Täydenkuun karhupennut saivat nimet

Täydenkuun karhupentujen eli Zinaidan Lunan ja Poropeukalon Sokeri-Jussin  jälkeläiset ristittiin  karhun nimien mukaan.  Ennen muinoin uskottiin, ettei karhun nimeä sovi sanoa ääneen. Juha Pentikäisen Karhun kannoilla-kirjasta löytyy satoja peitenimiä karhulle.  Sieltä oli hauska poimia sopivat nimet Lunan pennuille.
Kolilla tämä kesä on ollut helteen lisäksi myös karhujen kesä. Niitä on liikkunut useampiakin Kolin kansallispuiston alueella. Pentujen syntymäaikoihin yksi karhu hajoitti roskikseni sisällön. Myöhemmin ammuttiin nuori naaraskarhu puuhun "hätätapauksena"  Hattusaaressa. Liekö ollut sama karhu, mikä liikkui Kortelahden tiellä.
Toivotaan, että Kolin metsiin sopii niin karhut kuin ihmisetkin koiriensa kanssa. Uskon, että jos ajattelemme niin, että metsä on karhun koti ja ihmiset ovat siellä kylässä, tilaa ja sopua löyyy molemmille.

Lunalla on iso urakka vinhasti kasvavien pentujen ruokkimisessa.

On nimienkin keksimenin melko haasteellista. Varsinkin, kun pennut ovat niin samannäköisiä.

Nimien antaminen on kuitenkin yksi kasvattajan juhlahetkistä. Saan laittaa luovuuteni liikkeelle ja pennut alkavat erottua yksilöinä. Lunan haltija Sanna oli avustamassa.

Tytöt odottavat, mitkä nimet ne saavat.

Pilvipolun  Metsänkultarinta

 Pilvipolun Metsänomena

Pilvipolun Metsänhippa

Mustat ( tai melkein mustat) pojat

Pilvipolun Metsänaikapoika

Pilvipolun Metsänhalliparta

Riistanväriset pojat

Pilvipolun Metsänkultaherra

Pilvipolun Metsänpekko

Pilvipolun Metsänkultakämmen

Kultaherra haluaa syliin

Ristiäisten kunniaksi pennut saivat maistella vähän kermaviiliä ja naudanjauhelihaa. Mutta parasta on vielä emonmaito.