Kaveri karvainen

 Tässä talossa ollaan kavereita

runo Johanna Hassinen

Kaveri karvainen

yksinäinen sinun ei tarvitse olla

ystävyys on yhtä herkkää

kuin höyhen tuulessa

tai hipaisu huulessa.

Kukko kultainen

vartija puolestain oot

kaveruus on yhtä vahvaa

kuin kaviot rivissä

tai kannukset kivissä.

Toisiimme tahdomme luottaa

nokkivat, pukkivat, haukkuvat, naukuvat

vedetäään yhdessä nuottaa

ja saadaan päiviin iloa

ainakin tuhat ja sata kiloa.

Hyvää ystävänpäivää!

Kipparikissa Maija

Aloitan pikkusiskoni Johanna Hassisen kanssa uuden projektin. Johanna riimittelee loruja minun kuviini. Silloin tällöin niitä ilmestyy tänne blogiin. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä niistä jotain myös painettavaksi. Tässä ensimmäinen:

Käränkän kipparikissa Maija

Seikkailen ja keikun kajakissa.

Heikun, keikun

tasapainon taituri

mä oon

Maija Käränkän kipparikissa.

                                                                  

Eikun, keikun

portaat ylös

uskallanko vaiko en.

Auta mua, kili kiltti.

Veteen pudota en tahdo

ja älä tuijota kuin kahjo.

Heitä köysi taikka naru,

muuten lopputulos voi olla karu.

Tassuista kuononpäähän

litsis, lätsis litisen,

turkin pilaantuneen näet,

loppupäivän kitisen.

Siis auta kili kiltti.

runo: Johanna Hassinen