 |
Kun suunnittelin juhlaa, sanoin, että pidetään iloiset juhlat, ettei tavata suurella joukolla vain hautajaisissa. Enpä silloin arvannut, että samana viikonloppuna oli ystäväni Piken hautajaiset, joissa olisin ehdottomasti halunnut olla. Surutyönä tein Pikestä muistokirjan, jota monet Piken tunteneet vieraat hiljentyivät selaamaan.
En halunnut lahjoja. Tavaraa on jo kertynyt liikaakin. Sen sijaan minä tulen tarvitsemaan tulevaisuudessa niin kuin tähänkin asti apua autokyydeissä, kanalan putsauksessa, nurmikon leikkauksessa , eläinten hoidossa jne. Lahjojen sijaan toivoinkin "Mie tuun"-henkeä, joka on Markku Pölösen idea yhteistyöstä ja naapurin auttamisesta. Sainkin mukavia lahjoja eli lupauksia nurmikon leikkuusta, nikkarihommista jne, linturetki ja skootterin kesäkuntoon laittaminen jo toteutuikin.
Viikonlopun teemana olivat erilaiset lautapelit. Koska sää suosi meitä, pelattiin myös paljon ulkopelejä, saunottiin, grillattiinn ja retkeiltiin Kolilla.
Erityisesti minua ilahdutti, että sukumme nuoriso, sisaruksieni lapset lapsineen, olivat saapunut paikalle lähes sataprosenttisesti. Serkut ja pikkuserkut tutstuivat toisiinsa.
Lauantaina juhlittiin ystävyyttä koivunmahlan, karjalnpiirakoiden ja täytekakun kanssa. Mukaan tuli lisää vieraita lähitienoolta.
Sunnuntaiaamuna olikin sitten monta äitiä ja mummia paikalla, joita onniteltiin.
 |
| Kuvia vuosien varrelta |
Kiitokset kaikille, jotka juhlitte kanssani ystävyyttä!
Onnea, Onnea, olet tullut samalle vuosikymmenelle ! Tuo oli minullekkin sellainen rajapyykki, että väkisinkin pohtii ajan kulumista kuinka nopeaan on kaikki mennyt. Mukavalta näyttivät juhlasi, juuri tuollaisella asenteella on hyvä elää eteenpäin ja nauttia elämästä, ja noissa ihanissa Kolin maisemissa. Minäkin lähdin parikymppisenä Polvijärveltä maailmalle, ahkerasti olen seurannut juttujasi ja katsellut kauniita kuviasi, tuttuja maisemia.
VastaaPoistaMukavaa kesäeloa sinne !