perjantai 27. maaliskuuta 2020

Kymmenen päivää mummokaranteenissa

On onni, että tämä koronakarenssi osui kevätaikaan. Valo ja sen myötä toiveikkuus lisääntyy koko ajan. Kortelahteen saapuivat tällä viikolla mustarastaat.

Kymmenen päivää mummokarenssissa on selätetty. Eilen 10-vuotias kotikoululainen Peetu, pojanpoikani, soitti ja kysyi, miten jaksan. Vastasin, että kiitos, ihan hyvin. Ja se on totta. Olen terve enkä ainakaan vielä ole pitkästynyt. On mukavaa, kun ihmiset soittelevat. Itsekin olen soittanut ystävilleni. On hyvä, että olemme  elvyttäneet vanhan tavan keskustella puhelimessa. Viestit whatsapissa ja facebookissa ovat käteviä, mutta usein hyvin lyhyitä ja rutiininomaisia. Pienten lasten kanssa näköpuhelut ovat tietysti parhaita. Kaksivuotias Pieta onkin soitellut minulle päivittäin ja pitänyt mummin mielen iloisena.

Pieta Paukku-äiskän kanssa Reposaaren Takarannalla kevättä vastassa. En nyt pääse itse käymään uudessa kodissani. Onneksi voin seurata  Reposaaren elämää Pietan avulla. Seuraan myös tarkkaan Reposaaren ja Räpsöö-kierrättää sivuja  facebookissa. 

Kyllähän tämä pandemia ahdistaa ja mietityttää, miten tästä selviämme. Poikkeustoimet ovat ankarat. Uskon ja luotan hallitukseen ja annan täyden tukeni kaikille yrityksille, joiden avulla voimme pitää tilanteen hallinnassa. Monet ovat kovan paikan edessä: terveydenhoitohenkilökunta ja muut kriittisillä aloilla työskentelevät, joiden pitää huolehtia meidän hyvinvoinnistamme ja että yhteiskunnan peruspalvelut toimivat.  Omista läheisistänikin  yksi on sairaanhoitajana, yksi kokkina suuressa laitoksessa ja yksi esikoululaisten lastenhoitajana. Työttömäksi jääneet, yrittäjät, käsityöläiset ja taiteilijat miettivät, miten selviävät taloudellisesti. Nuoret ja koululaiset joutuvat opiskelemaan kotona eikä kavereita voi tavata. Puhumattakaan sairastuneista ja heidän perheistään.


Ystävät huolehtivat, ettei ruoka, lukeminen. lääkkeet ja herkut lopu. 


Minä tunnen taas olevani onnekas. Toistaiseksi eläkkeet maksetaan eli ei huolta toimeentulosta. Ystävät tuovat ruuat ja muut tarpeelliset tavarat kaupasta Kortelahden rappusille. Jos minä voin tässä tilanteessa auttaa olemalla karenssissa ja huolehtimalla siitä, etten saa tartuntaa ja rasita sairaalakoneistoa, teen sen miellelläni.
Ehkä tämän jälkeen elämänarvojen tärkeysjärjestys muuttuu. Osaamme arvostaa, että meillä on lähellä ihmisiä, jotka välittävät. Miten ihanaa, kun taas joskus voimme olla lähekkäin, kätellä ja halata. Ehkä ymmärrämme lähituotannon ja lähipalveluiden tärkeyden. Minä ainakin lupaan  ostaa ruuan ja muun tarpeellisen  paikallisilta tuottajilta, käsityöläisiltä ja pienyrittäjiltä aina, kun se on mahdollista.


Kuuntelen  ajankohtaistiedotteet radiosta ja telkkarin ohjelmat toimivat viihdykkeenä. Kiitos Ylelle, tietoa koronasta saa monipuolisesti. Ja Areenaan on lisätty paljon  hyvää katsottavaa.  Kuunnellessani ja katsellessani voin neuloa uutta torkkupeittoa.


Jos kotiruoka alkaa kyllästyttää, voi Kolin Ryynäsestä tilata vaikka herkullisen kasvis- tai kalaburgerin.


Pihalla saan olla vapaasti, koska naapureita  ei ole lähellä.  Mutta onneksi on näitä kavereita. Yhdessä nautimme kevätauringosta. 



Ulkoilun suhteen ei tarvitse pihistellä, koska ei täällä Loma-Kolilla tule ketää vastaan. Kolin  latuja ei enää kunnosteta ja nyt ne alkavat olla hiihtäjille liian sulia ja roskaisia. Potkukelkalla niillä pääsee mukavasti sujuttelemaan. Hankikannolla voi kiivetä vaikka Rintasenvaaralle.



Toivottavasti ymmärrämme, että paluuta entiseen ei ole. Ilmastonmuutos ja luonnon lajien kuoleminen sukupuuttoon on meidän suurin ongelmamme. Koronaviruksesta johtunut pysähdys Kiinan massateollisuudessa  pudotti hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Venetsian turistimassoista tyhjentyneiden kanaalien vesi kirkastui nopeasti.
Jos pystymme tekemään rankkoja päätöksiä koronaviruksen takia, pitäisi meidän pystyä siihen myös ilmastonmuutoksen takia. Toivon, että selviämme ja opimme tästä katastrofista.


Lyhyellä tähtäyksellä toivon, että kun sinivuokot kukkivat, olen uudessa kodissani Toivolassa Reposaaressa.

2 kommenttia:

  1. Hyvää lukemista olet saanut, suosittelisin itsekin samoja kirjoja. Koronasta kuulostaa olevan myös hyötyä. Perheet keskittyvät enemmän kotioloihin, leipovat, tekevät yhdessä läksyjä, liikennepäästöt vähenevät, tajutaan, miten pienikin on arvokasta ja ennenkaikkea, terveys. Hyvä, että on näitä kommunikaatio välineitä. Ei aleta ihan seinille hyppelemään. Kevättä voi ihmetellä vaikka kotipihalla. Joutsenten ääni kaikuu pitkin Kainuuta. Ovat tulleet takaisin, lempilintuni. Ystävät ovat näinä päivinä kullankalliita. Eipä arvannut sinun viimeisestä keväästä Kortelahdessa, että siitä tulikin tällainen. Mutta hyvässä turvassa olet siellä nyt.

    VastaaPoista
  2. Niinpä, tämä kevät jää historiaan, toivottavasti poikkeuksena. Yritän nyt päivittää tänne blogiin tunnelmia. Varmaan tulee myös ahdistusta ja kyllästymistä. Tällä hetkellä ahdistun, kun ajattelen muiden ihmisten elämää. Esimerkiksi yksinäistä ikäihmistä kaupunkiyksiössään, jossa ei ehkä ole edes parveketta. Omilla läheisillä onneksi kaikki vielä hyvin.
    Tiedän, että monet seuraavat blogiani eläinten ja Kolin maisemien takia. Yritän päivittää tänne ahkerasti myös kissojeni, kanojeni ja koirieni tempauksia ja kevään saapumista Kolille.

    VastaaPoista