Afrikka mielessäin 3, Pilanesbergin safari

Pilanesbergin kansallispuisto on Etelä-Afrikan neljänneksi suurin.  Se sijaitsee melko lähellä Johannesburgia. Läksimmekin Sebatana Rhino Lodgesta ajamaan aamuvarhain puoli kuusi  kohti Pilanesbergiä.

Nouseva aurinko värjäsi kauniisti Waterbergin vuoriston. Ajoimme läpi heräävän kaivoskaupungin. Pilanesbergissa siirryimme isoon avojeeppiin ja saimme kuskiksemme paikallisen oppaan. Puistossa saa kiertää myös omilla autoilla. Alue on muinainen tulivuoren kraaterin pohja, jota ympäröi jylhät vuoret.

Välillä tiellä oli ahdasta.

Afrikanhanhet

Töyhtöturako (go away bird)

Iibislintuja

Sarvikuonojen sarvista maksetaan jopa enemmän kuin kullasta, vaikka myynti on kiellettyä. Sarvikuonoja on siirretty turvaan esimerkiksi suuresta Krugerin kansallispuistosta pienempiin, helpommin vartioituihin puistoihin. Oppaamme kertoi, että muutama päivä sitten olivat salametsästäjät taas tappaneet kolme sarvikuonoa, joista yksi kantava naaras.  Sarvikuonojen  salametsästys on järjestäytynyttä rikollisuutta ja se pitäisi pysäyttää maailmanlaajuisin keinoin.
Kuvan  sarvikuono oli onneksi vahvasti elossa ja löntysteli rauhassa automme edestä ruovikkoon.

Tästä salaa tapetusta sarvikuonosta sen sijaan ei ollut enää paljon jäljellä. Afrikanvaris vartio tomerana saalistaan.

Tien toisella puolella noin kymmenen metrin päässä  autostamme lepäili 2 nuorta urosleijonaa.

Lähistöllä makaili myös vaippasakaaleita.

Yhdelle tuli  nälkä...

afrikanvaris luovutti

Leijona valpastui

Piti vain muistuttaa, kuka on tämä paikan kingi.

Masu on täynnä ja on kuuma, syökööt!

Kalliotamaani valppaana. Syytä ollakin, koska vähän aikaa sitten paikalla  oli leopardi, joka oli vaaniskellut laiduntavia kuduja. Vastaantulleesta autosta keski-ikäinen nainen kertoi silmät pyöreinä, että leopardi oli luikahtanu tien toiselle puolelle hänen autonsa ali. Ihmettelimme, että miten se oli mahtunut henkilöauton alitse. Toisaalta puiston eläimet pitävät nähtävästi autoja yhtä vaarattomina kuin kiviä. Nainen aiheutti tiellä ruuhkan, koska halusi kertoa kaikille vuolaasti kokemuksestaan. Oppaamme harmistui, sillä ilman viivästystä mekin olisimme nähneet leopardin. Nyt vain edessä istuva Tytti ja opas näkivät sen vilahtava pusikkoon.

Ruskohyeena

Virtahepoja

Kapealla nimellä loikoili kaksi krokotiilia. Olin tyytyväinen, että jaksoin raahat 600 millin zoomin mukanani. Afrikan runsaassa valossa se toimi ilman jalustintakin. Tosin tämän retken jälkeen käsiäni särki melkoisesti.

Kirahveja näimme paljon ja ne olivat hauskoja kuvattavia. Big Fivestä näin kolme: leijonan, norsun ja sarvikuonon. Ja niitä sain myös tarkkailla pitkään ja läheltä ja tietysti kuviakin tuli runsaasti. Gebardi korvasi hyvin leopardin. Puhveli jäi näkemättä. Mutta eipä tuo harmittanut. Näinhän virtahepoja ja krokotiilin! Kaiken kaikkiaan näin paljon ja monipuolisesti erilaisia Afrikan eläimiä.

