Afrikka mielessäin 3, Pilanesbergin safari

Pilanesbergin kansallispuisto on Etelä-Afrikan neljänneksi suurin.  Se sijaitsee melko lähellä Johannesburgia. Läksimmekin Sebatana Rhino Lodgesta ajamaan aamuvarhain puoli kuusi  kohti Pilanesbergiä.

Nouseva aurinko värjäsi kauniisti Waterbergin vuoriston. Ajoimme läpi heräävän kaivoskaupungin. Pilanesbergissa siirryimme isoon avojeeppiin ja saimme kuskiksemme paikallisen oppaan. Puistossa saa kiertää myös omilla autoilla. Alue on muinainen tulivuoren kraaterin pohja, jota ympäröi jylhät vuoret.

Välillä tiellä oli ahdasta.

Afrikanhanhet

Töyhtöturako (go away bird)

Iibislintuja

Sarvikuonojen sarvista maksetaan jopa enemmän kuin kullasta, vaikka myynti on kiellettyä. Sarvikuonoja on siirretty turvaan esimerkiksi suuresta Krugerin kansallispuistosta pienempiin, helpommin vartioituihin puistoihin. Oppaamme kertoi, että muutama päivä sitten olivat salametsästäjät taas tappaneet kolme sarvikuonoa, joista yksi kantava naaras.  Sarvikuonojen  salametsästys on järjestäytynyttä rikollisuutta ja se pitäisi pysäyttää maailmanlaajuisin keinoin.
Kuvan  sarvikuono oli onneksi vahvasti elossa ja löntysteli rauhassa automme edestä ruovikkoon.

Tästä salaa tapetusta sarvikuonosta sen sijaan ei ollut enää paljon jäljellä. Afrikanvaris vartio tomerana saalistaan.

Tien toisella puolella noin kymmenen metrin päässä  autostamme lepäili 2 nuorta urosleijonaa.

Lähistöllä makaili myös vaippasakaaleita.

Yhdelle tuli  nälkä...

afrikanvaris luovutti

Leijona valpastui

Piti vain muistuttaa, kuka on tämä paikan kingi.

Masu on täynnä ja on kuuma, syökööt!

Kalliotamaani valppaana. Syytä ollakin, koska vähän aikaa sitten paikalla  oli leopardi, joka oli vaaniskellut laiduntavia kuduja. Vastaantulleesta autosta keski-ikäinen nainen kertoi silmät pyöreinä, että leopardi oli luikahtanu tien toiselle puolelle hänen autonsa ali. Ihmettelimme, että miten se oli mahtunut henkilöauton alitse. Toisaalta puiston eläimet pitävät nähtävästi autoja yhtä vaarattomina kuin kiviä. Nainen aiheutti tiellä ruuhkan, koska halusi kertoa kaikille vuolaasti kokemuksestaan. Oppaamme harmistui, sillä ilman viivästystä mekin olisimme nähneet leopardin. Nyt vain edessä istuva Tytti ja opas näkivät sen vilahtava pusikkoon.

Ruskohyeena

Virtahepoja

Kapealla nimellä loikoili kaksi krokotiilia. Olin tyytyväinen, että jaksoin raahat 600 millin zoomin mukanani. Afrikan runsaassa valossa se toimi ilman jalustintakin. Tosin tämän retken jälkeen käsiäni särki melkoisesti.

Kirahveja näimme paljon ja ne olivat hauskoja kuvattavia. Big Fivestä näin kolme: leijonan, norsun ja sarvikuonon. Ja niitä sain myös tarkkailla pitkään ja läheltä ja tietysti kuviakin tuli runsaasti. Gebardi korvasi hyvin leopardin. Puhveli jäi näkemättä. Mutta eipä tuo harmittanut. Näinhän virtahepoja ja krokotiilin! Kaiken kaikkiaan näin paljon ja monipuolisesti erilaisia Afrikan eläimiä.

Kun odotimme koneeseen pääsyä Johannesburgin lentokentällä, alkoi sataa. Saateesta elpyvä luonto olisi ollut ihana  nähdä. Se jäi haaveeksi. Toivottavasti sadetta tulee riittävästi, että  luonto puhkeaa kukoistamaan ja eläimet ja ihmiset pääsevät kuivuuden piinasta. Hyvästi Afrikka!

Afrikka mielessäin 1, Welgevonden suojelualue

Syyskuun lopulla tein kymmenen päivän matkan Etelä-Afrikkaan, Limpopon provinssiin. Se sijaitsee Etelä-Afrikan pohjoisosassa. Matka oli pitkä, mutta saimme sentään viettää reilun viikon Waterbergissä Sebatino Rhino Lodgessa, josta käsin retkeilimme sen omalla 6000 hehtaarin suojelualueella sekä lisäksi Pilanesbergin kansallispuistossa ja läheisellä Welgevonden yksityisellä suojelualueella.

Welgevondessa kävimme kaksi kertaa aamupäiväisellä kolmen tunnin safariajelulla.

Suojelualue sijaitsee yli kilometrin korkeudessa.  Afrikassa kevät oli vaihtumassa kesäksi. Luonto kärsi  kuivuudesta, jota on kestänyt jo useampi vuosi. Tarvittaisiin sadetta, että puiden ja ruohojen silmut alkaisivat viheriöidä.

Paljon ei kirahveille löytynyt vihreää.

Pahkasiat

Kudut. Vaikka luonto oli auringon polttamaa, löytyi myös  Afrikan hehkuvia värejä, etenkin linnuista.

Savanninsininärhi

Ehkä ruskokäärmekotka

Ensimmäisellä retkellä oppaamme Joseph sai radiopuhelimella viestin, että lähistöllä on gepardi poikasineen. Ajoimme aukean reunaan ja tuijottelimme pusikkoon kamerat ja kiikarit ojossa. Emolla oli kolme jo melkein sen itsensä koista poikasta.

Välillä kisattiin.

Jotain epäillyttävää lähistöllä?

Sarvikuonon poikanen meinasi tulla liian lähelle.

Juomapaikalla näimme vesiantilooppeja

ja virtahepomamman pienen hipponsa kanssa.

Mitä seeprat tuijottavat?

Pensaikossa on leijonaperhe. Taitavat olla kylläisiä.

Komea urosleijona lähti liikkeelle. Oppaamme Joseph seurasi sitä taitavasti ja leijonaa häiritsemättä.

Rauhallisesti leijona ylitti tien aivan pysäytetyn automme edestä. Istuin jeepin etupenkillä noin viiden metrin päässä.

Kohtasimme toisella retkellä komeita norsuja.  Onneksi norsunluukauppa on saatu kiellettyä ja suojelutoiminnan ansiosta norsujen määrä on kääntynyt taas kasvuun.

Toisin on sarvikuonojen tilanne. Ihminen on sen ainut vihollinen. Sarvikuonon sarvea himoitaan potenssilääkkeeksi. Yhdestä sarvesta voi saada monta kymmentätuhatta euroa. Se houkuttelee salametsästäjiä. Mekin kohtasimme myöhemmin salametsästäjien tappaman sarvikuonon, mutta siitä myöhemmin.

Tältä sarvikuonoemolta sarvi on poistettu, että se säilyisi hengissä. Sarven poisto on kivulias ja iso toimenpiden. Mutta sarvettomana naaras on saanut rauhassa synnyttää poikasensa. Sarvikuonot saavat poikasia vain joka kolmas vuosi.

Toivottavasti tällä pikkuisella on parempi tulevaisuus.
Matkakertomukseni jatkuu, kunhan saan taas käytyä kuvia läpi.