
ruskan viimeloisteessa
koivut riisuvat kultaiset kolttunsa.
Aamuaurinko loistaa Käränkälammella.
Menneen kesän lämpö ja tulevan talven pakkaset kasvattavat kuurankukkia.
Lempimaisemassani on harmillinen ristiriita, kalastajien lasikuituvene. Useamman vuoden keskustelut veneen paikasta eivät ole saaneet aikaan yhteisymmärystä.
Kuvittele maisema ilman venettä. Minä joudun rajaamaan.
Kuura on lupaus lumesta.
Koirat riemuitsevat jo pakkasaamun härmästäkin.
Tuo vene on kyllä aikamoinen huutomerkki maisemassa. Ikävää, etteivät neuvottelut ole onnistuneet.
VastaaPoistaNämä ovat makuasioita, minusta vene korostaa maisemaa ja tuo lisää merkitystä kuviin: lammella veneillään ja kalastellaan. Mutta tykkäänkin itse eniten dokumentointityyppisistä kuvista, joissa on kaikkea elämään liittyvää, rojuakin.
VastaaPoistaTodella kaunista, hyytävän kylmän näköiset aamut!
Puuvene olisi ok ja lasikuituvenekin, jos se ei olisi noin näkyvällä ja maiseman kannalta keskeisellä paikalla. Olen itse ehdottanut veneelle saunarantani lahdukkaa. Keväisin kuikat, telkät ym uivat lahdukkaan juuri tuosta niemenkärjen kautta. Se on kuvatuin kohta rantamaisemassani. Kevätaurinko sulattaa ekana lumet veneen päältä. Minun silmissäni ja valokuvissani se on yleensä häieitsevä tekijä.
PoistaUpeita kuvia ja tunnelmia taas kerran <3
VastaaPoistaJa se vene... minulle se tuo häivähdyksen ihmistä erämaan keskelle, mutta ymmärrän kyllä senkin että kun sitä siinä alati katselee, niin eihän se suinkaan kaunein kohta tuossa maisemassa ole.