Kun odotimme koneeseen pääsyä Johannesburgin lentokentällä, alkoi sataa. Saateesta elpyvä luonto olisi ollut ihana  nähdä. Se jäi haaveeksi. Toivottavasti sadetta tulee riittävästi, että  luonto puhkeaa kukoistamaan ja eläimet ja ihmiset pääsevät kuivuuden piinasta. Hyvästi Afrikka!

Afrikka mielessäin 2, Sebatana Rhino Lodge

Puiston asukkaat tervehtivät meitä lähellä porttia, jonne niille tuotiin heinää.  Kuvassa kirahvin seurana seeproja, pahkasikoja ja kuduja. 

Koko safarin ajan asuimme Sebatana Rhino Lodgessa. Meillä 19 turistilla ja matkanjohtaja Tytillä oli käytössämme oma lodge, jossa oli kaikkiaan 12 bungalovia, ravintola, baari ja oleskelutilat uima-altaineen. Heti aidatun piha-alueen jälkeen avutui yksityinen noin 6000 hehtarin suojelualue. Tällä suojelualueella saattoi liikkua suht vapaasti, kunhan muisti varoa käärmeitä ja skorpiooneja. Alueella ei ollu suurpetoja. Vaarallisin tilanne syntyi, kun yksi matkalaisista meinasi astua kobran päälle. Onneksi hän oli valpas luontoihminen ja selvisi tilanteesta rauhallisuudellaan.

Keittiöhenkilökunta toivotti meidät laulaen ja tanssien tervetulleeksi. Viimeisenä paikan kuningatar, kokki Elisabeth. 

Meillä oli koko  vierailun ajan käytössä kaksi asiantuntevaa paikallista opasta, runsas keittiö- ja siivoushenkiökunta, jopa oma baarimikko. Ruoka oli todella herkullista, paljon paikallista lihaa ja riistaa. Minäkin  maistelin erilaisia lihoja, koska annokset olivat niin herkullisen näköisiä. Tosin salaatteja oli runsaasti, joten pelkillä kasviksillakin olisi pärjännyt.

Oppaamme Joseph kertoo yleistietoa Etelä-Afrikasta, maantieteestä, historiasta ja nykyoloista.

Ohjelmaa oli riittävästi, yleensä pari safariajelua päivässä, jos ei tehty pidempää retkeä muihin puistoihin.  Matka oli Olympia-matkatoimiston järjestämä. Osaaminen ja ammattitaito näkyi joka tasolla. Voin suositella!

Mieleenpainuva elämys oli paikallisten järjestämä iltajuhla, jossa söimme perinteisssä padoissa valmistettua ruokaa sormin ja näimme upeita tansseja, jotka kertoivat heimon historiasta ja työstä kaivoksissa. Esitykset eivät olleet mitään halpaa turistikamaa vaan aitoja paikallisten nuorten esittämänä.

Tällaisia lintuja ei Suomessa lintulaudalle lennä.

Kutojalintuja

Loistokottarainen

keltanokkatoko

Gnuita oli paljon. Selässä avuliaita loisten poistajia, loisnokkeloita.

Samoin seeproja saimme ihailla joka safariajelulla.

Valkoisia seeproja mustilla raidoilla ja mustia seeproja valkeilla raidoilla.

Seepra ja impala.

Varokaas pojat, etti kaulat mene solmuun!

Kirahvivanhus, yli 30v.

Kirahvivauva

Vervetti eli vihermarakatti

Hevosantilooppi on  jossain määrin uhanalainen. Sebatana Rhino Lodgessa kasvatetaan suojelumielessä hevosantilooppilaumaa. Koska Etelä-Afrikan luonnonpuistot ovat aidattuja, on ihmisten vastuulla, että eläinaines säilyy elinvoimaisena. Uudet eläimet ja eläinpopulaation täydennys ostetaan huutokaupoista.

Näissä yksityisssä puistoissa on myös sellaisia, joissa turistit saavat metsästää. Meille ei niitä  tietenkään esitelty. 

Eläinten lisäksi matkustin Etelä-Afrikkaan metsästämään kameralla afrikkalaista valoa.

 Täysikuu.